¹Now about that time Herod the king stretched forth his hands to vex certain of the church.

¹Noihin aikoihin kuningas Herodes ryhtyi väkivaltaisiin toimiin muutamia seurakunnan jäseniä vastaan.

²And he killed James the brother of John with the sword.

²Hän mestautti Jaakobin, Johanneksen veljen,

³And because he saw it pleased the Jews, he proceeded further to take Peter also. (Then were the days of unleavened bread.)

³ja huomattuaan sen olevan juutalaisille mieleen hän vielä käski vangita Pietarin; silloin vietettiin juuri happamattoman leivän juhlaa.

⁴And when he had apprehended him, he put him in prison, and delivered him to four quaternions of soldiers to keep him; intending after Easter to bring him forth to the people.

⁴Herodes pani Pietarin telkien taakse ja määräsi häntä vartioimaan neljä nelimiehistä sotilasvartiostoa. Hän aikoi asettaa Pietarin pääsiäisen jälkeen kansan eteen.

⁵Peter therefore was kept in prison: but prayer was made without ceasing of the church unto God for him.

⁵Niin siis Pietaria pidettiin vangittuna, mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen puolestaan.

⁶And when Herod would have brought him forth, the same night Peter was sleeping between two soldiers, bound with two chains: and the keepers before the door kept the prison.

⁶Sen päivän vastaisena yönä, jona Herodes aikoi asettaa Pietarin oikeuden eteen, Pietari nukkui kahden sotilaan välissä. Hänet oli sidottu kaksin kahlein, ja lisäksi vankilan ovella oli vartiomiehet.

⁷And, behold, the angel of the Lord came upon him, and a light shined in the prison: and he smote Peter on the side, and raised him up, saying, Arise up quickly. And his chains fell off from his hands.

⁷Mutta yhtäkkiä hänen edessään seisoi Herran enkeli ja huone oli täynnä valoa, ja enkeli töytäisi Pietarin hereille sanoen: "Nouse kiireesti." Kahleet putosivat Pietarin käsistä.

⁸And the angel said unto him, Gird thyself, and bind on thy sandals. And so he did. And he saith unto him, Cast thy garment about thee, and follow me.

⁸Enkeli sanoi: "Vyötä vaatteesi ja pane kengät jalkaasi." Pietari teki niin, ja enkeli sanoi: "Heitä viitta harteillesi ja seuraa minua."

⁹And he went out, and followed him; and wist not that it was true which was done by the angel; but thought he saw a vision.

⁹Pietari lähti enkelin mukaan. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt, että se, mitä hänelle tapahtui, oli totta, vaan luuli sitä näyksi.

¹⁰When they were past the first and the second ward, they came unto the iron gate that leadeth unto the city; which opened to them of his own accord: and they went out, and passed on through one street; and forthwith the angel departed from him.

¹⁰He ohittivat ensimmäisen vartion, sitten toisen ja tulivat rautaportille, joka vei kaupungille. Se aukeni heille itsestään, ja niin he astuivat ulos ja lähtivät kulkemaan kujaa pitkin. Yhtäkkiä enkeli oli poissa.

¹¹And when Peter was come to himself, he said, Now I know of a surety, that the LORD hath sent his angel, and hath delivered me out of the hand of Herod, and from all the expectation of the people of the Jews.

¹¹Silloin Pietari tajusi, mistä oli kysymys, ja sanoi: "Totisesti, nyt tiedän, mitä tapahtui! Herra lähetti enkelinsä ja auttoi minut Herodeksen käsistä, pelasti minut kaikesta siitä, mitä tämä kansa toivoi minulle tapahtuvan."

¹²And when he had considered the thing, he came to the house of Mary the mother of John, whose surname was Mark; where many were gathered together praying.

¹²Kun tämä oli valjennut Pietarille, hän lähti kohti Johanneksen äidin Marian taloa, sen Johanneksen, jota kutsutaan Markukseksi. Siellä oli paljon väkeä rukoilemassa.

¹³And as Peter knocked at the door of the gate, a damsel came to hearken, named Rhoda.

¹³Pietari kolkutti talon portille, ja Rode-niminen palvelustyttö tuli avaamaan.

¹⁴And when she knew Peter's voice, she opened not the gate for gladness, but ran in, and told how Peter stood before the gate.

¹⁴Tunnettuaan Pietarin äänen tyttö kuitenkin ilahtui niin, että portti jäi häneltä avaamatta, kun hän ryntäsi sisään kertomaan, että Pietari seisoi portilla.

¹⁵And they said unto her, Thou art mad. But she constantly affirmed that it was even so. Then said they, It is his angel.

¹⁵"Oletko järjiltäsi?" sanoivat toiset. Tytön yhä inttäessä he sanoivat: "Se on hänen enkelinsä."

¹⁶But Peter continued knocking: and when they had opened the door, and saw him, they were astonished.

¹⁶Mutta Pietari kolkutti kolkuttamistaan. Lopulta he menivät avaamaan ja säikähtivät, kun näkivät hänet.

¹⁷But he, beckoning unto them with the hand to hold their peace, declared unto them how the Lord had brought him out of the prison. And he said, Go shew these things unto James, and to the brethren. And he departed, and went into another place.

¹⁷Pietari viittasi kädellään heitä olemaan hiljaa ja kertoi, kuinka Herra oli tuonut hänet ulos vankilasta. Hän pyysi heitä ilmoittamaan Jaakobille ja muille veljille, mitä oli tapahtunut, ja sitten hän lähti pois ja meni toiseen paikkaan.

¹⁸Now as soon as it was day, there was no small stir among the soldiers, what was become of Peter.

¹⁸Aamulla sotilaiden keskuudessa syntyi tavaton hämminki. Mitä oli tapahtunut Pietarille?

¹⁹And when Herod had sought for him, and found him not, he examined the keepers, and commanded that they should be put to death. And he went down from Judaea to Caesarea, and there abode.

¹⁹Kun Herodes etsinnöistä huolimatta ei saanut häntä käsiinsä, hän kuulusteli vartijoita ja käski teloittaa heidät. Sen jälkeen hän lähti Juudeasta ja siirtyi Kesareaan.

²⁰And Herod was highly displeased with them of Tyre and Sidon: but they came with one accord to him, and, having made Blastus the king's chamberlain their friend, desired peace; because their country was nourished by the king's country.

²⁰Herodes oli vihoissaan Tyroksen ja Sidonin kaupungeille. Nämä lähettivät yhteiset edustajansa hänen luokseen anomaan rauhaa, sillä ne joutuivat tuomaan elintarvikkeensa hänen valtakuntansa alueelta. Lähetystö sai puolelleen Blastoksen, kuninkaan kamariherran,

²¹And upon a set day Herod, arrayed in royal apparel, sat upon his throne, and made an oration unto them.

²¹ja niin Herodes sovittuna päivänä sonnustautui kuninkaalliseen asuunsa, asettui istuimelleen ja piti lähetystölle julkisen puheen.

²²And the people gave a shout, saying, It is the voice of a god, and not of a man.

²²Kansa huusi siihen: "Jumalan ääni, ei ihmisen!"

²³And immediately the angel of the Lord smote him, because he gave not God the glory: and he was eaten of worms, and gave up the ghost.

²³Samassa Herran enkeli löi Herodesta, koska hän ei antanut kunniaa Jumalalle. Madot söivät hänet, ja niin hän heitti henkensä.

²⁴But the word of God grew and multiplied.

²⁴Mutta Jumalan sana sai yhä vankemman jalansijan ja levisi leviämistään.

²⁵And Barnabas and Saul returned from Jerusalem, when they had fulfilled their ministry, and took with them John, whose surname was Mark.

²⁵Kun Barnabas ja Saul olivat toimittaneet avustuksen perille, he lähtivät Jerusalemista paluumatkalle ja ottivat mukaansa Johanneksen, jota kutsuttiin myös Markukseksi.