¹And Saul was consenting unto his death. And at that time there was a great persecution against the church which was at Jerusalem; and they were all scattered abroad throughout the regions of Judaea and Samaria, except the apostles.

¹Saul oli samaa mieltä kuin muut ja hyväksyi sen, että Stefanos surmattiin. Sinä päivänä puhkesi ankara vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan, ja kaikki muut paitsi apostolit hajaantuivat eri puolille Juudeaa ja Samariaa.

²And devout men carried Stephen to his burial, and made great lamentation over him.

²Muutamat hurskaat miehet hautasivat Stefanoksen ja pitivät hänelle suuret valittajaiset.

³As for Saul, he made havock of the church, entering into every house, and haling men and women committed them to prison.

³Mutta Saul tahtoi tuhota seurakunnan. Hän kulki talosta taloon, raastoi miehet ja naiset ulos ja toimitti heidät vankilaan.

⁴Therefore they that were scattered abroad went every where preaching the word.

⁴Ne, jotka näin olivat hajaantuneet, kulkivat seudulta toiselle ja levittivät evankeliumin sanaa.

⁵Then Philip went down to the city of Samaria, and preached Christ unto them.

⁵Filippos tuli Samarian pääkaupunkiin ja julisti sen väelle sanomaa Kristuksesta.

⁶And the people with one accord gave heed unto those things which Philip spake, hearing and seeing the miracles which he did.

⁶Kun samarialaiset kuulivat, mitä hän puhui, ja näkivät ne tunnusteot, joita hän teki, he tulivat sankoin joukoin kuulemaan häntä.

⁷For unclean spirits, crying with loud voice, came out of many that were possessed with them: and many taken with palsies, and that were lame, were healed.

⁷Monet vapautuivat saastaisista hengistä, jotka lähtivät heistä kovalla äänellä huutaen, ja monet halvaantuneet ja rammat paranivat.

⁸And there was great joy in that city.

⁸Kaupungin täytti ilo ja riemu.

⁹But there was a certain man, called Simon, which beforetime in the same city used sorcery, and bewitched the people of Samaria, giving out that himself was some great one:

⁹Jo pitkään oli kaupungissa harjoittanut noituutta muuan Simon, joka väitti olevansa jotakin suurta ja piti Samarian kansaa ihmetyksen vallassa.

¹⁰To whom they all gave heed, from the least to the greatest, saying, This man is the great power of God.

¹⁰Kaikki, pienimmästä suurimpaan, juoksivat hänen perässään ja sanoivat: "Hän on Suuri Voima, Jumalan voima."

¹¹And to him they had regard, because that of long time he had bewitched them with sorceries.

¹¹Häntä kuunneltiin, koska hän jo pitkän aikaa oli noitatempuillaan hämmästyttänyt ihmisiä.

¹²But when they believed Philip preaching the things concerning the kingdom of God, and the name of Jesus Christ, they were baptized, both men and women.

¹²Mutta kun ihmiset kääntyivät uskomaan Filipposta, joka julisti hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksesta Kristuksesta, he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.

¹³Then Simon himself believed also: and when he was baptized, he continued with Philip, and wondered, beholding the miracles and signs which were done.

¹³Jopa Simon itse uskoi, ja hänet kastettiin. Hän pysytteli sitten Filippoksen seurassa, ja nähdessään ne suuret ihmeet ja voimateot, joita Filippos teki, hän oli hämmästyksestä suunniltaan.

¹⁴Now when the apostles which were at Jerusalem heard that Samaria had received the word of God, they sent unto them Peter and John:

¹⁴Kun Jerusalemissa olevat apostolit kuulivat samarialaisten ottaneen vastaan Jumalan sanan, he lähettivät Pietarin ja Johanneksen heidän luokseen.

¹⁵Who, when they were come down, prayed for them, that they might receive the Holy Ghost:

¹⁵Perille tultuaan nämä rukoilivat Samarian uskovien puolesta, että he saisivat Pyhän Hengen.

¹⁶(For as yet he was fallen upon none of them: only they were baptized in the name of the Lord Jesus.)

¹⁶Henki näet ei ollut vielä laskeutunut kehenkään heistä; heidät oli ainoastaan kastettu Herran Jeesuksen nimeen.

¹⁷Then laid they their hands on them, and they received the Holy Ghost.

¹⁷Pietari ja Johannes panivat kätensä heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen.

¹⁸And when Simon saw that through laying on of the apostles' hands the Holy Ghost was given, he offered them money,

¹⁸Kun Simon näki, että ne, joiden päälle apostolit panivat kätensä, saivat Hengen, hän tarjosi heille rahaa

¹⁹Saying, Give me also this power, that on whomsoever I lay hands, he may receive the Holy Ghost.

¹⁹ja sanoi: "Antakaa minullekin tuollainen valta, että kenen päälle panen käteni, se saa Pyhän Hengen."

²⁰But Peter said unto him, Thy money perish with thee, because thou hast thought that the gift of God may be purchased with money.

²⁰Mutta Pietari sanoi hänelle: "Kadotukseen joudut rahoinesi, kun luulet, että Jumalan lahja on rahalla ostettavissa!

²¹Thou hast neither part nor lot in this matter: for thy heart is not right in the sight of God.

²¹Sinulla ei ole tässä osaa eikä arpaa, sillä sinä et ole vilpitön Jumalan edessä.

²²Repent therefore of this thy wickedness, and pray God, if perhaps the thought of thine heart may be forgiven thee.

²²Käänny siis tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa! Kenties hän antaa ajatuksesi anteeksi.

²³For I perceive that thou art in the gall of bitterness, and in the bond of iniquity.

²³Minä näen, että sinä olet myrkkyä täynnä ja vääryys pitää sinua kahleissaan."

²⁴Then answered Simon, and said, Pray ye to the LORD for me, that none of these things which ye have spoken come upon me.

²⁴Silloin Simon sanoi: "Rukoilkaa minun puolestani Herraa, ettei minulle tapahtuisi mitään tuollaista, mitä sanoitte!"

²⁵And they, when they had testified and preached the word of the Lord, returned to Jerusalem, and preached the gospel in many villages of the Samaritans.

²⁵Kun apostolit olivat puhuneet Herran sanaa ja todistaneet hänestä, he lähtivät takaisin Jerusalemiin ja julistivat matkalla evankeliumia monissa Samarian kylissä.

²⁶And the angel of the Lord spake unto Philip, saying, Arise, and go toward the south unto the way that goeth down from Jerusalem unto Gaza, which is desert.

²⁶Herran enkeli puhui Filippokselle: "Lähde etelään päin ja mene tielle, joka vie Jerusalemista Gazaan ja on autio."

²⁷And he arose and went: and, behold, a man of Ethiopia, an eunuch of great authority under Candace queen of the Ethiopians, who had the charge of all her treasure, and had come to Jerusalem for to worship,

²⁷Filippos lähti sinne. Juuri silloin sitä tietä tuli mahtava etiopialainen hoviherra, eunukki, joka hoiti Etiopian kuningattaren eli kandaken koko omaisuutta. Hän oli käynyt Jerusalemissa pyhiinvaellusmatkalla

²⁸Was returning, and sitting in his chariot read Esaias the prophet.

²⁸ja oli nyt palaamassa kotiin, istui vaunuissaan ja luki profeetta Jesajan kirjaa.

²⁹Then the Spirit said unto Philip, Go near, and join thyself to this chariot.

²⁹Henki sanoi Filippokselle: "Mene lähemmäs ja pysyttele vaunujen vieressä."

³⁰And Philip ran thither to him, and heard him read the prophet Esaias, and said, Understandest thou what thou readest?

³⁰Filippos juoksi vaunujen luo, ja kuullessaan miehen lukevan profeetta Jesajaa hän sanoi: "Sinä kyllä luet, mutta mahdatko ymmärtää?"

³¹And he said, How can I, except some man should guide me? And he desired Philip that he would come up and sit with him.

³¹Mies vastasi: "Kuinka ymmärtäisin, kun kukaan ei minua neuvo." Hän pyysi Filipposta nousemaan vaunuihin ja istumaan vierellään.

³²The place of the scripture which he read was this, He was led as a sheep to the slaughter; and like a lamb dumb before his shearer, so opened he not his mouth:

³²Kohta, jota hän kirjasta luki, oli tämä: -- Niin kuin lammas hänet vietiin teuraaksi, niin kuin karitsa, joka on ääneti keritsijänsä edessä, ei hänkään suutansa avannut.

³³In his humiliation his judgment was taken away: and who shall declare his generation? for his life is taken from the earth.

³³Kun hänet alennettiin, hänen tuomionsa otettiin pois. Kuka voi laskea hänen jälkeläistensä määrän? Hänen elämänsä otetaan pois maan päältä.

³⁴And the eunuch answered Philip, and said, I pray thee, of whom speaketh the prophet this? of himself, or of some other man?

³⁴Hoviherra sanoi Filippokselle: "Voisitko sanoa, kenestä profeetta puhuu, itsestäänkö vai jostakin toisesta?"

³⁵Then Philip opened his mouth, and began at the same scripture, and preached unto him Jesus.

³⁵Filippos rupesi puhumaan, aloitti tuosta kirjoitusten kohdasta ja julisti miehelle evankeliumia Jeesuksesta.

³⁶And as they went on their way, they came unto a certain water: and the eunuch said, See, here is water; what doth hinder me to be baptized?

³⁶Matkan jatkuessa he tulivat paikkaan, jossa oli vettä. Silloin hoviherra sanoi: "Tässä on vettä. Estääkö mikään kastamasta minua?" [

³⁷And Philip said, If thou believest with all thine heart, thou mayest. And he answered and said, I believe that Jesus Christ is the Son of God.

³⁷Filippos sanoi hänelle: "Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista." Hoviherra vastasi: "Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika."]

³⁸And he commanded the chariot to stand still: and they went down both into the water, both Philip and the eunuch; and he baptized him.

³⁸Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos ja hoviherra, astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet.

³⁹And when they were come up out of the water, the Spirit of the Lord caught away Philip, that the eunuch saw him no more: and he went on his way rejoicing.

³⁹Kun he olivat nousseet vedestä, Herran Henki tempasi Filippoksen pois. Hoviherra ei enää nähnyt häntä mutta jatkoi iloisena matkaansa.

⁴⁰But Philip was found at Azotus: and passing through he preached in all the cities, till he came to Caesarea.

⁴⁰Filippos ilmaantui sitten Asdodiin. Evankeliumia julistaen hän kulki kaupungista kaupunkiin, kunnes tuli Kesareaan.