¹And he commanded the steward of his house, saying, Fill the men's sacks with food, as much as they can carry, and put every man's money in his sack's mouth.

¹Joosef sanoi taloutensa hoitajalle: "Pane noiden miesten säkkeihin syötävää niin paljon kuin he pys- tyvät kuljettamaan ja pane kunkin miehen hopea hänen säkkinsä suuhun.

²And put my cup, the silver cup, in the sack's mouth of the youngest, and his corn money. And he did according to the word that Joseph had spoken.

²Mutta nuorimman miehen säkin suuhun sinun on pantava minun hopeamaljani ja lisäksi se hopea, joka hänellä oli viljan ostoa varten." Ja mies teki niin kuin Joosef oli käskenyt.

³As soon as the morning was light, the men were sent away, they and their asses.

³Aamunkoitteessa miesten annettiin lähteä matkaan aaseineen.

⁴And when they were gone out of the city, and not yet far off, Joseph said unto his steward, Up, follow after the men; and when thou dost overtake them, say unto them, Wherefore have ye rewarded evil for good?

⁴Mutta kun he olivat ehtineet vasta vähän matkan päähän kaupungista, Joosef sanoi taloutensa hoitajalle: "Lähde noiden miesten perään, ja kun tavoitat heidät, sano heille: 'Miksi olette palkinneet hyvän pahalla?

⁵Is not this it in which my lord drinketh, and whereby indeed he divineth? ye have done evil in so doing.

⁵Teillähän on mukananne se malja, josta herrani juo ja jonka avulla hän näkee tulevat tapahtumat. Kovin pahasti olette teh- neet!'"

⁶And he overtook them, and he spake unto them these same words.

⁶Kun mies tavoitti heidät, hän sanoi heille niin kuin oli käsketty.

⁷And they said unto him, Wherefore saith my lord these words? God forbid that thy servants should do according to this thing:

⁷He vastasivat: "Miksi sinä puhut noin, herra? Eihän meille tulisi mieleenkään, että tekisimme mitään sellaista!

⁸Behold, the money, which we found in our sacks' mouths, we brought again unto thee out of the land of Canaan: how then should we steal out of thy lord's house silver or gold?

⁸Sen hopeankin, jonka aikaisemmin löysimme säkkiemme suusta, me toimme sinulle Kanaaninmaasta takaisin. Miten me siis olisimme varastaneet hopeaa tai kultaa isäntäsi talosta?

⁹With whomsoever of thy servants it be found, both let him die, and we also will be my lord's bondmen.

⁹Jos malja löytyy joltakulta meistä, hän olkoon kuoleman oma, ja muista tulkoon herramme orjia!"

¹⁰And he said, Now also let it be according unto your words: he with whom it is found shall be my servant; and ye shall be blameless.

¹⁰Mies sanoi: "Puhukaa mitä puhutte, mutta jos malja joltakulta löytyy, hän joutuu minun orjak- seni. Te muut olette vapaat kaikesta vastuusta."

¹¹Then they speedily took down every man his sack to the ground, and opened every man his sack.

¹¹Veljekset laskivat säkkinsä kiireesti maahan ja avasivat ne.

¹²And he searched, and began at the eldest, and left at the youngest: and the cup was found in Benjamin's sack.

¹²Mies tutki ne aloittaen vanhimmasta veljestä ja lopettaen nuorimpaan, ja malja löytyi Benjaminin säkistä.

¹³Then they rent their clothes, and laded every man his ass, and returned to the city.

¹³Silloin veljekset repäisivät vaatteensa, kuormasivat tavaransa uudelleen aasiensa selkään ja palasivat kaupunkiin.

¹⁴And Judah and his brethren came to Joseph's house; for he was yet there: and they fell before him on the ground.

¹⁴Niin Juuda ja hänen veljensä menivät Joosefin taloon, jossa tämä odotti heitä, ja he heittäytyivät kasvoilleen maahan.

¹⁵And Joseph said unto them, What deed is this that ye have done? wot ye not that such a man as I can certainly divine?

¹⁵Joosef sanoi heille: "Mitä olettekaan tehneet! Olisihan teidän pitänyt tietää, että minunlaiseni mies näkee salatutkin asiat."

¹⁶And Judah said, What shall we say unto my lord? what shall we speak? or how shall we clear ourselves? God hath found out the iniquity of thy servants: behold, we are my lord's servants, both we, and he also with whom the cup is found.

¹⁶Juuda vastasi: "Mitä voisimme enää sanoa sinulle, herramme? Mitä puhuisimme ja miten voisimme todistaa syyttömyytemme? Jumala on osoittanut meidät syyllisiksi, ja sen tähden me olemme nyt kaikki sinun orjiasi, se jolta malja löytyi ja yhtä lailla me kaikki muut."

¹⁷And he said, God forbid that I should do so: but the man in whose hand the cup is found, he shall be my servant; and as for you, get you up in peace unto your father.

¹⁷Mutta Joosef sanoi: "Se ei käy! Vain se mies, jolta malja löytyi, olkoon minun orjani, ja te muut saatte rauhassa palata isänne luo."

¹⁸Then Judah came near unto him, and said, Oh my lord, let thy servant, I pray thee, speak a word in my lord's ears, and let not thine anger burn against thy servant: for thou art even as Pharaoh.

¹⁸Silloin Juuda astui Joosefin eteen ja sanoi: "Anna anteeksi, herra, että rohkenen puhua muutaman sanan. Älä vihastu minuun -- sinä, joka olet kuin farao.

¹⁹My lord asked his servants, saying, Have ye a father, or a brother?

¹⁹Sinä itse kysyit meiltä: 'Onko teillä isää tai veljeä?'

²⁰And we said unto my lord, We have a father, an old man, and a child of his old age, a little one; and his brother is dead, and he alone is left of his mother, and his father loveth him.

²⁰Ja me sanoimme sinulle: 'Meillä on vanha isä, ja hänellä on nuori poika, joka on syntynyt hänen vanhoilla päivillään. Pojan oma veli on kuollut, hän on äitinsä lapsista ainoana jäljellä ja isällemme hyvin rakas.'

²¹And thou saidst unto thy servants, Bring him down unto me, that I may set mine eyes upon him.

²¹Sinä sanoit meille: 'Tuokaa hänet tänne minun luokseni, että saan nähdä hänet omin silmin.'

²²And we said unto my lord, The lad cannot leave his father: for if he should leave his father, his father would die.

²²Ja me sanoimme sinulle: 'Poika ei voi lähteä isänsä luota, sillä jos hän lähtee, isä kuolee.'

²³And thou saidst unto thy servants, Except your youngest brother come down with you, ye shall see my face no more.

²³Silloin sinä sanoit meille: 'Jos nuorin veljenne ei tule tänne teidän mukananne, ette saa enää astua minun eteeni.'

²⁴And it came to pass when we came up unto thy servant my father, we told him the words of my lord.

²⁴"Kun olimme palanneet kotiin, kerroimme isällem- me, sinun palvelijallesi, mitä olit sanonut.

²⁵And our father said, Go again, and buy us a little food.

²⁵Kun hän sitten kerran sanoi: 'Lähtekää jälleen ostamaan meille vähän syötävää',

²⁶And we said, We cannot go down: if our youngest brother be with us, then will we go down: for we may not see the man's face, except our youngest brother be with us.

²⁶me vastasimme: 'Emme voi mennä sinne, ellei nuorin veljemme ole mukanamme. Ilman häntä emme voi astua sen miehen eteen.'

²⁷And thy servant my father said unto us, Ye know that my wife bare me two sons:

²⁷Niin isämme sanoi meille: 'Tiedättehän, että vaimoni synnytti minulle kaksi poikaa.

²⁸And the one went out from me, and I said, Surely he is torn in pieces; and I saw him not since:

²⁸Toinen heistä lähti luotani, ja minä luulen, että hänet on peto raadellut, sillä en ole sen koommin nähnyt häntä.

²⁹And if ye take this also from me, and mischief befall him, ye shall bring down my gray hairs with sorrow to the grave.

²⁹Jos te nyt viette tämän toisenkin pois luotani ja hänelle sattuu onnettomuus, te syöksette minut, harmaapään, murheen murtamana tuonelaan.'

³⁰Now therefore when I come to thy servant my father, and the lad be not with us; seeing that his life is bound up in the lad's life;

³⁰"Jos minä nyt palaan isäni luo ja hän näkee, ettei minulla ole mukanani tätä poikaa, johon hän on koko sydämestään kiintynyt,

³¹It shall come to pass, when he seeth that the lad is not with us, that he will die: and thy servants shall bring down the gray hairs of thy servant our father with sorrow to the grave.

³¹niin suru vie hänet hautaan. Silloin me olemme syösseet vanhan isämme tuonelaan.

³²For thy servant became surety for the lad unto my father, saying, If I bring him not unto thee, then I shall bear the blame to my father for ever.

³²Minä, sinun palvelijasi, olen mennyt isälleni takuuseen pojasta ja sanonut hänelle: 'Jos en tuo häntä sinun luoksesi, olen ikuisesti syylli- nen sinun edessäsi.'

³³Now therefore, I pray thee, let thy servant abide instead of the lad a bondman to my lord; and let the lad go up with his brethren.

³³Salli siis minun jäädä pojan sijasta sinun orjaksesi, herra, ja anna pojan mennä kotiin veljiensä mukana.

³⁴For how shall I go up to my father, and the lad be not with me? lest peradventure I see the evil that shall come on my father.

³⁴Kuinka minä voisin mennä isäni luo ilman häntä? En voisi katsella sitä murhetta, joka tulee isäni osaksi."