¹Now king David was old and stricken in years; and they covered him with clothes, but he gat no heat.

¹Kuningas Daavid oli käynyt vanhaksi, ja vaikka häntä kuinka peiteltiin, hänen ei ollut lämmin.

²Wherefore his servants said unto him, Let there be sought for my lord the king a young virgin: and let her stand before the king, and let her cherish him, and let her lie in thy bosom, that my lord the king may get heat.

²Hänen palvelijansa sanoivat hänelle: "Sinulle, herramme ja kuninkaamme, pitäisi etsiä tyttö, neitsyt, joka olisi luonasi ja hoitaisi sinua. Kun hän makaa sylissäsi, sinulla, herramme ja kuninkaamme, on lämmin."

³So they sought for a fair damsel throughout all the coasts of Israel, and found Abishag a Shunammite, and brought her to the king.

³He etsivät kaunista tyttöä kautta koko Israelin ja löysivät sunemilaisen Abisagin. He toivat hänet kuninkaan luo.

⁴And the damsel was very fair, and cherished the king, and ministered to him: but the king knew her not.

⁴Tyttö oli hyvin kaunis, ja hän alkoi hoitaa ja palvella kuningasta. Mutta kuningas ei yhtynyt häneen.

⁵Then Adonijah the son of Haggith exalted himself, saying, I will be king: and he prepared him chariots and horsemen, and fifty men to run before him.

⁵Adonia, Haggitin poika, havitteli suuria ja ajatteli: "Minusta tulee kuningas." Hän hankki itselleen vaunut ja hevosia sekä viidenkymmenen miehen saattueen.

⁶And his father had not displeased him at any time in saying, Why hast thou done so? and he also was a very goodly man; and his mother bare him after Absalom.

⁶Hänen isänsä ei milloinkaan ollut moittinut häntä sanoen: "Miksi teit noin?" Adonia oli myös hyvin komea, ja hän oli syntynyt Absalomista seuraavana.

⁷And he conferred with Joab the son of Zeruiah, and with Abiathar the priest: and they following Adonijah helped him.

⁷Hän haki tukea Joabilta, Serujan pojalta, ja pappi Abjatarilta, ja nämä lupasivat hänelle kannatuksensa.

⁸But Zadok the priest, and Benaiah the son of Jehoiada, and Nathan the prophet, and Shimei, and Rei, and the mighty men which belonged to David, were not with Adonijah.

⁸Sitä vastoin pappi Sadok ja Benaja, Jojadan poika, eivät olleet hänen puolellaan, ei myöskään profeetta Natan, ei Simei, Rei eikä Daavidin henkivartiosto.

⁹And Adonijah slew sheep and oxen and fat cattle by the stone of Zoheleth, which is by Enrogel, and called all his brethren the king's sons, and all the men of Judah the king's servants:

⁹Adonia järjesti uhrijuhlan ja teurasti vuohia ja lampaita sekä juottovasikoita ja muuta karjaa Soheletin kiven luona lähellä Rogelin lähdettä. Hän kutsui sinne kaikki veljensä, kuninkaan pojat, sekä kaikki Juudan miehet, jotka olivat kuninkaan palveluksessa.

¹⁰But Nathan the prophet, and Benaiah, and the mighty men, and Solomon his brother, he called not.

¹⁰Mutta profeetta Natania, Benajaa, henkivartiostoa ja veljeään Salomoa hän ei kutsunut.

¹¹Wherefore Nathan spake unto Bathsheba the mother of Solomon, saying, Hast thou not heard that Adonijah the son of Haggith doth reign, and David our lord knoweth it not?

¹¹Silloin Natan sanoi Batseballe, Salomon äidille, näin: "Olet kai kuullut, että Adonia, Haggitin poika, on herramme Daavidin tietämättä julistautunut kuninkaaksi?

¹²Now therefore come, let me, I pray thee, give thee counsel, that thou mayest save thine own life, and the life of thy son Solomon.

¹²Kuuntele nyt neuvoani, että pelastaisit henkesi ja poikasi Salomon hengen.

¹³Go and get thee in unto king David, and say unto him, Didst not thou, my lord, O king, swear unto thine handmaid, saying, Assuredly Solomon thy son shall reign after me, and he shall sit upon my throne? why then doth Adonijah reign?

¹³Mene kuningas Daavidin luo ja sano hänelle: 'Etkö sinä, herrani ja kuninkaani, ole vannonut minulle, palvelijattarellesi, että pojastani Salomosta tulee kuningas sinun jälkeesi ja hän saa istua valtaistuimellasi? Miksi sitten Adoniasta on tullut kuningas?'

¹⁴Behold, while thou yet talkest there with the king, I also will come in after thee, and confirm thy words.

¹⁴Ja kun sinä vielä olet siellä kuninkaan puheilla, minä tulen sinne ja vahvistan sinun sanasi."

¹⁵And Bathsheba went in unto the king into the chamber: and the king was very old; and Abishag the Shunammite ministered unto the king.

¹⁵Niin Batseba meni kuninkaan luo makuuhuoneeseen. Kuningas oli jo hyvin vanha, ja hänellä oli hoitajanaan sunemilainen Abisag.

¹⁶And Bathsheba bowed, and did obeisance unto the king. And the king said, What wouldest thou?

¹⁶Batseba kumartui kasvoilleen kuninkaan eteen. Kuningas kysyi: "Mitä asiaa sinulla on?"

¹⁷And she said unto him, My lord, thou swarest by the LORD thy God unto thine handmaid, saying, Assuredly Solomon thy son shall reign after me, and he shall sit upon my throne.

¹⁷Batseba sanoi hänelle: "Herrani, sinä olet itse vannonut minulle, palvelijattarellesi, Herran, Jumalasi kautta: 'Totisesti, pojastasi Salomosta tulee kuningas minun jälkeeni ja hän saa istua valtaistuimellani.'

¹⁸And now, behold, Adonijah reigneth; and now, my lord the king, thou knowest it not:

¹⁸Mutta nyt on Adoniasta tullut kuningas sinun tietämättäsi, herrani ja kuninkaani.

¹⁹And he hath slain oxen and fat cattle and sheep in abundance, and hath called all the sons of the king, and Abiathar the priest, and Joab the captain of the host: but Solomon thy servant hath he not called.

¹⁹Hän on teurastanut uhriksi suuret määrät sonneja, juottovasikoita, vuohia ja lampaita ja kutsunut luokseen kaikki kuninkaan pojat ja pappi Abjatarin ja Joabin, sotaväen päällikön. Mutta palvelijaasi Salomoa hän ei ole kutsunut.

²⁰And thou, my lord, O king, the eyes of all Israel are upon thee, that thou shouldest tell them who shall sit on the throne of my lord the king after him.

²⁰Nyt, herrani ja kuninkaani, koko Israel katsoo sinuun ja odottaa sinun ilmoittavan, kuka sinun jälkeesi saa istua valtaistuimellasi.

²¹Otherwise it shall come to pass, when my lord the king shall sleep with his fathers, that I and my son Solomon shall be counted offenders.

²¹Muutoin käy niin, että kun herrani ja kuninkaani on mennyt lepoon isiensä luo, minua ja poikaani Salomoa kohdellaan rikollisina."

²²And, lo, while she yet talked with the king, Nathan the prophet also came in.

²²Kun Batseba vielä puhui kuninkaan kanssa, profeetta Natan saapui,

²³And they told the king, saying, Behold Nathan the prophet. And when he was come in before the king, he bowed himself before the king with his face to the ground.

²³ja hänet ilmoitettiin kuninkaalle. Natan tuli kuninkaan luo, kumartui kasvoilleen hänen eteensä

²⁴And Nathan said, My lord, O king, hast thou said, Adonijah shall reign after me, and he shall sit upon my throne?

²⁴ja sanoi: "Herrani ja kuninkaani! Oletko sinä itse sanonut, että Adoniasta tulee kuningas sinun jälkeesi ja hän saa istua valtaistuimellasi?

²⁵For he is gone down this day, and hath slain oxen and fat cattle and sheep in abundance, and hath called all the king's sons, and the captains of the host, and Abiathar the priest; and, behold, they eat and drink before him, and say, God save king Adonijah.

²⁵Hän on näet tänään lähtenyt kaupungista ja teurastanut uhriksi suuret määrät sonneja, juottovasikoita, vuohia ja lampaita sekä kutsunut luokseen kaikki kuninkaan pojat ja sotaväen päällikön ja pappi Abjatarin. Nämä syövät ja juovat hänen kanssaan ja huutavat: 'Eläköön kuningas Adonia!'

²⁶But me, even me thy servant, and Zadok the priest, and Benaiah the son of Jehoiada, and thy servant Solomon, hath he not called.

²⁶Mutta minua, sinun palvelijaasi, ja pappi Sadokia ja Benajaa, Jojadan poikaa, sekä palvelijaasi Salomoa hän ei ole kutsunut.

²⁷Is this thing done by my lord the king, and thou hast not showed it unto thy servant, who should sit on the throne of my lord the king after him?

²⁷Onko tämä tapahtunut herrani ja kuninkaani tahdosta, ilman että olet antanut meidän, palvelijoittesi, tietää, kuka on istuva valtaistuimella sinun jälkeesi?"

²⁸Then king David answered and said, Call me Bathsheba. And she came into the king's presence, and stood before the king.

²⁸Kuningas Daavid sanoi: "Kutsukaa Batseba vielä tänne." Hän tuli kuninkaan eteen ja jäi siihen seisomaan.

²⁹And the king sware, and said, As the LORD liveth, that hath redeemed my soul out of all distress,

²⁹Ja kuningas vannoi hänelle: "Niin totta kuin Herra elää, hän, joka on auttanut minut kaikista vaikeuksista,

³⁰Even as I sware unto thee by the LORD God of Israel, saying, Assuredly Solomon thy son shall reign after me, and he shall sit upon my throne in my stead; even so will I certainly do this day.

³⁰minä toteutan nyt sen, minkä olen sinulle Herran, Israelin Jumalan, nimeen vannonut. Totisesti, pojastasi Salomosta tulee kuningas ja hän saa istua minun jälkeeni valtaistuimella."

³¹Then Bathsheba bowed with her face to the earth, and did reverence to the king, and said, Let my lord king David live for ever.

³¹Batseba heittäytyi maahan kuninkaan eteen ja sanoi: "Ikuisesti eläköön herrani, kuningas Daavid!"

³²And king David said, Call me Zadok the priest, and Nathan the prophet, and Benaiah the son of Jehoiada. And they came before the king.

³²Kuningas Daavid sanoi: "Kutsukaa tänne pappi Sadok ja profeetta Natan sekä Benaja, Jojadan poika." Kun nämä olivat tulleet hänen eteensä,

³³The king also said unto them, Take with you the servants of your lord, and cause Solomon my son to ride upon mine own mule, and bring him down to Gihon:

³³hän sanoi heille: "Ottakaa henkivartiosto mukaanne ja antakaa pojalleni Salomolle muulini ratsuksi ja viekää hänet Gihonin lähteelle.

³⁴And let Zadok the priest and Nathan the prophet anoint him there king over Israel: and blow ye with the trumpet, and say, God save king Solomon.

³⁴Siellä pappi Sadok ja profeetta Natan voidelkoot hänet Israelin kuninkaaksi. Puhaltakaa sitten torveen ja huutakaa: 'Eläköön kuningas Salomo!'

³⁵Then ye shall come up after him, that he may come and sit upon my throne; for he shall be king in my stead: and I have appointed him to be ruler over Israel and over Judah.

³⁵Saattakaa hänet takaisin kaupunkiin. Ja kun hän tulee tänne, istuutukoon valtaistuimelleni ja hallitkoon kuninkaana. Hänet minä olen määrännyt Israelin ja Juudan hallitsijaksi."

³⁶And Benaiah the son of Jehoiada answered the king, and said, Amen: the LORD God of my lord the king say so too.

³⁶Benaja, Jojadan poika, vastasi kuninkaalle: "Aamen, niin tapahtukoon! Ja vahvistakoon tämän myös Herra, sinun Jumalasi.

³⁷As the LORD hath been with my lord the king, even so be he with Solomon, and make his throne greater than the throne of my lord king David.

³⁷Niin kuin hän on ollut sinun kanssasi, niin olkoon hän myös Salomon kanssa ja antakoon hänelle valtaa vielä enemmän kuin herrallani kuningas Daavidilla on ollut."

³⁸So Zadok the priest, and Nathan the prophet, and Benaiah the son of Jehoiada, and the Cherethites, and the Pelethites, went down, and caused Solomon to ride upon king David's mule, and brought him to Gihon.

³⁸Niin pappi Sadok ja profeetta Natan sekä Benaja, Jojadan poika, lähtivät kreettien ja pleettien kanssa matkaan. He nostivat Salomon kuningas Daavidin muulin selkään ja veivät hänet Gihonin lähteelle.

³⁹And Zadok the priest took an horn of oil out of the tabernacle, and anointed Solomon. And they blew the trumpet; and all the people said, God save king Solomon.

³⁹Pappi Sadok oli pyhäkköteltasta ottanut mukaansa öljysarven, ja hän voiteli Salomon kuninkaaksi. Torvet soivat, ja kansa huusi: "Eläköön kuningas Salomo!"

⁴⁰And all the people came up after him, and the people piped with pipes, and rejoiced with great joy, so that the earth rent with the sound of them.

⁴⁰Kaikki tulivat hänen perässään ylös kaupunkiin, ja he soittivat huiluja ja riemuitsivat, niin että maa oli haljeta heidän huudostaan.

⁴¹And Adonijah and all the guests that were with him heard it as they had made an end of eating. And when Joab heard the sound of the trumpet, he said, Wherefore is this noise of the city being in an uproar?

⁴¹Adonia ja kaikki hänen kutsuvieraansa kuulivat tämän. He olivat juuri päässeet syömästä, kun Joab kuuli torven äänen ja sanoi: "Mitä kaupungissa noin melutaan?"

⁴²And while he yet spake, behold, Jonathan the son of Abiathar the priest came; and Adonijah said unto him, Come in; for thou art a valiant man, and bringest good tidings.

⁴²Hänen vielä puhuessaan tuli paikalle Jonatan, pappi Abjatarin poika. Adonia sanoi hänelle: "Tule tänne. Sinä olet kunnon mies ja tuot varmasti hyviä uutisia."

⁴³And Jonathan answered and said to Adonijah, Verily our lord king David hath made Solomon king.

⁴³Jonatan vastasi: "Kunpa toisinkin! Mutta nyt herramme, kuningas Daavid, on tehnyt Salomosta kuninkaan.

⁴⁴And the king hath sent with him Zadok the priest, and Nathan the prophet, and Benaiah the son of Jehoiada, and the Cherethites, and the Pelethites, and they have caused him to ride upon the king's mule:

⁴⁴Kuningas lähetti hänen luokseen pappi Sadokin ja profeetta Natanin ja Benajan, Jojadan pojan, sekä kreetit ja pleetit, ja he antoivat hänelle ratsuksi kuninkaan muulin.

⁴⁵And Zadok the priest and Nathan the prophet have anointed him king in Gihon: and they are come up from thence rejoicing, so that the city rang again. This is the noise that ye have heard.

⁴⁵Pappi Sadok ja profeetta Natan voitelivat hänet Gihonin lähteellä kuninkaaksi, ja he tulivat sieltä riemusaatossa takaisin ja kaupungissa on ilo ylimmillään. Se on se ääni, jonka te kuulitte.

⁴⁶And also Solomon sitteth on the throne of the kingdom.

⁴⁶Salomo istuutui jo kuninkaan valtaistuimellekin.

⁴⁷And moreover the king's servants came to bless our lord king David, saying, God make the name of Solomon better than thy name, and make his throne greater than thy throne. And the king bowed himself upon the bed.

⁴⁷Ja kuninkaan miehet tulivat tervehtimään herraamme, kuningas Daavidia, ja sanoivat: 'Jumala tehköön Salomon nimestä sinunkin nimeäsi maineikkaamman ja levittäköön hänen valtansa vielä laajemmalle kuin sinun!' Sitten kuningas kumartui vuoteellaan rukoilemaan

⁴⁸And also thus said the king, Blessed be the LORD God of Israel, which hath given one to sit on my throne this day, mine eyes even seeing it.

⁴⁸ja sanoi näin: 'Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka tänään on asettanut valtaistuimelleni minun seuraajani ja sallinut minun vielä omin silmin nähdä sen.'"

⁴⁹And all the guests that were with Adonijah were afraid, and rose up, and went every man his way.

⁴⁹Adonian kutsuvieraat valtasi pelko. He nousivat paikaltaan ja lähtivät päätä pahkaa tiehensä.

⁵⁰And Adonijah feared because of Solomon, and arose, and went, and caught hold on the horns of the altar.

⁵⁰Adoniakin alkoi pelätä, mitä Salomo tekisi. Hän juoksi alttarin luo ja tarttui sen sarviin.

⁵¹And it was told Solomon, saying, Behold, Adonijah feareth king Solomon: for, lo, he hath caught hold on the horns of the altar, saying, Let king Solomon swear unto me today that he will not slay his servant with the sword.

⁵¹Salomolle kerrottiin: "Adonia pelkää sinua, niin että pitää kiinni alttarin sarvista ja sanoo: 'Vannokoon kuningas Salomo nyt minulle, ettei hän surmaa palvelijaansa.'"

⁵²And Solomon said, If he will show himself a worthy man, there shall not an hair of him fall to the earth: but if wickedness shall be found in him, he shall die.

⁵²Salomo sanoi: "Jos hän käyttäytyy kuin kunnon mies, häneltä ei katkaista hiuskarvaakaan. Mutta jos hänen havaitaan olevan pahoissa aikeissa, silloin hän kuolee."

⁵³So king Solomon sent, and they brought him down from the altar. And he came and bowed himself to king Solomon: and Solomon said unto him, Go to thine house.

⁵³Kuningas Salomo lähetti hakemaan hänet, ja hänet vedettiin alas alttarilta. Adonia tuli ja heittäytyi maahan kuningas Salomon eteen, ja Salomo sanoi hänelle: "Voit mennä kotiisi."