¹Give ear, O ye heavens, and I will speak; and hear, O earth, the words of my mouth.

¹-- Kuuntele, taivas, mitä minä puhun, kuulkoon maa minun sanani.

²My doctrine shall drop as the rain, my speech shall distil as the dew, as the small rain upon the tender herb, and as the showers upon the grass:

²Sateena virratkoon minun opetukseni, kastepisaroina vierikööt sanani, niin kuin vihma nuorelle nurmelle, niin kuin kuurosade ruohikolle.

³Because I will publish the name of the LORD: ascribe ye greatness unto our God.

³Minä julistan Herran nimeä. Ylistäkää Jumalamme kunniaa!

⁴He is the Rock, his work is perfect: for all his ways are judgment: a God of truth and without iniquity, just and right is he.

⁴Hän on turvamme, kalliomme, teoissaan täydellinen. Kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Hän on uskollinen Jumala, ei hän vääryyttä tee. Hän on vanhurskas, tuomioissaan oikea.

⁵They have corrupted themselves, their spot is not the spot of his children: they are a perverse and crooked generation.

⁵Kelvottomasti rikkoi häntä vastaan tämä kiero ja katala sukupolvi, ne, jotka eivät enää ole hänen lapsiaan vaan kansansa häpeätahra.

⁶Do ye thus requite the LORD, O foolish people and unwise? is not he thy father that hath bought thee? hath he not made thee, and established thee?

⁶Näinkö sinä palkitset Herran, sinä tyhmä ja ymmärtämätön kansa? Eikö hän ole sinun isäsi ja luojasi? Hän sinut teki ja rakensi.

⁷Remember the days of old, consider the years of many generations: ask thy father, and he will show thee; thy elders, and they will tell thee.

⁷Muistelkaa muinaisia aikoja, ajatelkaa menneiden sukupolvien päiviä. Kysykää isiltänne, niin he kertovat teille, kysykää vanhuksiltanne, niin saatte kuulla.

⁸When the Most High divided to the nations their inheritance, when he separated the sons of Adam, he set the bounds of the people according to the number of the children of Israel.

⁸Kun Korkein jakoi kansoille maat, kun hän levitti ihmiset yli maan piirin, hän määräsi kansojen asuinsijat ja kullekin oman jumalan.

⁹For the LORD's portion is his people; Jacob is the lot of his inheritance.

⁹Herran osuus on hänen kansansa Israel, ja Jaakob hänen perintömaansa.

¹⁰He found him in a desert land, and in the waste howling wilderness; he led him about, he instructed him, he kept him as the apple of his eye.

¹⁰Hän löysi sen autiosta maasta, karulta seudulta, joka huusi tyhjyyttään. Hän otti sen hoiviinsa ja huolehti siitä, hän varjeli sitä kuin silmäteräänsä.

¹¹As an eagle stirreth up her nest, fluttereth over her young, spreadeth abroad her wings, taketh them, beareth them on her wings:

¹¹Niin kuin kotka suojelee pesäänsä ja liitelee poikastensa yllä, niin kuin se kantaa niitä siivillään, niin Herrakin kuljetti kansaansa.

¹²So the LORD alone did lead him, and there was no strange god with him.

¹²Herra yksin johdatti omiaan, ei hänellä ollut muuta jumalaa rinnallaan.

¹³He made him ride on the high places of the earth, that he might eat the increase of the fields; and he made him to suck honey out of the rock, and oil out of the flinty rock;

¹³Hän nosti heidät vuorten valtiaiksi, ja he saivat syödä pellon antimia, kerätä hunajaa kallionkoloista ja oliivisatoa kivikkoisilta mailta.

¹⁴Butter of kine, and milk of sheep, with fat of lambs, and rams of the breed of Bashan, and goats, with the fat of kidneys of wheat; and thou didst drink the pure blood of the grape.

¹⁴He saivat maitoa ja voita karjastaan, söivät pukkien rasvaa, oinaita, Basanin pässejä ja puhdasta ydinvehnää, he joivat rypälemehua, kuohuvaa viiniä.

¹⁵But Jeshurun waxed fat, and kicked: thou art waxen fat, thou art grown thick, thou art covered with fatness; then he forsook God which made him, and lightly esteemed the Rock of his salvation.

¹⁵Niin Jesurun lihoi ja alkoi oikutella, niin Israelista tuli lihava, mahtava ja äksy. Se hylkäsi Jumalan, joka oli sen luonut, alkoi halveksia turvakalliotaan.

¹⁶They provoked him to jealousy with strange gods, with abominations provoked they him to anger.

¹⁶Israel sai hänet kiivastumaan vierailla jumalillaan, vihastutti hänet iljettävillä menoillaan.

¹⁷They sacrificed unto devils, not to God; to gods whom they knew not, to new gods that came newly up, whom your fathers feared not.

¹⁷Se uhrasi pahoille hengille, epäjumalille, joista ei ennen tiennyt, uusille, äsken löytämilleen jumalille, joita isät eivät tunteneet.

¹⁸Of the Rock that begat thee thou art unmindful, and hast forgotten God that formed thee.

¹⁸Te unohditte kallion, joka antoi teille elämän, ette muistaneet Jumalaa, joka oli teidät synnyttänyt.

¹⁹And when the LORD saw it, he abhorred them, because of the provoking of his sons, and of his daughters.

¹⁹Kun Herra näki Israelin teot, hän vihastui poikiinsa ja tyttäriinsä ja hylkäsi heidät.

²⁰And he said, I will hide my face from them, I will see what their end shall be: for they are a very froward generation, children in whom is no faith.

²⁰Hän sanoi: "Minä käännän kasvoni heistä pois ja katson, miten heidän lopulta käy. He ovat kapinoiva sukupolvi, lapsia, joihin ei voi luottaa.

²¹They have moved me to jealousy with that which is not God; they have provoked me to anger with their vanities: and I will move them to jealousy with those which are not a people; I will provoke them to anger with a foolish nation.

²¹He ovat ärsyttäneet minua väärillä jumalillaan, vihastuttaneet minut joutavilla patsaillaan. Siksi minä panen heidän kiusakseen kansan, joka ei kansalta näytä, typerysten heimolla minä vihastutan heidät.

²²For a fire is kindled in mine anger, and shall burn unto the lowest hell, and shall consume the earth with her increase, and set on fire the foundations of the mountains.

²²Minun vihani on syttynyt, sen liekki yltää syvyyksiin saakka. Se kärventää maan ja sen sadon, kalvaa vuorten perustukset.

²³I will heap mischiefs upon them; I will spend mine arrows upon them.

²³Minä kasaan heille onnettomuuksia onnettomuuksien päälle, kulutan heihin kaikki nuoleni.

²⁴They shall be burnt with hunger, and devoured with burning heat, and with bitter destruction: I will also send the teeth of beasts upon them, with the poison of serpents of the dust.

²⁴He nääntyvät nälkään, he menehtyvät ruttoon, kulkutauti korjaa heidät. Minä lähetän heidän kimppuunsa raatelevia petoja ja myrkkykäärmeitä.

²⁵The sword without, and terror within, shall destroy both the young man and the virgin, the suckling also with the man of gray hairs.

²⁵Ulkona heidän lapsensa tappaa miekka ja kodeissa kauhu. Kuolema vie niin nuorukaisen kuin neidon, niin sylilapsen kuin vanhuksen.

²⁶I said, I would scatter them into corners, I would make the remembrance of them to cease from among men:

²⁶"Minä voisin hävittää heidät, pyyhkiä pois heidän muistonsakin ihmisten mielistä,

²⁷Were it not that I feared the wrath of the enemy, lest their adversaries should behave themselves strangely, and lest they should say, Our hand is high, and the LORD hath not done all this.

²⁷mutta minä en halua kuulla vihollisteni pilkkasanoja, en salli, että he ymmärtävät kaiken väärin ja sanovat: 'Tämä hävitys on meidän kättemme työtä, ei suinkaan Herran.'

²⁸For they are a nation void of counsel, neither is there any understanding in them.

²⁸Israel on ymmärtämätön kansa, se ei ota opikseen neuvoista.

²⁹O that they were wise, that they understood this, that they would consider their latter end!

²⁹Jos se olisi viisas, se ymmärtäisi tämän, tajuaisi, miten sen lopulta käy."

³⁰How should one chase a thousand, and two put ten thousand to flight, except their Rock had sold them, and the LORD had shut them up?

³⁰voisi yksi ainoa vihollinen ajaa takaa tuhatta, kuinka voisi kaksi miestä karkottaa kymmenentuhatta, ellei Herra, Israelin kallio, olisi myynyt kansaansa, ellei hän olisi antanut sitä vihollisten käsiin?

³¹For their rock is not as our Rock, even our enemies themselves being judges.

³¹Vihollistemmekin luulisi ymmärtävän, ettei heidän kallionsa ole niin kuin meidän.

³²For their vine is of the vine of Sodom, and of the fields of Gomorrah: their grapes are grapes of gall, their clusters are bitter:

³²Sodomasta ovat peräisin vihollistemme viiniköynnökset, Gomorran rinnemailla ne ovat kasvaneet. Heidän rypäleensä ovat myrkkyrypäleitä, heidän rypäleterttunsa karvaita maultaan.

³³Their wine is the poison of dragons, and the cruel venom of asps.

³³Liskojen myrkkyä on heidän viininsä, sarvikyiden julmaa myrkkyä.

³⁴Is not this laid up in store with me, and sealed up among my treasures?

³⁴Tämä kaikki on minulla mielessäni, sinetillä suljettuna aitoissani

³⁵To me belongeth vengeance and recompence; their foot shall slide in due time: for the day of their calamity is at hand, and the things that shall come upon them make haste.

³⁵koston ja rangaistuksen päivään saakka, siihen päivään, jona he sortuvat. Heidän perikatonsa on lähellä, se, mikä heitä odottaa, tulee pian.

³⁶For the LORD shall judge his people, and repent himself for his servants, when he seeth that their power is gone, and there is none shut up, or left.

³⁶Herra puolustaa kansaansa, hän säälii palvelijoitaan, kun hän näkee, ettei heillä enää ole voimaa, että he ovat uupuneita, niin suuret kuin pienet.

³⁷And he shall say, Where are their gods, their rock in whom they trusted,

³⁷Vastustajilleen hän sanoo: "Missä ovat nyt teidän jumalanne, missä se kallio, johon turvasitte?

³⁸Which did eat the fat of their sacrifices, and drank the wine of their drink offerings? let them rise up and help you, and be your protection.

³⁸Nouskoot nyt teitä auttamaan ne jumalat, joille te syötitte teurasuhrienne rasvan ja juotitte juomauhrienne viinin! Seiskööt ne teidän suojananne.

³⁹See now that I, even I, am he, and there is no god with me: I kill, and I make alive; I wound, and I heal: neither is there any that can deliver out of my hand.

³⁹Näettehän nyt: minä olen ainoa, ei ole muuta jumalaa minun rinnallani. Minä lähetän kuoleman, minä annan elämän, minä lyön ja minä parannan, minun vallassani on kaikki.

⁴⁰For I lift up my hand to heaven, and say, I live for ever.

⁴⁰Minä kohotan käteni taivasta kohti ja vannon: Niin totta kuin elän ikuisesti,

⁴¹If I whet my glittering sword, and mine hand take hold on judgment; I will render vengeance to mine enemies, and will reward them that hate me.

⁴¹minä teroitan salamoivan miekkani, käyn toteuttamaan tuomiota, minä kostan vihollisilleni, rankaisen vihamiehiäni.

⁴²I will make mine arrows drunk with blood, and my sword shall devour flesh; and that with the blood of the slain and of the captives, from the beginning of revenges upon the enemy.

⁴²Minun nuoleni juopuvat kaatuneiden ja vankien verestä, minun miekkani ahmii vihollisruhtinaiden päitä."

⁴³Rejoice, O ye nations, with his people: for he will avenge the blood of his servants, and will render vengeance to his adversaries, and will be merciful unto his land, and to his people.

⁴³Ylistäkää Herran kansaa, te vieraat kansat! Herra kostaa palvelijoittensa kuoleman, hän rankaisee vihollisiaan, hän puhdistaa synnin kirouksesta kansan ja maan.

⁴⁴And Moses came and spake all the words of this song in the ears of the people, he, and Hoshea the son of Nun.

⁴⁴Mooses lausui Joosuan, Nunin pojan, kanssa tämän laulun sanat koko kansan kuullen.

⁴⁵And Moses made an end of speaking all these words to all Israel:

⁴⁵Puhuttuaan kaiken tämän israelilaisille

⁴⁶And he said unto them, Set your hearts unto all the words which I testify among you this day, which ye shall command your children to observe to do, all the words of this law.

⁴⁶Mooses sanoi heille vielä: "Painakaa mieleenne kaikki määräykset, jotka minä tänään olen teille antanut. Käskekää lapsianne tarkoin noudattamaan tätä lakia ja elämään sen käskyjen mukaisesti.

⁴⁷For it is not a vain thing for you; because it is your life: and through this thing ye shall prolong your days in the land, whither ye go over Jordan to possess it.

⁴⁷Tämä ei saa olla teille mikään tyhjä, merkityksetön sana. Se on teidän koko elämänne. Kun noudatatte tätä lakia, saatte aina asua siinä maassa, jonka nyt menette ottamaan haltuunne Jordanin tuolta puolen."

⁴⁸And the LORD spake unto Moses that selfsame day, saying,

⁴⁸Tuona samana päivänä Herra sanoi Moosekselle:

⁴⁹Get thee up into this mountain Abarim, unto mount Nebo, which is in the land of Moab, that is over against Jericho; and behold the land of Canaan, which I give unto the children of Israel for a possession:

⁴⁹"Mene nyt Abarimin vuoristoon ja nouse Nebonvuorelle, joka on Moabin maassa vastapäätä Jerikoa. Sieltä saat katsella Kanaaninmaata, jonka minä annan israelilaisille omaksi.

⁵⁰And die in the mount whither thou goest up, and be gathered unto thy people; as Aaron thy brother died in mount Hor, and was gathered unto his people:

⁵⁰Vuorella, jolle sinä nouset, sinun on kuoltava, ja sinut otetaan isiesi luo, kuten veljesi Aaron, joka kuoli Horinvuorella.

⁵¹Because ye trespassed against me among the children of Israel at the waters of MeribahKadesh, in the wilderness of Zin; because ye sanctified me not in the midst of the children of Israel.

⁵¹Näin tapahtuu siksi, että te Meribat-Kadesin vesipaikalla Sinin autiomaassa rikoitte minua vastaan kaikkien israelilaisten edessä, kun ette pitäneet minua pyhänä kansan edessä.

⁵²Yet thou shalt see the land before thee; but thou shalt not go thither unto the land which I give the children of Israel.

⁵²Sinä saat katsella sitä maata Jordanin tältä puolen, mutta et pääse sinne, tuohon maahan, jonka minä annan israelilaisille."