¹Then said the LORD unto me, Though Moses and Samuel stood before me, yet my mind could not be toward this people: cast them out of my sight, and let them go forth.

¹Herra sanoi minulle: "Vaikka minun eteeni astuisivat Mooses ja Samuel, en sittenkään tuntisi sääliä tätä kansaa kohtaan. Aja se pois edestäni, menköön menojaan!

²And it shall come to pass, if they say unto thee, Whither shall we go forth? then thou shalt tell them, Thus saith the LORD; Such as are for death, to death; and such as are for the sword, to the sword; and such as are for the famine, to the famine; and such as are for the captivity, to the captivity.

²Jos kansa kysyy: 'Minne me menemme?', niin vastaa: "Näin sanoo Herra: -- Joka on ruton oma, se menköön ruttoon, joka miekan, se miekkaan, joka nälän, se nälkään, joka vankeuden, se vankeuteen!

³And I will appoint over them four kinds, saith the LORD: the sword to slay, and the dogs to tear, and the fowls of the heaven, and the beasts of the earth, to devour and destroy.

³"Minä annan neljänlaisen rangaistuksen kohdata heitä, sanoo Herra. Miekka surmaa heidät, ja koirat raahaavat ruumiit pois. Villieläimet repivät kuolleet, haaskalinnut tekevät niistä lopun.

⁴And I will cause them to be removed into all kingdoms of the earth, because of Manasseh the son of Hezekiah king of Judah, for that which he did in Jerusalem.

⁴Kaikki maailman kansat kauhistuvat nähdessään, mitä minä olen heille tehnyt. Tämä on rangaistus kaikesta siitä, mitä Juudan kuningas Manasse, Hiskian poika, teki Jerusalemissa.

⁵For who shall have pity upon thee, O Jerusalem? or who shall bemoan thee? or who shall go aside to ask how thou doest?

⁵-- Kuka säälii sinua, Jerusalem, kuka itkee kohtaloasi? Kuka poikkeaa kysymään vointiasi?

⁶Thou hast forsaken me, saith the LORD, thou art gone backward: therefore will I stretch out my hand against thee, and destroy thee; I am weary with repenting.

⁶Sinä hylkäsit minut, sanoo Herra, sinä käänsit minulle selkäsi. Niinpä minä kohotan käteni sinua vastaan ja hävitän sinut, en enää voi armahtaa!

⁷And I will fan them with a fan in the gates of the land; I will bereave them of children, I will destroy my people since they return not from their ways.

⁷Minä ajan asukkaat maan kaupungeista, heitän heidät niiden porteista, niin kuin viskaimella heitetään viljaa tuuleen. Minä surmaan lapset, hävitän kansani, koska se ei kääntynyt pois pahoilta teiltään.

⁸Their widows are increased to me above the sand of the seas: I have brought upon them against the mother of the young men a spoiler at noonday: I have caused him to fall upon it suddenly, and terrors upon the city.

⁸Leskiä on oleva enemmän kuin meren rannalla hiekkaa. Minä tuon ryöstelevät sotilaat tämän kansan äitien kimppuun keskellä päivää. Hetkessä äidit valtaa kauhu ja järkytys.

⁹She that hath borne seven languisheth: she hath given up the ghost; her sun is gone down while it was yet day: she hath been ashamed and confounded: and the residue of them will I deliver to the sword before their enemies, saith the LORD.

⁹Vaikka äiti on synnyttänyt seitsemän poikaa, hän jää hengenhätään, vaille turvaa. Hänen aurinkonsa laskee, kun on vielä päivä, katkera on hänen kohtalonsa. Kaikki, jotka jäävät kansasta jäljelle, minä annan heidän vihollisilleen. Miekka surmaa heidät, sanoo Herra."

¹⁰Woe is me, my mother, that thou hast borne me a man of strife and a man of contention to the whole earth! I have neither lent on usury, nor men have lent to me on usury; yet every one of them doth curse me.

¹⁰-- Voi minua, äitini! Miksi synnytitkään minut! Kaikkialla saan aikaan vain toraa ja riitaa. En ole velkaa antanut enkä velkaa ottanut, ja silti kaikki kiroavat minua!

¹¹The LORD said, Verily it shall be well with thy remnant; verily I will cause the enemy to entreat thee well in the time of evil and in the time of affliction.

¹¹Mutta Herra sanoo: -- Minä käännän kaiken hyväksi. Vihamiehesi panen rukoilemaan sinulta apua, kun he joutuvat hätään ja ahdinkoon.

¹²Shall iron break the northern iron and the steel?

¹²Mikä voi murtaa raudan, pohjoisesta tulevan raudan ja pronssin?

¹³Thy substance and thy treasures will I give to the spoil without price, and that for all thy sins, even in all thy borders.

¹³Minä annan sinun tavarasi ja aarteesi vapaasti ryöstettäviksi, Juuda. Tämä on rangaistus synneistäsi, joita olet tehnyt kaikkialla maassa.

¹⁴And I will make thee to pass with thine enemies into a land which thou knowest not: for a fire is kindled in mine anger, which shall burn upon you.

¹⁴Minä teen sinut vihollistesi orjaksi, he vievät sinut maahan, jota et tunne. Vihani tuli on syttynyt, sen liekki polttaa sinut.

¹⁵O LORD, thou knowest: remember me, and visit me, and revenge me of my persecutors; take me not away in thy longsuffering: know that for thy sake I have suffered rebuke.

¹⁵-- Herra, sinä tunnet minut! Muista minua ja pidä minusta huoli, kosta sinä ahdistajilleni! Älä ole heitä kohtaan liian pitkämielinen, muuten joudun tuhon omaksi. Näethän, kuinka he häpäisevät minua sinun tähtesi!

¹⁶Thy words were found, and I did eat them; and thy word was unto me the joy and rejoicing of mine heart: for I am called by thy name, O LORD God of hosts.

¹⁶Kun sinun sanasi tulivat minulle, minä ahmin ne. Sanasi olivat minun iloni ja sydämeni riemu. Sinä, Jumala, Herra Sebaot, olet kutsunut minut omaksesi!

¹⁷I sat not in the assembly of the mockers, nor rejoiced; I sat alone because of thy hand: for thou hast filled me with indignation.

¹⁷En minä ole istunut ja juhlinut iloisessa seurassa, yksin olen istunut, sillä sinun kätesi painaa minua ja minä olen täynnä sinun kiivauttasi.

¹⁸Why is my pain perpetual, and my wound incurable, which refuseth to be healed? wilt thou be altogether unto me as a liar, and as waters that fail?

¹⁸Miksi minun kipuni ei koskaan lopu, miksi haavani ovat niin pahat, etteivät parane? Sinä olet minulle kuin kuivuva puro, joka pettää janoisen.

¹⁹Therefore thus saith the LORD, If thou return, then will I bring thee again, and thou shalt stand before me: and if thou take forth the precious from the vile, thou shalt be as my mouth: let them return unto thee; but return not thou unto them.

¹⁹Silloin Herra vastasi minulle: -- Jos muutat mielesi, minä otan sinut jälleen palvelukseeni. Jos et puhu joutavia, vaan puhut niin kuin puhua tulee, saat jälleen olla minun suunani. Ihmiset kääntyvät sinun puoleesi, mutta älä sinä käänny heidän mielensä mukaan.

²⁰And I will make thee unto this people a fenced brasen wall: and they shall fight against thee, but they shall not prevail against thee: for I am with thee to save thee and to deliver thee, saith the LORD.

²⁰Minä teen sinusta lujan pronssimuurin. Vaikka tämä kansa nousee sinua vastaan, ei se sinua voita, sillä minä olen sinun kanssasi, minä autan ja suojelen sinua, sanoo Herra.

²¹And I will deliver thee out of the hand of the wicked, and I will redeem thee out of the hand of the terrible.

²¹Minä pelastan sinut pahojen käsistä, vapautan sinut väkivaltaisten kourista!