¹And it came to pass, after the year was expired, at the time when kings go forth to battle, that David sent Joab, and his servants with him, and all Israel; and they destroyed the children of Ammon, and besieged Rabbah. But David tarried still at Jerusalem.

¹Kun seuraavana keväänä oli taas kuninkaiden sotaanlähdön aika, Daavid lähetti Joabin johdolla vakinaiset joukkonsa ja Israelin miehet sotaretkelle, ja he kukistivat ammonilaiset ja ryhtyivät piirittämään Rabbaa. Daavid itse jäi Jerusalemiin.

²And it came to pass in an eveningtide, that David arose from off his bed, and walked upon the roof of the king's house: and from the roof he saw a woman washing herself; and the woman was very beautiful to look upon.

²Eräänä iltana, kun Daavid oli noussut vuoteeltaan käyskentelemään kuninkaanpalatsin katolla, hän näki sieltä naisen, joka oli peseytymässä. Nainen oli hyvin kaunis.

³And David sent and inquired after the woman. And one said, Is not this Bathsheba, the daughter of Eliam, the wife of Uriah the Hittite?

³Daavid lähetti tiedustelemaan, kuka nainen oli, ja hänelle kerrottiin: "Hän on Batseba, Eliamin tytär, heettiläisen Urian vaimo."

⁴And David sent messengers, and took her; and she came in unto him, and he lay with her; for she was purified from her uncleanness: and she returned unto her house.

⁴Daavid lähetti sananviejiä noutamaan naista, ja tämä saapui hänen luokseen. Nainen oli juuri puhdistautunut, ja Daavid makasi hänen kanssaan. Sitten nainen palasi kotiinsa.

⁵And the woman conceived, and sent and told David, and said, I am with child.

⁵Nainen tuli raskaaksi, ja hän toimitti Daavidille sanan: "Minä olen raskaana."

⁶And David sent to Joab, saying, Send me Uriah the Hittite. And Joab sent Uriah to David.

⁶Silloin Daavid lähetti Joabille käskyn: "Lähetä luokseni heettiläinen Uria." Joab teki niin.

⁷And when Uriah was come unto him, David demanded of him how Joab did, and how the people did, and how the war prospered.

⁷Kun Uria tuli, Daavid kysyi häneltä, mitä Joabille ja sotilaille kuului ja kuinka sodankäynti sujui.

⁸And David said to Uriah, Go down to thy house, and wash thy feet. And Uriah departed out of the king's house, and there followed him a mess of meat from the king.

⁸Sitten hän sanoi: "Mene kotiisi ja pese matkan pölyt jaloistasi." Uria lähti palatsista, ja kuningas lähetti hänen jälkeensä lahjan.

⁹But Uriah slept at the door of the king's house with all the servants of his lord, and went not down to his house.

⁹Mutta Uria ei mennytkään kotiinsa, vaan jäi nukkumaan palatsin pihalle herransa miesten joukkoon.

¹⁰And when they had told David, saying, Uriah went not down unto his house, David said unto Uriah, Camest thou not from thy journey? why then didst thou not go down unto thine house?

¹⁰Kun Daavidille ilmoitettiin, ettei Uria ollut mennyt kotiinsa, Daavid sanoi hänelle: "Sinähän tulet pitkän matkan takaa. Miksi et mennyt kotiisi?"

¹¹And Uriah said unto David, The ark, and Israel, and Judah, abide in tents; and my lord Joab, and the servants of my lord, are encamped in the open fields; shall I then go into mine house, to eat and to drink, and to lie with my wife? as thou livest, and as thy soul liveth, I will not do this thing.

¹¹Uria vastasi: "Liitonarkku ja Israelin ja Juudan miehet asuvat teltoissa, ja herrani Joab ja hänen miehensä ovat ulkona leirissä. Menisinkö minä kotiin syömään, juomaan ja makaamaan vaimoni kanssa? Niin totta kuin sinä elät, sitä en voi tehdä."

¹²And David said to Uriah, Tarry here to day also, and to morrow I will let thee depart. So Uriah abode in Jerusalem that day, and the morrow.

¹²Daavid sanoi Urialle: "Jää tänne vielä täksi päiväksi, huomenna annan sinun lähteä takaisin." Niin Uria jäi Jerusalemiin siksi päiväksi, seuraavaan aamuun saakka.

¹³And when David had called him, he did eat and drink before him; and he made him drunk: and at even he went out to lie on his bed with the servants of his lord, but went not down to his house.

¹³Daavid kutsui hänet luokseen syömään ja juomaan ja juotti hänet humalaan. Mutta illalla Uria meni taas makuupaikalleen kuninkaan miesten joukkoon eikä lähtenyt kotiinsa.

¹⁴And it came to pass in the morning, that David wrote a letter to Joab, and sent it by the hand of Uriah.

¹⁴Seuraavana aamuna Daavid kirjoitti Joabille kirjeen ja lähetti sen Urian mukana.

¹⁵And he wrote in the letter, saying, Set ye Uriah in the forefront of the hottest battle, and retire ye from him, that he may be smitten, and die.

¹⁵Kirjeeseen hän kirjoitti: "Sijoittakaa Uria eturintamaan keskelle kiivainta taistelua ja vetäytykää sitten itse kauemmas, niin että hänet lyödään hengiltä."

¹⁶And it came to pass, when Joab observed the city, that he assigned Uriah unto a place where he knew that valiant men were.

¹⁶Piirittäessään kaupunkia Joab sijoitti Urian sille kohdalle, jossa hän tiesi vihollisen urheimpien sotilaiden olevan.

¹⁷And the men of the city went out, and fought with Joab: and there fell some of the people of the servants of David; and Uriah the Hittite died also.

¹⁷Kun ammonilaiset tulivat ulos kaupungista taistelemaan Joabia vastaan, Daavidin joukoista kaatui useita miehiä, ja myös heettiläinen Uria sai surmansa.

¹⁸Then Joab sent and told David all the things concerning the war;

¹⁸Joab lähetti Daavidin luo sananviejän tekemään selkoa kaikesta, mitä taistelussa oli tapahtunut.

¹⁹And charged the messenger, saying, When thou hast made an end of telling the matters of the war unto the king,

¹⁹Sananviejälle hän antoi tällaisen määräyksen: "Sitten kun olet kertonut kuninkaalle kaiken, mitä taistelussa tapahtui,

²⁰And if so be that the king's wrath arise, and he say unto thee, Wherefore approached ye so nigh unto the city when ye did fight? knew ye not that they would shoot from the wall?

²⁰kuningas ehkä suuttuu ja sanoo: 'Mitä varten teidän piti mennä niin lähelle kaupunkia taistelemaan? Ettekö muka tienneet, että he ampuvat muurilta?

²¹Who smote Abimelech the son of Jerubbesheth? did not a woman cast a piece of a millstone upon him from the wall, that he died in Thebez? why went ye nigh the wall? then say thou, Thy servant Uriah the Hittite is dead also.

²¹Kuka tappoi Abimelekin, Jerubbesetin pojan Tebesissä? Joku nainen pudotti muurilta hänen päähänsä jauhinkiven, niin että hän kuoli. Miksi menitte niin lähelle muuria?' Sano silloin: 'Myös palvelijasi, heettiläinen Uria, on saanut surmansa.'"

²²So the messenger went, and came and showed David all that Joab had sent him for.

²²Sananviejä lähti matkaan, ja tultuaan Daavidin luo hän kertoi kaiken niin kuin Joab oli käskenyt.

²³And the messenger said unto David, Surely the men prevailed against us, and came out unto us into the field, and we were upon them even unto the entering of the gate.

²³Sananviejä sanoi: "Emme voineet mitään sille, että nuo miehet hyökkäsivät ulos kaupungista kimppuumme, mutta meidän onnistui tunkea heidät takaisin kaupungin portille asti.

²⁴And the shooters shot from off the wall upon thy servants; and some of the king's servants be dead, and thy servant Uriah the Hittite is dead also.

²⁴Jousimiehet ampuivat muurilta palvelijoitasi, kuningas, ja useita miehiäsi kaatui. Myös heettiläinen Uria sai surmansa."

²⁵Then David said unto the messenger, Thus shalt thou say unto Joab, Let not this thing displease thee, for the sword devoureth one as well as another: make thy battle more strong against the city, and overthrow it: and encourage thou him.

²⁵Silloin Daavid sanoi sananviejälle: "Sano Joabille näin: 'Älä anna tämän masentaa mieltäsi. Miekka syö milloin täältä, milloin tuolta. Ahdista kaupunkia entistä kiivaammin ja tuhoa se.' Rohkaise häntä näin."

²⁶And when the wife of Uriah heard that Uriah her husband was dead, she mourned for her husband.

²⁶Kun Urian vaimo kuuli miehensä kaatuneen, hän piti puolisolleen valittajaiset.

²⁷And when the mourning was past, David sent and fetched her to his house, and she became his wife, and bare him a son. But the thing that David had done displeased the LORD.

²⁷Suruajan mentyä Daavid antoi noutaa hänet palatsiinsa. Hänestä tuli Daavidin vaimo, ja hän synnytti tälle pojan. Mutta Herran silmissä Daavidin teko oli paha.