¹And he heard the words of Laban's sons, saying, Jacob hath taken away all that was our father's; and of that which was our father's hath he gotten all this glory.

¹Jaakob kuuli Labanin poikien sanovan: "Jaakob on vienyt kaiken, mikä kuului isällemme, ja hankkinut koko rikkautensa isämme kustannuksella."

²And Jacob beheld the countenance of Laban, and, behold, it was not toward him as before.

²Jaakob näki myös Labanin kasvoista, ettei tämä enää ollut hänelle yhtä suopea kuin ennen.

³And the LORD said unto Jacob, Return unto the land of thy fathers, and to thy kindred; and I will be with thee.

³Silloin Herra sanoi Jaakobille: "Palaa isiesi maahan ja synnyinseudullesi. Minä olen sinun kanssasi."

⁴And Jacob sent and called Rachel and Leah to the field unto his flock,

⁴Jaakob kutsutti Raakelin ja Lean luokseen laidun- maalle, missä hän paimensi lampaitaan ja vuohiaan,

⁵And said unto them, I see your father's countenance, that it is not toward me as before; but the God of my father hath been with me.

⁵ja sanoi heille: "Minä huomaan isänne kasvoista, ettei hän enää ole minulle yhtä suopea kuin ennen, mutta minun isäni Jumala on aina ollut kanssani.

⁶And ye know that with all my power I have served your father.

⁶Tehän tiedätte, että minä olen parhaani mukaan palvellut isäänne,

⁷And your father hath deceived me, and changed my wages ten times; but God suffered him not to hurt me.

⁷hän sen sijaan on petkuttanut minua ja muuttanut palkkaani kymmenen kertaa. Jumala ei kuitenkaan ole antanut hänen tuottaa minulle vahinkoa.

⁸If he said thus, The speckled shall be thy wages; then all the cattle bare speckled: and if he said thus, The ring-streaked shall be thy hire; then bare all the cattle ring-streaked.

⁸Jos isänne sanoi: 'Täplikkäät saavat olla palkkasi', silloin kaikki lampaat ja vuohet synnyttivät täplikkäitä, ja jos hän sanoi: 'Juovik- kaat saavat olla palkkasi', niin kaikki eläimet synnyttivät juovikkaita.

⁹Thus God hath taken away the cattle of your father, and given them to me.

⁹Jumala otti karjan pois isältänne ja antoi sen minulle.

¹⁰And it came to pass at the time that the cattle conceived, that I lifted up mine eyes, and saw in a dream, and, behold, the rams which leaped upon the cattle were ring-streaked, speckled, and grizzled.

¹⁰Lampaiden ja vuohien kiima-aikana minä näin unessa juovikkaiden, täplikkäiden ja laikukkaiden urosten astuvan lampai- ta ja vuohia.

¹¹And the angel of God spake unto me in a dream, saying, Jacob: And I said, Here am I.

¹¹Jumalan enkeli sanoi minulle siinä unessa: 'Jaakob!' Ja minä sanoin: 'Tässä olen.'

¹²And he said, Lift up now thine eyes, and see, all the rams which leap upon the cattle are ring-streaked, speckled, and grizzled: for I have seen all that Laban doeth unto thee.

¹²Hän sanoi: 'Näetkö, kaikki urokset, jotka astuvat lampaita ja vuohia, ovat juovikkaita, täplikkäitä ja laikukkaita, sillä minä olen nähnyt, miten Laban sinua kohtelee.

¹³I am the God of Bethel, where thou anointedst the pillar, and where thou vowedst a vow unto me: now arise, get thee out from this land, and return unto the land of thy kindred.

¹³Minä olen Jumala, joka ilmestyin sinulle Betelissä, missä sinä voitelit öljyllä patsaan ja teit minulle uhrilupauksen. Lähde nyt pois tästä maasta ja palaa synnyinseudullesi.'"

¹⁴And Rachel and Leah answered and said unto him, Is there yet any portion or inheritance for us in our father's house?

¹⁴Silloin Raakel ja Lea vastasivat hänelle: "Meillä ei ole isämme luona enää mitään perintöosaa jäljellä.

¹⁵Are we not counted of him strangers? for he hath sold us, and hath quite devoured also our money.

¹⁵Hänhän kohteli meitä kuin orjia, sillä hän myi meidät ja vielä söi suuhunsa sen hinnan, jonka oli meistä saanut.

¹⁶For all the riches which God hath taken from our father, that is ours, and our children's: now then, whatsoever God hath said unto thee, do.

¹⁶Koko se rikkaus, jonka Jumala on ottanut pois meidän isältämme, kuuluu meille ja lapsillemme! Tee siis nyt niin kuin Jumala on käskenyt sinun tehdä!"

¹⁷Then Jacob rose up, and set his sons and his wives upon camels;

¹⁷Niin Jaakob pani lapsensa ja vaimonsa kamelien selkään,

¹⁸And he carried away all his cattle, and all his goods which he had gotten, the cattle of his getting, which he had gotten in Padanaram, for to go to Isaac his father in the land of Canaan.

¹⁸otti mukaan laumansa ja kaiken omaisuu- tensa ja koko sen karjan, jonka hän oli hankkinut omakseen Mesopotamiassa, ja lähti Kanaaninmaahan isänsä Iisakin luo.

¹⁹And Laban went to shear his sheep: and Rachel had stolen the images that were her father's.

¹⁹Kun Laban oli keritsemässä lampaitaan, Raakel varasti kotoaan isänsä jumalan- kuvat.

²⁰And Jacob stole away unawares to Laban the Syrian, in that he told him not that he fled.

²⁰Jaakob harhautti aramealaista Labania eikä kertonut hänelle aikeistaan,

²¹So he fled with all that he had; and he rose up, and passed over the river, and set his face toward the mount Gilead.

²¹vaan lähti salaa matkaan ja vei mukanaan koko väkensä ja omaisuutensa. Hän ylitti Eufratin ja suuntasi mat- kansa kohti Gileadin vuoria.

²²And it was told Laban on the third day that Jacob was fled.

²²Kahden päivän kuluttua Laban sai tiedon, että Jaakob oli lähtenyt salaa tiehensä.

²³And he took his brethren with him, and pursued after him seven days' journey; and they overtook him in the mount Gilead.

²³Silloin hän otti mukaan sukunsa miehet ja tavoitti Jaakobin seitsemän päivän takaa-ajon jälkeen Gileadin vuoril- la.

²⁴And God came to Laban the Syrian in a dream by night, and said unto him, Take heed that thou speak not to Jacob either good or bad.

²⁴Mutta Jumala tuli aramealaisen Labanin luo yöllä unessa ja sanoi hänelle: "Varo, ettet puhu pahasti Jaakobille."

²⁵Then Laban overtook Jacob. Now Jacob had pitched his tent in the mount: and Laban with his brethren pitched in the mount of Gilead.

²⁵Laban kohtasi Jaakobin, kun tämä oli leiriytynyt Gileadin vuorille, ja myös Laban leiriytyi sinne miehineen.

²⁶And Laban said to Jacob, What hast thou done, that thou hast stolen away unawares to me, and carried away my daughters, as captives taken with the sword?

²⁶Laban sanoi Jaakobille: "Mitä oletkaan tehnyt! Sinä olit petollinen ja veit tyttäreni mukanasi, ikään kuin he olisivat olleet sotasaalista!

²⁷Wherefore didst thou flee away secretly, and steal away from me; and didst not tell me, that I might have sent thee away with mirth, and with songs, with tabret, and with harp?

²⁷Miksi pakenit salaa minun luotani etkä kertonut minulle aikeistasi mitään? Minä olisin saattanut sinut iloisesti matkaan lauluin, tamburiinein ja harpuin.

²⁸And hast not suffered me to kiss my sons and my daughters? thou hast now done foolishly in so doing.

²⁸Et antanut minulle edes tilaisuutta suudella lapsenlapsiani ja tyttäriäni hyvästiksi. Siinä teit kovin tyhmästi!

²⁹It is in the power of my hand to do you hurt: but the God of your father spake unto me yesternight, saying, Take thou heed that thou speak not to Jacob either good or bad.

²⁹Minä voisin tehdä teille paljonkin pahaa, mutta teidän isienne Jumala sanoi minulle viime yönä: 'Varo, ettet puhu pahasti Jaakobille.'

³⁰And now, though thou wouldest needs be gone, because thou sore longedst after thy father's house, yet wherefore hast thou stolen my gods?

³⁰No hyvä! Sinä lähdit matkaan, koska niin kovasti ikävöit isäsi luo, mutta miksi varastit minulta jumalankuvat?"

³¹And Jacob answered and said to Laban, Because I was afraid: for I said, Peradventure thou wouldest take by force thy daughters from me.

³¹Jaakob vastasi: "Minä lähdin salaa, koska pelkä- sin, että sinä riistäisit minulta tyttäresi.

³²With whomsoever thou findest thy gods, let him not live: before our brethren discern thou what is thine with me, and take it to thee. For Jacob knew not that Rachel had stolen them.

³²Mutta kuolema sille, jonka hallusta sinä löydät jumalasi! Saat sukumme miesten läsnä ollessa itse tutkia, mitä minulla on mukanani, ja ottaa omasi pois." Jaakob ei tiennyt, että Raakel oli varastanut jumalat.

³³And Laban went into Jacob's tent, and into Leah's tent, and into the two maidservants' tents; but he found them not. Then went he out of Leah's tent, and entered into Rachel's tent.

³³Laban kävi Jaakobin teltassa, sitten Lean ja molempien orjattarien teltassa, mutta ei löytänyt mitään. Lean teltasta tultuaan hän meni Raakelin telttaan.

³⁴Now Rachel had taken the images, and put them in the camel's furniture, and sat upon them. And Laban searched all the tent, but found them not.

³⁴Mutta Raakel oli pannut jumalankuvat kamelin satulasäkkiin ja istui niiden päällä. Laban penkoi koko teltan eikä löytänyt niitä.

³⁵And she said to her father, Let it not displease my lord that I cannot rise up before thee; for the custom of women is upon me. And he searched but found not the images.

³⁵Silloin Raakel sanoi isälleen: "Älä vihastu, herrani, vaikka en voikaan nousta tieltäsi. Minulla on se naisten tavallinen vaiva." Eikä Laban löytänyt jumalankuvia, vaikka kuinka etsi.

³⁶And Jacob was wroth, and chode with Laban: and Jacob answered and said to Laban, What is my trespass? what is my sin, that thou hast so hotly pursued after me?

³⁶Silloin Jaakob kiivastui ja alkoi syyttää Labania. Hän sanoi: "Mikä on minun rikkomukseni, mitä pahaa minä olen tehnyt, kun näin ryntäät minun perääni?

³⁷Whereas thou hast searched all my stuff, what hast thou found of all thy household stuff? set it here before my brethren and thy brethren, that they may judge betwixt us both.

³⁷Nyt olet penkonut kaikki minun tavarani. Löysitkö mitään itsellesi kuuluvaa? Pane se tähän minun väkeni ja oman väkesi eteen, niin he saavat ratkaista asian.

³⁸This twenty years have I been with thee; thy ewes and thy she goats have not cast their young, and the rams of thy flock have I not eaten.

³⁸Minä olen ollut luonasi kaksikymmentä vuotta, eivätkä sinun lampaasi ja vuohesi ole menettäneet karitsoitaan enkä minä ole syönyt pässejä sinun laumastasi.

³⁹That which was torn of beasts I brought not unto thee; I bare the loss of it; of my hand didst thou require it, whether stolen by day, or stolen by night.

³⁹Aina kun toin sinulle pedon raateleman lampaan, jouduin sen korvaamaan. Minä olen saanut siitä vastata, oli se sitten viety päivällä tai yöllä.

⁴⁰Thus I was; in the day the drought consumed me, and the frost by night; and my sleep departed from mine eyes.

⁴⁰Päivisin minua vaivasi helle, öisin en vilulta saanut silmiini unta.

⁴¹Thus have I been twenty years in thy house; I served thee fourteen years for thy two daughters, and six years for thy cattle: and thou hast changed my wages ten times.

⁴¹Kaksikymmentä vuotta minä olen viettänyt sinun talossasi, neljätoista vuotta palvelin sinua saadakseni kaksi tytärtäsi ja kuusi vuotta saadakse- ni sinulta lampaita ja vuohia, mutta kymmenen kertaa sinä muutit minun palkkaani.

⁴²Except the God of my father, the God of Abraham, and the fear of Isaac, had been with me, surely thou hadst sent me away now empty. God hath seen mine affliction and the labor of my hands, and rebuked thee yesternight.

⁴²Ellei isäni Jumala, Abrahamin Jumala, jota myös Iisak palvelee, olisi ollut minun puolellani, sinä olisit lähettänyt minut matkaan tyhjin käsin. Mutta Jumala näki minun ahdinkoni ja työni paljouden ja ratkaisi asian viime yönä."

⁴³And Laban answered and said unto Jacob, These daughters are my daughters, and these children are my children, and these cattle are my cattle, and all that thou seest is mine: and what can I do this day unto these my daughters, or unto their children which they have born?

⁴³Laban vastasi Jaakobille: "Tyttäret ovat kyllä minun tyttäriäni, lapset minun lapsiani ja karja minun karjaani. Kaikki, mitä sinä täällä näet, on minun. Mutta minkä minä nyt mahdan näille tyttärille tai lapsille, jotka he ovat synnyttäneet?

⁴⁴Now therefore come thou, let us make a covenant, I and thou; and let it be for a witness between me and thee.

⁴⁴Teh- käämme siis sovinto, ja olkoon sillä todistaja."

⁴⁵And Jacob took a stone, and set it up for a pillar.

⁴⁵Niin Jaakob otti kiven, nosti sen pystyyn patsaaksi

⁴⁶And Jacob said unto his brethren, Gather stones; and they took stones, and made an heap: and they did eat there upon the heap.

⁴⁶ja sanoi omalle väelleen: "Kerätkää kiviä." Miehet hakivat kiviä ja kasasivat ne röykkiöksi. Sitten he yhdessä aterioivat sen ääressä.

⁴⁷And Laban called it Jegarsahadutha: but Jacob called it Galeed.

⁴⁷Laban antoi röykkiölle nimeksi Jegarsahaduta, ja Jaakob antoi sille nimen Galed.

⁴⁸And Laban said, This heap is a witness between me and thee this day. Therefore was the name of it called Galeed;

⁴⁸Sitten Laban sanoi: "Tämä röykkiö olkoon nyt sopimuksemme todisteena." Sen vuoksi sitä kutsutaan nimellä Galed

⁴⁹And Mizpah; for he said, The LORD watch between me and thee, when we are absent one from another.

⁴⁹ja myös nimellä Mispa, sillä hän sanoi vielä: "Herra pitäköön meitä silmällä silloinkin, kun emme enää voi nähdä toinen toistamme.

⁵⁰If thou shalt afflict my daughters, or if thou shalt take other wives beside my daughters, no man is with us; see, God is witness betwixt me and thee.

⁵⁰Jos sinä kohtelet huonosti tyttäriäni ja otat muita vaimoja heidän lisäkseen, niin silloin on Jumala oleva sopimuksemme todistajana, vaikka yhtään ihmistä ei olisi läsnä sen todistajana."

⁵¹And Laban said to Jacob, Behold this heap, and behold this pillar, which I have cast betwixt me and thee:

⁵¹Laban sanoi vielä Jaakobille: "Katso tätä röykkiötä ja tätä patsasta, jonka minä olen pystyttänyt meidän välillemme.

⁵²This heap be witness, and this pillar be witness, that I will not pass over this heap to thee, and that thou shalt not pass over this heap and this pillar unto me, for harm.

⁵²Tämä röykkiö ja tämä patsas todistavat ja muistuttavat siitä, etten minä saa kulkea niiden ohi pahoin aikein sinua vastaan etkä sinäkään saa kulkea niiden ohi hyökä- täksesi minun kimppuuni.

⁵³The God of Abraham, and the God of Nahor, the God of their father, judge betwixt us. And Jacob sware by the fear of his father Isaac.

⁵³Meidän isiemme Abrahamin ja Nahorin Jumala valvokoon tuomarina tätä sopimustamme." Jaakob puolestaan vannoi valan sen Jumalan kautta, jota hänen isänsä Iisak palveli.

⁵⁴Then Jacob offered sacrifice upon the mount, and called his brethren to eat bread: and they did eat bread, and tarried all night in the mount.

⁵⁴Sitten Jaakob uhrasi sillä vuorella teurasuhrin ja kutsui kaikki muut aterialle kanssaan, ja he söivät ja viipyivät vuorella sen yön.

⁵⁵And early in the morning Laban rose up, and kissed his sons and his daughters, and blessed them: and Laban departed, and returned unto his place.

⁵⁵(H32:1)Heti seuraavana aamuna Laban suuteli lapsia ja tyttäriään ja siunasi ja hyvästeli heidät. Sitten hän lähti pois ja palasi kotiseudulleen.