¹And Saul spake to Jonathan his son, and to all his servants, that they should kill David.

¹Saul puhui pojalleen Jonatanille ja kaikille miehilleen Daavidin surmaamisesta. Mutta Saulin poika Jonatan oli kovin kiintynyt Daavidiin

²But Jonathan Saul's son delighted much in David: and Jonathan told David, saying, Saul my father seeketh to kill thee: now therefore, I pray thee, take heed to thyself until the morning, and abide in a secret place, and hide thyself:

²ja sanoi hänelle: "Isäni Saul aikoo surmata sinut. Pidä varasi huomisaamuna, kätkeydy ja pysy piilossa.

³And I will go out and stand beside my father in the field where thou art, and I will commune with my father of thee; and what I see, that I will tell thee.

³Minä lähden yhdessä isäni kanssa ulos kaupungista sinnepäin, missä sinä olet, ja puhun siellä hänelle sinusta. Jos saan jotakin selville, kerron sen sinulle."

⁴And Jonathan spake good of David unto Saul his father, and said unto him, Let not the king sin against his servant, against David; because he hath not sinned against thee, and because his works have been to thee-ward very good:

⁴Jonatan puhui hyvää Daavidista isälleen Saulille ja sanoi: "Älköön kuninkaani tehkö vääryyttä palvelijalleen Daavidille, sillä hänkään ei ole tehnyt vääryyttä sinulle, vaan kaikki hänen tekonsa ovat koituneet sinun parhaaksesi.

⁵For he did put his life in his hand, and slew the Philistine, and the LORD wrought a great salvation for all Israel: thou sawest it, and didst rejoice: wherefore then wilt thou sin against innocent blood, to slay David without a cause?

⁵Oman henkensä uhalla hän tappoi tuon filistealaisen, ja Herra antoi silloin suuren voiton koko Israelille. Sinä näit sen itsekin ja iloitsit siitä. Miksi nyt vuodattaisit viatonta verta ja syyttä riistäisit Daavidilta hengen?"

⁶And Saul hearkened unto the voice of Jonathan: and Saul sware, As the LORD liveth, he shall not be slain.

⁶Saul myöntyi Jonatanin puheisiin ja vannoi: "Niin totta kuin Herra elää, häntä ei surmata!"

⁷And Jonathan called David, and Jonathan showed him all those things. And Jonathan brought David to Saul, and he was in his presence, as in times past.

⁷Jonatan kutsui sitten Daavidin luokseen ja kertoi hänelle, mitä Saul oli sanonut. Hän toi Daavidin takaisin Saulin luo, ja Daavid palveli Saulia kuten ennenkin.

⁸And there was war again: and David went out, and fought with the Philistines, and slew them with a great slaughter; and they fled from him.

⁸Kun sota syttyi, Daavid lähti jälleen taistelemaan filistealaisia vastaan ja tuotti heille niin suuren tappion, että he hajaantuivat pakoon hänen tieltään.

⁹And the evil spirit from the LORD was upon Saul, as he sat in his house with his javelin in his hand: and David played with his hand.

⁹Herran lähettämä paha henki yllätti taas Saulin. Saul istui kotonaan keihäs kädessä, ja Daavid soitti harppua.

¹⁰And Saul sought to smite David even to the wall with the javelin: but he slipped away out of Saul's presence, and he smote the javelin into the wall: and David fled, and escaped that night.

¹⁰Saul yritti naulita Daavidin seinään keihäällään, mutta Daavid väisti ja keihäs iskeytyi seinään. Daavid juoksi ulos ja pääsi pakoon. Samana yönä

¹¹Saul also sent messengers unto David's house, to watch him, and to slay him in the morning: and Michal David's wife told him, saying, If thou save not thy life to night, to morrow thou shalt be slain.

¹¹Saul lähetti miehiä vartioimaan Daavidin taloa aikoen surmata hänet aamulla. Mutta Daavidin vaimo Mikal sanoi miehelleen: "Jos et hankkiudu turvaan tänä yönä, olet huomenna vainaja!"

¹²So Michal let David down through a window: and he went, and fled, and escaped.

¹²Mikal laski Daavidin alas ikkunasta, ja hän pakeni ja pelastui.

¹³And Michal took an image, and laid it in the bed, and put a pillow of goats' hair for his bolster, and covered it with a cloth.

¹³Mikal pani vuoteeseen jumalankuvan, asetti pääpuoleen vuohenkarvatyynyn ja peitti ne vaatteella.

¹⁴And when Saul sent messengers to take David, she said, He is sick.

¹⁴Kun Saul lähetti miehiä hakemaan Daavidia, Mikal sanoi: "Hän on sairaana."

¹⁵And Saul sent the messengers again to see David, saying, Bring him up to me in the bed, that I may slay him.

¹⁵Silloin Saul lähetti miehensä katsomaan Daavidia ja sanoi heille: "Kantakaa hänet vaikka vuoteineen tänne, niin että voimme tappaa hänet."

¹⁶And when the messengers were come in, behold, there was an image in the bed, with a pillow of goats' hair for his bolster.

¹⁶Miehet menivät, mutta vuoteessa olikin vain jumalankuva ja pääpuolessa vuohenkarvatyyny.

¹⁷And Saul said unto Michal, Why hast thou deceived me so, and sent away mine enemy, that he is escaped? And Michal answered Saul, He said unto me, Let me go; why should I kill thee?

¹⁷Saul sanoi Mikalille: "Miksi petit minua näin? Miksi autoit vihamieheni pakenemaan?" Mikal vastasi Saulille: "Hän sanoi minulle: 'Auta minut pakoon tai minä tapan sinut.'"

¹⁸So David fled, and escaped, and came to Samuel to Ramah, and told him all that Saul had done to him. And he and Samuel went and dwelt in Naioth.

¹⁸Näin Daavid pääsi pakenemaan. Hän meni Samuelin luo Ramaan ja kertoi, mitä Saul oli tehnyt hänelle. Sitten hän ja Samuel menivät Najotiin ja jäivät sinne.

¹⁹And it was told Saul, saying, Behold, David is at Naioth in Ramah.

¹⁹Kun Saul sai tietää Daavidin olevan Raman Najotissa,

²⁰And Saul sent messengers to take David: and when they saw the company of the prophets prophesying, and Samuel standing as appointed over them, the Spirit of God was upon the messengers of Saul, and they also prophesied.

²⁰hän lähetti miehiä vangitsemaan hänet. Mutta kun Saulin miehet näkivät hurmostilassa olevan profeettajoukon ja Samuelin sitä johtamassa, Jumalan henki yllätti heidät ja hekin joutuivat hurmoksiin.

²¹And when it was told Saul, he sent other messengers, and they prophesied likewise. And Saul sent messengers again the third time, and they prophesied also.

²¹Saatuaan tästä tiedon Saul lähetti toiset miehet, mutta hekin joutuivat hurmoksiin. Saul lähetti vielä kolmannet, mutta myös he joutuivat hurmoksiin.

²²Then went he also to Ramah, and came to a great well that is in Sechu: and he asked and said, Where are Samuel and David? And one said, Behold, they be at Naioth in Ramah.

²²Silloin Saul lähti itse Ramaan. Tultuaan Sekun suuren vesisäiliön kohdalle hän kysyi: "Missä Samuel ja Daavid ovat?" Hänelle vastattiin: "Tuolla Raman Najotissa."

²³And he went thither to Naioth in Ramah: and the Spirit of God was upon him also, and he went on, and prophesied, until he came to Naioth in Ramah.

²³Kun hän lähti kulkemaan sinnepäin, Jumalan henki yllätti myös hänet, niin että hän vaelsi hurmostilassa koko matkan Raman Najotiin saakka.

²⁴And he stripped off his clothes also, and prophesied before Samuel in like manner, and lay down naked all that day and all that night. Wherefore they say, Is Saul also among the prophets?

²⁴Hänkin riisui vaatteensa ja riehui hurmoksissa Samuelin edessä kunnes kaatui maahan, ja siinä hän makasi alastomana koko sen päivän ja yön. Näin syntyi sananparsi "Onko Saulkin profeetta?".