1Keep silence before me, O islands; and let the people renew their strength: let them come near; then let them speak: let us come near together to judgment.
1Vaiti! Kuunnelkaa minua, kaukaiset rannat. Kuulkaa, kansakunnat! Tulkaa, astukaa esiin ja puhukaa, ryhtykäämme yhdessä käymään oikeutta.
2Who raised up the righteous man from the east, called him to his foot, gave the nations before him, and made him rule over kings? he gave them as the dust to his sword, and as driven stubble to his bow.
2Kuka herätti idästä miehen kulkemaan voitosta voittoon? Kuka jättää kansat hänen armoilleen ja alistaa kuninkaat hänen valtaansa? Miekallaan hän muuttaa heidät tomuksi, jousellaan tuulen ajelemiksi akanoiksi.
3He pursued them, and passed safely; even by the way that he had not gone with his feet.
3Hän ajaa heitä takaa, etenee kenenkään uhkaamatta jalat tuskin tiehen koskien.
4Who hath wrought and done it, calling the generations from the beginning? I the LORD, the first, and with the last; I am he.
4Kuka on tämän tehnyt, kuka saanut aikaan? Hän, joka alusta alkaen on kutsunut sukupolvet elämään. Minä, Herra, olen ensimmäinen, ja viimeistenkin keskellä olen sama.
5The isles saw it, and feared; the ends of the earth were afraid, drew near, and came.
5Kaukaiset rannat ovat nähneet tämän, ne pelkäävät, maa vapisee äärestä ääreen. "Ne lähestyvät, ne tulevat tänne!"
6They helped every one his neighbour; and every one said to his brother, Be of good courage.
6(H40:19)
7So the carpenter encouraged the goldsmith, and he that smootheth with the hammer him that smote the anvil, saying, It is ready for the sodering: and he fastened it with nails, that it should not be moved.
7(H40:20)
8But thou, Israel, art my servant, Jacob whom I have chosen, the seed of Abraham my friend.
8Sinä, palvelijani Israel, Jaakob, sinä jonka olen valinnut, sinä, ystäväni Abrahamin siemen,
9Thou whom I have taken from the ends of the earth, and called thee from the chief men thereof, and said unto thee, Thou art my servant; I have chosen thee, and not cast thee away.
9sinä, jonka käteen minä tartuin, jonka minä toin maan ääristä ja kutsuin kaukaisimmista kolkista, jolle minä sanoin: "Sinä olet palvelijani, minä olen sinut valinnut, en sinua väheksynyt"
10Fear thou not; for I am with thee: be not dismayed; for I am thy God: I will strengthen thee; yea, I will help thee; yea, I will uphold thee with the right hand of my righteousness.
10-- älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi -- minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni.
11Behold, all they that were incensed against thee shall be ashamed and confounded: they shall be as nothing; and they that strive with thee shall perish.
11Häpeään, pahasti häpeään joutuvat kaikki, jotka vihaavat sinua. Ne, jotka sinua syyttävät, tuhoutuvat, häviävät olemattomiin.
12Thou shalt seek them, and shalt not find them, even them that contended with thee: they that war against thee shall be as nothing, and as a thing of nought.
12Hakemallakaan et heitä enää löydä, niitä, jotka taistelivat sinua vastaan. Tyhjiin katoavat, olemattomiin ne, jotka sotivat sinua vastaan.
13For I the LORD thy God will hold thy right hand, saying unto thee, Fear not; I will help thee.
13Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi ja sanon sinulle: "Älä pelkää, minä autan sinua."
14Fear not, thou worm Jacob, and ye men of Israel; I will help thee, saith the LORD, and thy redeemer, the Holy One of Israel.
14Älä pelkää, Jaakob, sinä maan mato, sinä Israelin vähäinen väki! -- Minä autan sinua, sanoo Herra, sinut lunastaa Israelin Pyhä.
15Behold, I will make thee a new sharp threshing instrument having teeth: thou shalt thresh the mountains, and beat them small, and shalt make the hills as chaff.
15Katso, sinusta tulee minun puimarekeni, rajusti hiertävä, moniteräinen. Sinä puit vuoria, rouhit niitä, jauhat kukkulat akanoiksi,
16Thou shalt fan them, and the wind shall carry them away, and the whirlwind shall scatter them: and thou shalt rejoice in the LORD, and shalt glory in the Holy One of Israel.
16sinä viskaat ne ilmaan, tuuli kantaa ne pois, myrskytuuli ne hajottaa. Mutta sinä, sinä iloitset Herrasta, Israelin Pyhä on sinun ylpeytesi.
17When the poor and needy seek water, and there is none, and their tongue faileth for thirst, I the LORD will hear them, I the God of Israel will not forsake them.
17Köyhät ja kurjat etsivät vettä, mutta sitä ei ole, heidän kielensä on janosta kuivettunut. Minä, Herra, kuulen heitä, minä, Israelin Jumala, en heitä hylkää.
18I will open rivers in high places, and fountains in the midst of the valleys: I will make the wilderness a pool of water, and the dry land springs of water.
18Paljaille kukkuloille minä puhkaisen jokia, notkelmiin lähteitä. Autiomaan minä muutan vesilammikoiksi ja kuivan hietikon lähteiden maaksi.
19I will plant in the wilderness the cedar, the shittah tree, and the myrtle, and the oil tree; I will set in the desert the fir tree, and the pine, and the box tree together:
19Minä istutan autiomaahan setrejä, akasioita ja myrttejä ja öljypuita, minä kasvatan arolle sypressejä, puksipuuta, vuorimäntyä, kaikkea rinnan,
20That they may see, and know, and consider, and understand together, that the hand of the LORD hath done this, and the Holy One of Israel hath created it.
20jotta he näkisivät ne ja oppisivat tietämään, jotta he huomaisivat ne ja tajuaisivat, että Herran käsi on tämän tehnyt, Israelin Pyhä tämän luonut.
21Produce your cause, saith the LORD; bring forth your strong reasons, saith the King of Jacob.
21-- Ilmoittakaa, mitä asiaa te ajatte, sanoo Herra, esittäkää todisteenne, sanoo Jaakobin Kuningas.
22Let them bring them forth, and shew us what shall happen: let them shew the former things, what they be, that we may consider them, and know the latter end of them; or declare us things for to come.
22Astukaa kertomaan meille, mitä on edessäpäin, tulossa. Kertokaa mitä alussa oli, jotta näkisimme selvästi, mihin kaikki johtaa, tai sanokaa mitä edessä on,
23Shew the things that are to come hereafter, that we may know that ye are gods: yea, do good, or do evil, that we may be dismayed, and behold it together.
23kertokaa tulevat tapahtumat, niin näemme, että olette jumalia. Tehkää hyvää tai tehkää pahaa, niin että saamme ihmetellen ja säikkyen katsella!
24Behold, ye are of nothing, and your work of nought: an abomination is he that chooseth you.
24Tehän olette tyhjää ettekä sitäkään, teidän tekonne ovat arvottomia ja sitäkin vähäisempiä. Iljettävää, että joku teidät valitsee.
25I have raised up one from the north, and he shall come: from the rising of the sun shall he call upon my name: and he shall come upon princes as upon morter, and as the potter treadeth clay.
25Pohjoisesta minä herätin miehen, ja hän tuli, auringon nousun suunnalta minä hänet nimeltä kutsuin. Hän tallaa valtiaita kuin lokaa, tai niin kuin savenvalaja polkee saveaan.
26Who hath declared from the beginning, that we may know? and beforetime, that we may say, He is righteous? yea, there is none that sheweth, yea, there is none that declareth, yea, there is none that heareth your words.
26Kuka teistä kertoi sen ennakolta, niin että olisimme sen tienneet? Kuka kertoi etukäteen, niin että nyt voisimme sanoa: "Hän puhui totta." Ei teistä ole ollut kertojiksi, ei ilmoittajiksi, kukaan ei ole kuullut teidän tästä puhuvan.
27The first shall say to Zion, Behold, behold them: and I will give to Jerusalem one that bringeth good tidings.
27Mutta minä, minä yksin ilmoitin Siionille: "Nyt ne tulevat!" Minä lähetin Jerusalemiin ilosanoman viejän.
28For I beheld, and there was no man; even among them, and there was no counsellor, that, when I asked of them, could answer a word.
28Kun katselen, ei ole ketään noiden joukossa, ei ketään, joka neuvoisi, ei yhtään, jolta voisin kysyä ja joka osaisi vastata.
29Behold, they are all vanity; their works are nothing: their molten images are wind and confusion.
29Kaikki ne ovat vain harhaa, olemattomia ovat niiden teot, niiden valetut patsaat vain tuulta ja tyhjää.