¹Then came all the tribes of Israel to David unto Hebron, and spake, saying, Behold, we are thy bone and thy flesh.

¹Kaikki Israelin heimot saapuivat Hebroniin Daavidin luo ja sanoivat: "Sinä ja me olemme samaa lihaa ja verta.

²Also in time past, when Saul was king over us, thou wast he that leddest out and broughtest in Israel: and the LORD said to thee, Thou shalt feed my people Israel, and thou shalt be a captain over Israel.

²Jo aikaisemmin, silloin kun Saul vielä oli kuninkaamme, sinä johdit Israelia sen sotaretkillä. Herra on sanonut sinulle: 'Sinä olet kaitseva minun kansaani Israelia, ja sinusta tulee Israelin hallitsija.'"

³So all the elders of Israel came to the king to Hebron; and king David made a league with them in Hebron before the LORD: and they anointed David king over Israel.

³Myös kaikki Israelin vanhimmat tulivat kuninkaan luo Hebroniin. Kuningas Daavid solmi siellä heidän kanssaan liiton Herran edessä, ja he voitelivat Daavidin Israelin kuninkaaksi.

⁴David was thirty years old when he began to reign, and he reigned forty years.

⁴Kuninkaaksi tullessaan Daavid oli kolmikymmenvuotias, ja hän hallitsi neljäkymmentä vuotta:

⁵In Hebron he reigned over Judah seven years and six months: and in Jerusalem he reigned thirty and three years over all Israel and Judah.

⁵seitsemän vuotta kuusi kuukautta Juudan kuninkaana Hebronissa ja kolmekymmentäkolme vuotta koko Israelin ja Juudan kuninkaana Jerusalemissa.

⁶And the king and his men went to Jerusalem unto the Jebusites, the inhabitants of the land: which spake unto David, saying, Except thou take away the blind and the lame, thou shalt not come in hither: thinking, David cannot come in hither.

⁶Kuningas lähti miehineen Jerusalemiin niitä jebusilaisia vastaan, jotka yhä asuivat maassa. Nämä sanoivat Daavidille: "Tänne sinä et pääse, sokeat ja rammatkin pystyvät torjumaan sinut." Tällä he tarkoittivat, ettei Daavid koskaan pääsisi kaupunkiin.

⁷Nevertheless David took the strong hold of Zion: the same is the city of David.

⁷Mutta Daavid valtasi Siionin linnoituksen, josta sitten tuli Daavidin kaupunki.

⁸And David said on that day, Whosoever getteth up to the gutter, and smiteth the Jebusites, and the lame and the blind that are hated of David's soul, he shall be chief and captain. Wherefore they said, The blind and the lame shall not come into the house.

⁸Sinä päivänä hän sanoi: "Te, jotka tahdotte kukistaa jebusilaiset, pistäkää hengiltä nuo sokeat ja rammat, joita Daavid ei voi sietää." Tämän vuoksi sanotaan: "Sokeat ja rammat eivät pääse sisälle pyhäkköön."

⁹So David dwelt in the fort, and called it the city of David. And David built round about from Millo and inward.

⁹Daavid asettui asumaan linnoitukseen ja nimesi paikan Daavidin kaupungiksi. Hän laajensi sitä eri suuntiin Millon ja keskustan välillä.

¹⁰And David went on, and grew great, and the LORD God of hosts was with him.

¹⁰Daavidin mahti kasvoi yhä, sillä Herra Jumala Sebaot oli hänen kanssaan.

¹¹And Hiram king of Tyre sent messengers to David, and cedar trees, and carpenters, and masons: and they built David an house.

¹¹Tyroksen kuningas Hiram lähetti Daavidin luo lähettiläitä sekä toimitti hänelle setripuuta, kirvesmiehiä ja kivenhakkaajia, ja nämä miehet rakensivat Daavidille palatsin.

¹²And David perceived that the LORD had established him king over Israel, and that he had exalted his kingdom for his people Israel's sake.

¹²Daavid ymmärsi, että Herra oli vahvistanut hänen asemansa Israelin kuninkaana ja antanut hänen kuninkuutensa menestyä kansansa Israelin vuoksi.

¹³And David took him more concubines and wives out of Jerusalem, after he was come from Hebron: and there were yet sons and daughters born to David.

¹³Sen jälkeen, kun Daavid oli siirtynyt Hebronista Jerusalemiin, hän otti vielä useita vaimoja ja sivuvaimoja, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

¹⁴And these be the names of those that were born unto him in Jerusalem; Shammuah, and Shobab, and Nathan, and Solomon,

¹⁴Hänen Jerusalemissa syntyneiden poikiensa nimet olivat Sammua, Sobab, Natan, Salomo,

¹⁵Ibhar also, and Elishua, and Nepheg, and Japhia,

¹⁵Jibhar, Elisua, Nefeg, Jafia,

¹⁶And Elishama, and Eliada, and Eliphalet.

¹⁶Elisama, Eljada ja Elifelet.

¹⁷But when the Philistines heard that they had anointed David king over Israel, all the Philistines came up to seek David; and David heard of it, and went down to the hold.

¹⁷Kun filistealaiset kuulivat, että Daavid oli voideltu Israelin kuninkaaksi, he lähtivät kaikki liikkeelle käydäkseen Daavidin kimppuun. Saatuaan tästä tiedon Daavid lähti turvapaikkaansa vuorille.

¹⁸The Philistines also came and spread themselves in the valley of Rephaim.

¹⁸Filistealaiset tulivat ja levittäytyivät Refaiminlaaksoon.

¹⁹And David inquired of the LORD, saying, Shall I go up to the Philistines? wilt thou deliver them into mine hand? And the LORD said unto David, Go up: for I will doubtless deliver the Philistines into thine hand.

¹⁹Daavid kysyi Herralta: "Lähdenkö filistealaisia vastaan? Annatko heidät minun käsiini?" Herra vastasi hänelle: "Lähde! Minä annan filistealaiset sinun käsiisi."

²⁰And David came to Baalperazim, and David smote them there, and said, The LORD hath broken forth upon mine enemies before me, as the breach of waters. Therefore he called the name of that place Baalperazim.

²⁰Daavid tuli Baal-Perasimiin, löi siellä filistealaiset ja sanoi: "Herra on murtanut viholliset minun edestäni niin kuin vedet murtavat padon." Tämän vuoksi paikka sai nimen Baal-Perasim.

²¹And there they left their images, and David and his men burned them.

²¹Filistealaiset jättivät sinne jumalankuvansa, ja Daavid ja hänen miehensä kuljettivat ne pois.

²²And the Philistines came up yet again, and spread themselves in the valley of Rephaim.

²²Mutta filistealaiset tulivat uudelleen ja levittäytyivät Refaiminlaaksoon.

²³And when David inquired of the LORD, he said, Thou shalt not go up; but fetch a compass behind them, and come upon them over against the mulberry trees.

²³Daavid kysyi Herralta neuvoa, ja Herra vastasi: "Älä mene heitä vastaan, vaan kierrä heidän taakseen ja hyökkää heidän kimppuunsa balsamipuiden kohdalta.

²⁴And let it be, when thou hearest the sound of a going in the tops of the mulberry trees, that then thou shalt bestir thyself: for then shall the LORD go out before thee, to smite the host of the Philistines.

²⁴Kun kuulet puiden latvoista kuin askelten kahinaa, lähde silloin hyökkäykseen. Se on merkkinä siitä, että Herra on lähtenyt edelläsi tuhoamaan filistealaisten leirin."

²⁵And David did so, as the LORD had commanded him; and smote the Philistines from Geba until thou come to Gazer.

²⁵Daavid teki niin kuin Herra oli käskenyt, ja hän löi filistealaiset ja ajoi heitä takaa Gebasta Geserin liepeille asti.