¹To every thing there is a season, and a time to every purpose under the heaven:

¹Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla.

²A time to be born, and a time to die; a time to plant, and a time to pluck up that which is planted;

²Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta,

³A time to kill, and a time to heal; a time to break down, and a time to build up;

³aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa,

⁴A time to weep, and a time to laugh; a time to mourn, and a time to dance;

⁴aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia,

⁵A time to cast away stones, and a time to gather stones together; a time to embrace, and a time to refrain from embracing;

⁵aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa,

⁶A time to get, and a time to lose; a time to keep, and a time to cast away;

⁶aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään,

⁷A time to rend, and a time to sew; a time to keep silence, and a time to speak;

⁷aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua,

⁸A time to love, and a time to hate; a time of war, and a time of peace.

⁸aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla.

⁹What profit hath he that worketh in that wherein he laboureth?

⁹Mitä hyötyä on vaivannäöstä sille, joka työtä tekee?

¹⁰I have seen the travail, which God hath given to the sons of men to be exercised in it.

¹⁰Olen katsellut kaikkea aherrusta, jonka Jumala on antanut ihmisille heidän rasituksekseen.

¹¹He hath made every thing beautiful in his time: also he hath set the world in their heart, so that no man can find out the work that God maketh from the beginning to the end.

¹¹Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua.

¹²I know that there is no good in them, but for a man to rejoice, and to do good in his life.

¹²Minä oivalsin, ettei ihmisellä ole muuta onnea kuin iloita ja nauttia elämän hyvyydestä.

¹³And also that every man should eat and drink, and enjoy the good of all his labour, it is the gift of God.

¹³Mutta Jumalan lahja on sekin, että ihminen saa vaivannäkönsä keskellä syödä ja juoda ja nauttia elämän antimista.

¹⁴I know that, whatsoever God doeth, it shall be for ever: nothing can be put to it, nor any thing taken from it: and God doeth it, that men should fear before him.

¹⁴Minä oivalsin, että kaikki, minkä Jumala tekee, pysyy ikuisesti. Siihen ei ole lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Jumala on niin tehnyt, että häntä pelättäisiin.

¹⁵That which hath been is now; and that which is to be hath already been; and God requireth that which is past.

¹⁵Mitä nyt on, sitä on ollut ennenkin, ja mitä vastedes on, sitäkin on ollut ennen. Jumala tuo esiin sen, minkä aika on vienyt.

¹⁶And moreover I saw under the sun the place of judgment, that wickedness was there; and the place of righteousness, that iniquity was there.

¹⁶Vielä minä näin auringon alla: oli oikeuspaikka -- ja siellä vääryys, oli tuomioistuin -- ja sielläkin vääryys.

¹⁷I said in mine heart, God shall judge the righteous and the wicked: for there is a time there for every purpose and for every work.

¹⁷Minä ajattelin itsekseni: Jumala tuomitsee oikein, niin syyttömän kuin syyllisen, sillä jokaisella asialla ja teolla on aikansa.

¹⁸I said in mine heart concerning the estate of the sons of men, that God might manifest them, and that they might see that they themselves are beasts.

¹⁸Ja minä ajattelin: Näin tapahtuu ihmisten vuoksi. Jumala koettelee heitä, jotta he ymmärtäisivät olevansa pelkkiä luontokappaleita.

¹⁹For that which befalleth the sons of men befalleth beasts; even one thing befalleth them: as the one dieth, so dieth the other; yea, they have all one breath; so that a man hath no preeminence above a beast: for all is vanity.

¹⁹Sillä ihmisten ja eläinten kohtalo on yhtäläinen: samalla tavoin kuolevat molemmat, yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole etusijaa eläimiin nähden, kaikki on turhuutta.

²⁰All go unto one place; all are of the dust, and all turn to dust again.

²⁰Kaikki menee samaan paikkaan: kaikki on tullut tomusta ja kaikki palaa tomuun.

²¹Who knoweth the spirit of man that goeth upward, and the spirit of the beast that goeth downward to the earth?

²¹Kuka tietää, kohoaako ihmisen henki ylös ja vajoaako eläinten henki alas maahan?

²²Wherefore I perceive that there is nothing better, than that a man should rejoice in his own works; for that is his portion: for who shall bring him to see what shall be after him?

²²Minä havaitsin, ettei ole mitään parempaa kuin nyt iloita teoistaan. Sellainen on ihmisen osa. Kuka hänet toisi takaisin näkemään, mitä hänen jälkeensä tapahtuu?