¹And the sons of the prophets said unto Elisha, Behold now, the place where we dwell with thee is too strait for us.

¹Profeetanoppilaat sanoivat Elisalle: "Huone, jossa me kuuntelemme opetustasi, on meille liian ahdas.

²Let us go, we pray thee, unto Jordan, and take thence every man a beam, and let us make us a place there, where we may dwell. And he answered, Go ye.

²Tahtoisimme siksi mennä Jordanille ja tuoda kukin sieltä yhden hirren. Niistä saisimme tehdyksi huoneen, johon mahdumme istumaan." "Menkää vain", Elisa sanoi.

³And one said, Be content, I pray thee, and go with thy servants. And he answered, I will go.

³Eräs oppilas kysyi: "Etkö sinäkin lähtisi palvelijoittesi mukaan?" "Minä tulen", hän vastasi.

⁴So he went with them. And when they came to Jordan, they cut down wood.

⁴Hän lähti heidän mukaansa, ja he menivät Jordanille ja alkoivat kaataa puita.

⁵But as one was felling a beam, the axe head fell into the water: and he cried, and said, Alas, master! for it was borrowed.

⁵Puunkaadossa eräältä oppilaalta lensi kirves varrestaan veteen. "Voi, herrani", hän huusi, "se oli vielä lainattu!"

⁶And the man of God said, Where fell it? And he showed him the place. And he cut down a stick, and cast it in thither; and the iron did swim.

⁶Silloin Jumalan mies kysyi: "Mihin se putosi?" Oppilas näytti hänelle paikan. Elisa katkaisi oksan ja heitti sen siihen kohtaan, ja kirves nousi pinnalle kellumaan.

⁷Therefore said he, Take it up to thee. And he put out his hand, and took it.

⁷"Ota se ylös", Elisa sanoi. Oppilas ojensi kätensä ja otti sen vedestä.

⁸Then the king of Syria warred against Israel, and took counsel with his servants, saying, In such and such a place shall be my camp.

⁸Kun Syyrian kuningas sitten oli sodassa Israelia vastaan, hän neuvotteli miestensä kanssa ja päätti, minne hyökkäys oli suunnattava.

⁹And the man of God sent unto the king of Israel, saying, Beware that thou pass not such a place; for thither the Syrians are come down.

⁹Jumalan mies lähetti silloin Israelin kuninkaalle viestin ja varoitti häntä kulkemasta sen paikan kautta, jonne syyrialaiset olivat tulossa.

¹⁰And the king of Israel sent to the place which the man of God told him and warned him of, and saved himself there, not once nor twice.

¹⁰Israelin kuningas lähetti miehiään paikkaan, josta Jumalan mies oli häntä varoittanut, ja sitä pidettiin silmällä. Tämä ei jäänyt yhteen eikä kahteen kertaan.

¹¹Therefore the heart of the king of Syria was sore troubled for this thing; and he called his servants, and said unto them, Will ye not show me which of us is for the king of Israel?

¹¹Syyrian kuningas alkoi näiden tapausten vuoksi epäillä pahaa. Hän kutsui lähimmät miehensä koolle ja sanoi heille: "Sanokaa, kuka joukostanne on Israelin kuninkaan kätyri!"

¹²And one of his servants said, None, my lord, O king: but Elisha, the prophet that is in Israel, telleth the king of Israel the words that thou speakest in thy bedchamber.

¹²Silloin yksi hänen miehistään sanoi: "Ei kukaan, herrani ja kuninkaani. Israelissa on profeetta Elisa, joka kertoo Israelin kuninkaalle kaiken senkin, mitä sinä puhut makuuhuoneessasi."

¹³And he said, Go and spy where he is, that I may send and fetch him. And it was told him, saying, Behold, he is in Dothan.

¹³Kuningas sanoi: "Menkää ottamaan selvää, missä hän on, että voin lähettää miehiäni vangitsemaan hänet." Kun hän sai tiedon, että Elisa oli Dotanissa,

¹⁴Therefore sent he thither horses, and chariots, and a great host: and they came by night, and compassed the city about.

¹⁴hän lähetti sinne suuren joukon sotilaita hevosineen ja vaunuineen. He tulivat yöllä ja saartoivat kaupungin.

¹⁵And when the servant of the man of God was risen early, and gone forth, behold, an host compassed the city both with horses and chariots. And his servant said unto him, Alas, my master! how shall we do?

¹⁵Kun Jumalan miehen palvelija aamulla nousi ja meni ulos, kaupungin ympärillä oli kaikkialla sotilaita, hevosia ja vaunuja. Palvelija sanoi Elisalle: "Voi, herrani! Mitä me nyt teemme?"

¹⁶And he answered, Fear not: for they that be with us are more than they that be with them.

¹⁶"Älä pelkää", Elisa vastasi, "meillä on puolellamme enemmän väkeä kuin heillä."

¹⁷And Elisha prayed, and said, LORD, I pray thee, open his eyes, that he may see. And the LORD opened the eyes of the young man; and he saw: and, behold, the mountain was full of horses and chariots of fire round about Elisha.

¹⁷Hän rukoili Herraa ja sanoi: "Herra, avaa hänen silmänsä, jotta hän näkisi." Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, että vuori Elisan ympärillä oli tulisia hevosia ja vaunuja täynnään.

¹⁸And when they came down to him, Elisha prayed unto the LORD, and said, Smite this people, I pray thee, with blindness. And he smote them with blindness according to the word of Elisha.

¹⁸Kun syyrialaiset tulivat Elisaa kohti, hän rukoili Herraa sanoen: "Sumenna heidän silmänsä." Herra teki Elisan pyynnön mukaisesti ja sumensi heidän silmänsä.

¹⁹And Elisha said unto them, This is not the way, neither is this the city: follow me, and I will bring you to the man whom ye seek. But he led them to Samaria.

¹⁹Elisa sanoi heille: "Ei tämä ole oikea tie eikä oikea kaupunki. Tulkaa minun perässäni, minä vien teidät sen miehen luo, jota te etsitte." Hän johdatti sotilaat Samarian kaupunkiin.

²⁰And it came to pass, when they were come into Samaria, that Elisha said, LORD, open the eyes of these men, that they may see. And the LORD opened their eyes, and they saw; and, behold, they were in the midst of Samaria.

²⁰Kun he tulivat sinne, Elisa sanoi: "Herra, avaa heidän silmänsä, niin että he näkevät." Herra avasi heidän silmänsä, ja kun he taas näkivät, he huomasivat olevansa keskellä Samarian kaupunkia.

²¹And the king of Israel said unto Elisha, when he saw them, My father, shall I smite them? shall I smite them?

²¹Kun Israelin kuningas näki heidät, hän kysyi Elisalta: "Tuleeko minun tappaa heidät, isäni?"

²²And he answered, Thou shalt not smite them: wouldest thou smite those whom thou hast taken captive with thy sword and with thy bow? set bread and water before them, that they may eat and drink, and go to their master.

²²"Sitä älä tee", Elisa vastasi. "Et kai sinä surmaa niitäkään, jotka otat vangiksi taistelussa? Pane heidän eteensä ruokaa ja juomaa ja anna heidän syötyään palata herransa luo."

²³And he prepared great provision for them: and when they had eaten and drunk, he sent them away, and they went to their master. So the bands of Syria came no more into the land of Israel.

²³Niin kuningas järjesti syyrialaisille suuret pidot, ja he söivät ja joivat. Hän antoi heidän lähteä rauhassa, ja he palasivat herransa luo. Sen jälkeen syyrialaiset eivät enää hyökkäilleet Israeliin.

²⁴And it came to pass after this, that Benhadad king of Syria gathered all his host, and went up, and besieged Samaria.

²⁴Myöhemmin Syyrian kuningas Ben-Hadad keräsi koolle koko sotajoukkonsa, lähti liikkeelle ja saartoi Samarian kaupungin.

²⁵And there was a great famine in Samaria: and, behold, they besieged it, until an ass's head was sold for fourscore pieces of silver, and the fourth part of a cab of dove's dung for five pieces of silver.

²⁵Kun piiritys pitkittyi, kaupungissa syntyi kova nälänhätä. Aasinpää maksoi silloin kahdeksankymmentä sekeliä hopeaa ja neljännes kab-mittaa kyyhkysenlantaa viisi hopeasekeliä.

²⁶And as the king of Israel was passing by upon the wall, there cried a woman unto him, saying, Help, my lord, O king.

²⁶Kun Israelin kuningas noina aikoina kerran kulki muurin harjalla, muuan nainen huusi hänelle: "Auta minua, herrani ja kuninkaani!"

²⁷And he said, If the LORD do not help thee, whence shall I help thee? out of the barnfloor, or out of the winepress?

²⁷Mutta kuningas vastasi: "Jollei Herra sinua auta, miten sitten minä? Puimatantereeltako minä haen apua vai viinisammiosta?"

²⁸And the king said unto her, What aileth thee? And she answered, This woman said unto me, Give thy son, that we may eat him to day, and we will eat my son to morrow.

²⁸Hän kysyi kuitenkin: "Mikä sinulla on hätänä?" Nainen sanoi: "Tämä nainen sanoi minulle: 'Anna tänne poikasi, syödään tänään hänet ja huomenna minun poikani.'

²⁹So we boiled my son, and did eat him: and I said unto her on the next day, Give thy son, that we may eat him: and she hath hid her son.

²⁹Niin me keitimme ja söimme minun poikani, ja seuraavana päivänä minä sitten sanoin: 'Anna tänne poikasi, syödään nyt hänet.' Mutta hänpä olikin piilottanut poikansa."

³⁰And it came to pass, when the king heard the words of the woman, that he rent his clothes; and he passed by upon the wall, and the people looked, and, behold, he had sackcloth within upon his flesh.

³⁰Kun kuningas kuuli naisen sanat, hän repäisi vaatteensa. Hän oli muurin harjalla, ja niin kansa näki, että hänellä oli vaatteiden alla katumuspuku ihoaan vasten.

³¹Then he said, God do so and more also to me, if the head of Elisha the son of Shaphat shall stand on him this day.

³¹Kuningas sanoi: "Kohdatkoon minua Jumalan viha nyt ja aina, jos Elisalla, Safatin pojalla, on tämän päivän jälkeen vielä pää hartioissa kiinni!"

³²But Elisha sat in his house, and the elders sat with him; and the king sent a man from before him: but ere the messenger came to him, he said to the elders, See ye how this son of a murderer hath sent to take away mine head? look, when the messenger cometh, shut the door, and hold him fast at the door: is not the sound of his master's feet behind him?

³²Elisa oli kotosalla ja vanhimmat olivat hänen puheillaan, kun kuningas käski lähettinsä mennä edellään hänen luokseen. Jo ennen kuin mies tuli sinne, Elisa sanoi vanhimmille: "Nyt se murhamiehen poika on lähettänyt pääni menoksi miehen matkaan. Kun kuninkaan lähetti tulee, pitäkää huoli siitä, että suljette oven ja pidättelette häntä. Hänen herransa askelten ääni kuuluu heti hänen kannoillaan."

³³And while he yet talked with them, behold, the messenger came down unto him: and he said, Behold, this evil is of the LORD; what should I wait for the LORD any longer?

³³Kun hän vielä puhui vanhinten kanssa, kuningas saapui hänen luokseen ja sanoi: "Tämä onnettomuus on Herran työtä. Miksi minä enää turvaisin häneen!"