¹Hear, O Israel: Thou art to pass over Jordan this day, to go in to possess nations greater and mightier than thyself, cities great and fenced up to heaven,

¹"Kuulkaa, israelilaiset! Te olette nyt lähdössä Jordanin yli kukistamaan kansoja, jotka ovat teitä suurempia ja mahtavampia ja joiden suurten kaupunkien muurit hipovat taivasta.

²A people great and tall, the children of the Anakims, whom thou knowest, and of whom thou hast heard say, Who can stand before the children of Anak!

²Siellä asuu, niin kuin tiedätte, anakilaisten monilukuinen ja kookas kansa, josta olette kuulleet sanottavan: 'Kuka voisikaan vastustaa anakilaisia!'

³Understand therefore this day, that the LORD thy God is he which goeth over before thee; as a consuming fire he shall destroy them, and he shall bring them down before thy face: so shalt thou drive them out, and destroy them quickly, as the LORD hath said unto thee.

³Mutta nyt te saatte nähdä, että Herra, teidän Jumalanne, itse kulkee teidän edellänne polttavana tulena. Hän lannistaa ja kukistaa heidät, niin että voitte lyhyessä ajassa hävittää heidät tieltänne ja tuhota heidät, kuten Herra on teille luvannut.

⁴Speak not thou in thine heart, after that the LORD thy God hath cast them out from before thee, saying, For my righteousness the LORD hath brought me in to possess this land: but for the wickedness of these nations the LORD doth drive them out from before thee.

⁴Kun Herra, teidän Jumalanne, karkottaa heidät teidän tieltänne, älkää ajatelko, että Herra on teidän omien ansioittenne tähden tuonut teidät tänne ja antanut teille tämän maan. Ei, vaan Herra hävittää nämä kansat teidän tieltänne niiden pahuuden tähden.

⁵Not for thy righteousness, or for the uprightness of thine heart, dost thou go to possess their land: but for the wickedness of these nations the LORD thy God doth drive them out from before thee, and that he may perform the word which the LORD sware unto thy fathers, Abraham, Isaac, and Jacob.

⁵Ette te oman kuuliaisuutenne ja rehellisyytenne ansiosta pääse ottamaan haltuunne niiden maita, vaan Herra, teidän Jumalanne, hävittää nämä kansat teidän tieltänne niiden pahuuden tähden ja täyttääkseen lupauksensa, jonka hän valalla vannoen on antanut teidän esi-isillenne Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille.

⁶Understand therefore, that the LORD thy God giveth thee not this good land to possess it for thy righteousness; for thou art a stiffnecked people.

⁶Painakaa siis mieleenne, ettei Herra, teidän Jumalanne, anna tätä hyvää maata teille teidän kuuliaisuutenne takia, sillä te olette uppiniskainen kansa.

⁷Remember, and forget not, how thou provokedst the LORD thy God to wrath in the wilderness: from the day that thou didst depart out of the land of Egypt, until ye came unto this place, ye have been rebellious against the LORD.

⁷"Älkää koskaan unohtako, kuinka te autiomaassa herätitte Herran, Jumalanne, vihan. Egyptistä lähdöstänne aina siihen saakka, kun tulitte tänne, te olette niskoitelleet Herraa vastaan.

⁸Also in Horeb ye provoked the LORD to wrath, so that the LORD was angry with you to have destroyed you.

⁸Jo Horebilla te suututitte Herran, niin että hän oli vihassaan tuhota teidät kokonaan.

⁹When I was gone up into the mount to receive the tables of stone, even the tables of the covenant which the LORD made with you, then I abode in the mount forty days and forty nights, I neither did eat bread nor drink water:

⁹Kun olin noussut vuorelle ottamaan vastaan kivitaulut, sen liiton taulut, jonka Herra teki teidän kanssanne, viivyin vuorella neljäkymmentä päivää ja yötä syömättä ja juomatta.

¹⁰And the LORD delivered unto me two tables of stone written with the finger of God; and on them was written according to all the words, which the LORD spake with you in the mount out of the midst of the fire in the day of the assembly.

¹⁰Herra antoi minulle silloin kaksi kivitaulua. Niihin hän oli omin käsin kirjoittanut kaikki ne käskyt, jotka hän kansan ollessa koolla oli julistanut vuorella tulen keskeltä.

¹¹And it came to pass at the end of forty days and forty nights, that the LORD gave me the two tables of stone, even the tables of the covenant.

¹¹Kun neljäkymmentä päivää oli kulunut, Herra antoi minulle ne kaksi kivistä liitontaulua.

¹²And the LORD said unto me, Arise, get thee down quickly from hence; for thy people which thou hast brought forth out of Egypt have corrupted themselves; they are quickly turned aside out of the way which I commanded them; they have made them a molten image.

¹²"Herra sanoi minulle silloin: 'Laskeudu heti vuorelta, sillä sinun kansasi, jonka johdit pois Egyptistä, on syössyt itsensä turmioon. Näin pian he ovat kääntyneet pois siltä tieltä, jota käskin heidän kulkea. He ovat valaneet itselleen patsaan.'

¹³Furthermore the LORD spake unto me, saying, I have seen this people, and, behold, it is a stiffnecked people:

¹³Herra sanoi minulle vielä: 'Minä näen, että tämä kansa on uppiniskainen.

¹⁴Let me alone, that I may destroy them, and blot out their name from under heaven: and I will make of thee a nation mightier and greater than they.

¹⁴Mene nyt. Minä aion hävittää sen ja pyyhkiä sen nimen maan päältä. Mutta sinusta minä teen tätä kansaa mahtavamman ja suuremman kansan.'

¹⁵So I turned and came down from the mount, and the mount burned with fire: and the two tables of the covenant were in my two hands.

¹⁵"Minä laskeuduin vuorelta nuo kaksi liitontaulua käsissäni, ja vuori loimusi liekeissä.

¹⁶And I looked, and, behold, ye had sinned against the LORD your God, and had made you a molten calf: ye had turned aside quickly out of the way which the LORD had commanded you.

¹⁶Minä näin, että te olitte rikkoneet Herraa, Jumalaanne, vastaan ja valaneet itsellenne sonnipatsaan. Kovin pian te poikkesitte siltä tieltä, jota Herra käski teidän kulkea!

¹⁷And I took the two tables, and cast them out of my two hands, and brake them before your eyes.

¹⁷Niin minä tartuin tauluihin ja paiskasin ne murskaksi teidän silmienne edessä.

¹⁸And I fell down before the LORD, as at the first, forty days and forty nights: I did neither eat bread, nor drink water, because of all your sins which ye sinned, in doing wickedly in the sight of the LORD, to provoke him to anger.

¹⁸"Sitten heittäydyin Herran eteen ja olin, kuten edelliselläkin kerralla, neljäkymmentä päivää ja yötä syömättä ja juomatta kaiken sen synnin tähden, mitä te olitte tehneet. Te olitte rikkoneet Herraa vastaan ja herättäneet hänen vihansa,

¹⁹For I was afraid of the anger and hot displeasure, wherewith the LORD was wroth against you to destroy you. But the LORD hearkened unto me at that time also.

¹⁹ja siksi minä pelkäsin, että Herra suuttumuksensa ja vihansa vallassa tuhoaisi teidät. Mutta silläkin kertaa Herra kuuli minua.

²⁰And the LORD was very angry with Aaron to have destroyed him: and I prayed for Aaron also the same time.

²⁰Myös Aaroniin Herra vihastui niin, että aikoi surmata hänet, mutta silloin minä rukoilin Aaroninkin puolesta.

²¹And I took your sin, the calf which ye had made, and burnt it with fire, and stamped it, and ground it very small, even until it was as small as dust: and I cast the dust thereof into the brook that descended out of the mount.

²¹Sonnipatsaan, jonka olitte synnissänne tehneet, minä otin ja poltin tulessa. Minä hakkasin sen palasiksi ja hienonsin palaset tomuksi, ja tomun minä heitin vuorelta virtaavaan puroon.

²²And at Taberah, and at Massah, and at Kibrothhattaavah, ye provoked the LORD to wrath.

²²Myös Taberassa, Massassa ja Kibrot-Taavassa te vihoititte Herran,

²³Likewise when the LORD sent you from Kadeshbarnea, saying, Go up and possess the land which I have given you; then ye rebelled against the commandment of the LORD your God, and ye believed him not, nor hearkened to his voice.

²³ja kun Herra lähetti teidät matkaan Kades- Barneasta ja käski teidän mennä ottamaan haltuunne maan, jonka hän teille antaa, te kapinoitte Herran, Jumalanne, käskyä vastaan, ette luottaneet häneen ettekä totelleet häntä.

²⁴Ye have been rebellious against the LORD from the day that I knew you.

²⁴Niin kauan kuin olen teidät tuntenut, te olette niskoitelleet Herraa vastaan.

²⁵Thus I fell down before the LORD forty days and forty nights, as I fell down at the first; because the LORD had said he would destroy you.

²⁵"Minä lankesin Herran eteen ja vietin ne neljäkymmentä päivää ja yötä rukoillen häntä, koska hän oli sanonut hävittävänsä teidät.

²⁶I prayed therefore unto the LORD, and said, O Lord GOD, destroy not thy people and thine inheritance, which thou hast redeemed through thy greatness, which thou hast brought forth out of Egypt with a mighty hand.

²⁶Näin minä silloin rukoilin: Herra, minun Jumalani, älä tuhoa omaa kansaasi! Olethan suuruudessasi lunastanut sen vapaaksi ja väkevällä kädelläsi tuonut sen pois Egyptistä.

²⁷Remember thy servants, Abraham, Isaac, and Jacob; look not unto the stubbornness of this people, nor to their wickedness, nor to their sin:

²⁷Muista palvelijoitasi Abrahamia, Iisakia ja Jaakobia. Älä tuomitse tätä kansaa, vaikka se on uppiniskainen, kelvoton ja syntinen.

²⁸Lest the land whence thou broughtest us out say, Because the LORD was not able to bring them into the land which he promised them, and because he hated them, he hath brought them out to slay them in the wilderness.

²⁸Muuten ihmiset sanovat siinä maassa, josta veit meidät pois: 'Herra ei kyennyt viemään heitä maahan, jonka hän oli heille luvannut. Hän vei heidät pois täältä, mutta tappoi heidät autiomaahan, koska vihasi heitä.'

²⁹Yet they are thy people and thine inheritance, which thou broughtest out by thy mighty power and by thy stretched out arm.

²⁹Ja kuitenkin he ovat sinun oma kansasi, jonka sinä suurella voimallasi ja kohotetulla kädelläsi toit pois Egyptistä.