¹And Abimelech the son of Jerubbaal went to Shechem unto his mother's brethren, and communed with them, and with all the family of the house of his mother's father, saying,

¹Abimelek, Jerubbaalin poika, meni Sikemiin äitinsä veljien luo ja sanoi heille ja äitinsä isän koko suvulle:

²Speak, I pray you, in the ears of all the men of Shechem, Whether is better for you, either that all the sons of Jerubbaal, which are threescore and ten persons, reign over you, or that one reign over you? remember also that I am your bone and your flesh.

²"Puhukaa Sikemin miesten kanssa ja kysykää heiltä, kumpi heidän mielestään on parempi, sekö että heitä hallitsee seitsemänkymmentä miestä, kaikki Jerubbaalin poikia, vai se että heillä on hallitsijanaan yksi ainoa mies. Muistuttakaa heitä, että minussa virtaa saman suvun veri kuin heissäkin."

³And his mother's brethren spake of him in the ears of all the men of Shechem all these words: and their hearts inclined to follow Abimelech; for they said, He is our brother.

³Abimelekin enot menivät puhumaan Sikemin miehille hänen puolestaan, ja sikemiläisten mielet kääntyivät Abimelekin puolelle. "Hän on meidän sukulaisemme", he sanoivat

⁴And they gave him threescore and ten pieces of silver out of the house of Baalberith, wherewith Abimelech hired vain and light persons, which followed him.

⁴ja antoivat hänelle Baal-Beritin pyhäkön varoista seitsemänkymmentä sekeliä hopeaa. Niillä Abimelek pestasi mukaansa joutilaita, häikäilemättömiä miehiä.

⁵And he went unto his father's house at Ophrah, and slew his brethren the sons of Jerubbaal, being threescore and ten persons, upon one stone: notwithstanding yet Jotham the youngest son of Jerubbaal was left; for he hid himself.

⁵Hän meni heidän kanssaan isänsä kotiin Ofraan ja surmasi yhden ja saman kivipaaden päällä kaikki veljensä, seitsemänkymmentä Jerubbaalin poikaa. Vain Jotam, Jerubbaalin nuorin poika, jäi eloon, sillä hän onnistui piiloutumaan.

⁶And all the men of Shechem gathered together, and all the house of Millo, and went, and made Abimelech king, by the plain of the pillar that was in Shechem.

⁶Sen jälkeen kaikki Sikemin ja Bet-Millon miehet kokoontuivat yhteen, menivät Sikemin pyhän tammen luo ja huusivat Abimelekin kuninkaaksi.

⁷And when they told it to Jotham, he went and stood in the top of mount Gerizim, and lifted up his voice, and cried, and said unto them, Hearken unto me, ye men of Shechem, that God may hearken unto you.

⁷Kun Jotam sai kuulla tästä, hän nousi Garisiminvuorelle ja huusi kansalle sen huipulta: -- Kuulkaa minua, Sikemin miehet, jotta Jumalakin kuulisi teitä!

⁸The trees went forth on a time to anoint a king over them; and they said unto the olive tree, Reign thou over us.

⁸Kerran lähtivät puut voitelemaan itselleen kuningasta. Ne sanoivat oliivipuulle: "Ryhdy sinä meidän kuninkaaksemme!"

⁹But the olive tree said unto them, Should I leave my fatness, wherewith by me they honor God and man, and go to be promoted over the trees?

⁹Mutta oliivipuu vastasi niille: "Lakkaisinko tuottamasta hienoa öljyäni, josta minua ylistävät jumalat ja ihmiset, nousisinko huojumaan toisia puita ylempänä?"

¹⁰And the trees said to the fig tree, Come thou, and reign over us.

¹⁰Sitten puut sanoivat viikunapuulle: "Tule meidän kuninkaaksemme!"

¹¹But the fig tree said unto them, Should I forsake my sweetness, and my good fruit, and go to be promoted over the trees?

¹¹Mutta viikunapuu vastasi niille: "Lakkaisinko kantamasta makeita hedelmiäni, nousisinko huojumaan toisia puita ylempänä?"

¹²Then said the trees unto the vine, Come thou, and reign over us.

¹²Sitten puut sanoivat viiniköynnökselle: "Tule sinä kuninkaaksemme!"

¹³And the vine said unto them, Should I leave my wine, which cheereth God and man, and go to be promoted over the trees?

¹³Mutta viiniköynnös vastasi niille: "Lakkaisinko antamasta viiniäni, joka tekee iloiseksi jumalat ja ihmiset, nousisinko huojumaan toisia puita ylempänä?"

¹⁴Then said all the trees unto the bramble, Come thou, and reign over us.

¹⁴Sitten kaikki puut sanoivat orjantappuralle: "Tule sinä kuninkaaksemme!"

¹⁵And the bramble said unto the trees, If in truth ye anoint me king over you, then come and put your trust in my shadow: and if not, let fire come out of the bramble, and devour the cedars of Lebanon.

¹⁵Orjantappura vastasi puille: "Jos vilpittömästi tahdotte voidella minut kuninkaaksenne, tulkaa etsimään suojaa varjostani. Jos ette tahdo, orjantappurasta lähtee tuli, joka polttaa Libanonin setrit."

¹⁶Now therefore, if ye have done truly and sincerely, in that ye have made Abimelech king, and if ye have dealt well with Jerubbaal and his house, and have done unto him according to the deserving of his hands;

¹⁶Jotam jatkoi: "Oletteko nyt olleet vilpittömiä, oletteko tehneet oikein, kun nostitte Abimelekin kuninkaaksi? Oletteko kohdelleet hyvin Jerubbaalia ja hänen sukuaan ja palkinneet sen hyvän, mitä hän on teille tehnyt?

¹⁷(For my father fought for you, and adventured his life far, and delivered you out of the hand of Midian:

¹⁷Sotihan isäni teidän puolestanne, pani alttiiksi henkensä ja pelasti teidät midianilaisten käsistä.

¹⁸And ye are risen up against my father's house this day, and have slain his sons, threescore and ten persons, upon one stone, and have made Abimelech, the son of his maidservant, king over the men of Shechem, because he is your brother;)

¹⁸Nyt te olette nousseet isäni sukua vastaan, olette tappaneet hänen seitsemänkymmentä poikaansa yhden ja saman kivipaaden päällä ja tehneet Sikemin kuninkaaksi hänen orjattarensa pojan, Abimelekin, joka on teidän sukulaisenne!

¹⁹If ye then have dealt truly and sincerely with Jerubbaal and with his house this day, then rejoice ye in Abimelech, and let him also rejoice in you:

¹⁹Jos olette olleet vilpittömiä, jos olette tehneet oikein Jerubbaalia ja hänen sukuaan kohtaan, niin iloitkaa Abimelekista, ja saakoon hänkin iloa teistä.

²⁰But if not, let fire come out from Abimelech, and devour the men of Shechem, and the house of Millo; and let fire come out from the men of Shechem, and from the house of Millo, and devour Abimelech.

²⁰Mutta ellette ole tehneet oikein, silloin Abimelekista lähtee tuli, joka tuhoaa Sikemin miehet ja Bet-Millon väen, ja Sikemin miehistä ja Bet-Millon väestä lähtee tuli, joka tuhoaa Abimelekin."

²¹And Jotham ran away, and fled, and went to Beer, and dwelt there, for fear of Abimelech his brother.

²¹Sitten Jotam pakeni Beeriin ja jäi sinne asumaan ollakseen turvassa veljeltään Abimelekilta.

²²When Abimelech had reigned three years over Israel,

²²Abimelek hallitsi Israelia kolme vuotta.

²³Then God sent an evil spirit between Abimelech and the men of Shechem; and the men of Shechem dealt treacherously with Abimelech:

²³Sitten Jumala lähetti pahan hengen rikkomaan Abimelekin ja sikemiläisten välit, ja sikemiläiset nousivat kapinaan Abimelekia vastaan.

²⁴That the cruelty done to the threescore and ten sons of Jerubbaal might come, and their blood be laid upon Abimelech their brother, which slew them; and upon the men of Shechem, which aided him in the killing of his brethren.

²⁴Näin tapahtui, jotta Jerubbaalin seitsemänkymmenen pojan julma murha tulisi kostetuksi ja jotta rangaistus kohtaisi veljiensä surmaajaa Abimelekia ja Sikemin miehiä, jotka olivat auttaneet häntä tappamaan veljensä.

²⁵And the men of Shechem set liers in wait for him in the top of the mountains, and they robbed all that came along that way by them: and it was told Abimelech.

²⁵Tuottaakseen vahinkoa Abimelekille Sikemin miehet alkoivat väijyä vuorilla matkalaisia ja ryöstivät jokaisen, joka kulki heidän ohitseen. Tästä tuli tieto Abimelekin korviin.

²⁶And Gaal the son of Ebed came with his brethren, and went over to Shechem: and the men of Shechem put their confidence in him.

²⁶Gaal, Ebedin poika, muutti veljiensä kanssa Sikemiin ja voitti sikemiläisten luottamuksen.

²⁷And they went out into the fields, and gathered their vineyards, and trode the grapes, and made merry, and went into the house of their god, and did eat and drink, and cursed Abimelech.

²⁷Eräänä päivänä sikemiläiset lähtivät viinitarhoihinsa korjaamaan satoa. Saatuaan rypäleet poljetuksi he alkoivat viettää iloista juhlaa. He menivät jumalansa pyhäkköön, söivät, joivat ja rupesivat sitten kiroamaan Abimelekia.

²⁸And Gaal the son of Ebed said, Who is Abimelech, and who is Shechem, that we should serve him? is not he the son of Jerubbaal? and Zebul his officer? serve the men of Hamor the father of Shechem: for why should we serve him?

²⁸Gaal, Ebedin poika, sanoi: "Mikä on Abimelek ja mitä syytä sikemiläisillä on palvella häntä? Eikö hän ole Jerubbaalin poika ja eikö Sebul ole täällä hänen voutinaan? Teidän pitäisi mieluummin palvella Hamorin, sikemiläisten kantaisän, jälkeläisiä. Miksi me palvelisimme Abimelekia?

²⁹And would to God this people were under my hand! then would I remove Abimelech. And he said to Abimelech, Increase thine army, and come out.

²⁹Jos minä saisin johtaa tätä kansaa, niin karkottaisin hänet. Minä sanoisin hänelle: 'Kokoa niin suuri sotajoukko kuin pystyt ja tule sitten tänne taistelemaan!'"

³⁰And when Zebul the ruler of the city heard the words of Gaal the son of Ebed, his anger was kindled.

³⁰Sebul, kaupungin päällikkö, sai kuulla, mitä Gaal, Ebedin poika, oli sanonut. Hän vihastui

³¹And he sent messengers unto Abimelech privily, saying, Behold, Gaal the son of Ebed and his brethren be come to Shechem; and, behold, they fortify the city against thee.

³¹ja lähetti salaa sananviejiä Abimelekin luo ja käski heidän sanoa: "Gaal, Ebedin poika, ja hänen veljensä ovat tulleet Sikemiin ja yllyttävät nyt kaupunkilaisia sinua vastaan.

³²Now therefore up by night, thou and the people that is with thee, and lie in wait in the field:

³²Lähde yöllä liikkeelle joukkoinesi ja asetu väijyksiin kaupungin ulkopuolelle.

³³And it shall be, that in the morning, as soon as the sun is up, thou shalt rise early, and set upon the city: and, behold, when he and the people that is with him come out against thee, then mayest thou do to them as thou shalt find occasion.

³³Aamulla varhain auringon noustessa on oikea hetki käydä kaupungin kimppuun. Kun Gaal ja hänen väkensä lähtevät sinua vastaan, voit selvittää välisi hänen kanssaan."

³⁴And Abimelech rose up, and all the people that were with him, by night, and they laid wait against Shechem in four companies.

³⁴Abimelek ja hänen joukkonsa lähtivät liikkeelle yöllä ja asettuivat neljänä osastona väijyksiin Sikemin ympärille.

³⁵And Gaal the son of Ebed went out, and stood in the entering of the gate of the city: and Abimelech rose up, and the people that were with him, from lying in wait.

³⁵Kun Gaal, Ebedin poika, tuli kaupungin portille, Abimelek ja hänen miehensä nousivat esiin piiloistaan.

³⁶And when Gaal saw the people, he said to Zebul, Behold, there come people down from the top of the mountains. And Zebul said unto him, Thou seest the shadow of the mountains as if they were men.

³⁶Nähdessään sotaväen Gaal sanoi Sebulille: "Katso, tuolta tulee väkeä vuorten rinteitä alas." Sebul vastasi: "Sinä vain kuvittelet vuorten varjoja ihmisiksi."

³⁷And Gaal spake again, and said, See there come people down by the middle of the land, and another company come along by the plain of Meonenim.

³⁷Mutta Gaal sanoi uudelleen: "Katso, Maan navalta laskeutuu väkeä ja toinen joukko on tulossa tietä pitkin Tietäjien tammelta päin!"

³⁸Then said Zebul unto him, Where is now thy mouth, wherewith thou saidst, Who is Abimelech, that we should serve him? is not this the people that thou hast despised? go out, I pray now, and fight with them.

³⁸Silloin Sebul sanoi hänelle: "Missä ovat nyt sinun suuret puheesi? Sinähän sanoit: 'Mikä on Abimelek ja miksi meidän pitäisi palvella häntä?' Tässä on se väki, jota vähättelit. Lähde nyt taistelemaan sitä vastaan."

³⁹And Gaal went out before the men of Shechem, and fought with Abimelech.

³⁹Gaal johti Sikemin miehet taisteluun Abimelekia vastaan.

⁴⁰And Abimelech chased him, and he fled before him, and many were overthrown and wounded, even unto the entering of the gate.

⁴⁰Abimelek löi hänet kuitenkin takaisin, ja hän joutui kääntymään pakoon. Monet hänen miehistään kaatuivat, ennen kuin pääsivät kaupungin porttien suojaan.

⁴¹And Abimelech dwelt at Arumah: and Zebul thrust out Gaal and his brethren, that they should not dwell in Shechem.

⁴¹Abimelek palasi Arumaan ja jäi sinne, mutta Sebul karkotti Gaalin ja hänen veljensä Sikemistä.

⁴²And it came to pass on the morrow, that the people went out into the field; and they told Abimelech.

⁴²Seuraavana päivänä sikemiläiset olivat lähdössä pelloilleen. Saatuaan tästä tiedon

⁴³And he took the people, and divided them into three companies, and laid wait in the field, and looked, and, behold, the people were come forth out of the city; and he rose up against them, and smote them.

⁴³Abimelek jakoi väkensä kolmeen joukkoon ja asettui väijyksiin kaupungin ulkopuolelle. Kun hän näki sikemiläisten tulleen ulos kaupungista, hän kävi miehineen heidän kimppuunsa.

⁴⁴And Abimelech, and the company that was with him, rushed forward, and stood in the entering of the gate of the city: and the two other companies ran upon all the people that were in the fields, and slew them.

⁴⁴Abimelek itse eteni joukkonsa kanssa kaupunginportille ja sulki paluutien. Molemmat muut joukot kävivät niiden sikemiläisten kimppuun, jotka olivat jo ehtineet pelloilleen, ja tappoivat heidät.

⁴⁵And Abimelech fought against the city all that day; and he took the city, and slew the people that was therein, and beat down the city, and sowed it with salt.

⁴⁵Koko päivän kestäneen taistelun jälkeen Abimelek valloitti kaupungin ja surmasi sen asukkaat. Hän hävitti kaupungin maan tasalle ja kylvi sen paikalle suolaa.

⁴⁶And when all the men of the tower of Shechem heard that, they entered into an hold of the house of the god Berith.

⁴⁶Saatuaan tietää hyökkäyksestä Sikemin linnan asukkaat vetäytyivät El-Beritin temppelin kellariholviin.

⁴⁷And it was told Abimelech, that all the men of the tower of Shechem were gathered together.

⁴⁷Kun tämä kerrottiin Abimelekille,

⁴⁸And Abimelech gat him up to mount Zalmon, he and all the people that were with him; and Abimelech took an axe in his hand, and cut down a bough from the trees, and took it, and laid it on his shoulder, and said unto the people that were with him, What ye have seen me do, make haste, and do as I have done.

⁴⁸hän nousi väkensä kanssa Salmoninvuorelle. Siellä hän katkaisi kirveellä oksan, nosti sen olalleen ja sanoi miehilleen: "Tehkää joutuin niin kuin näitte minun tekevän!"

⁴⁹And all the people likewise cut down every man his bough, and followed Abimelech, and put them to the hold, and set the hold on fire upon them; so that all the men of the tower of Shechem died also, about a thousand men and women.

⁴⁹Jokainen mies katkaisi itselleen oksan. Kaikki seurasivat Abimelekia, panivat oksat holvin päälle ja sytyttivät ne tuleen. Näin kuolivat myös kaikki Sikemin linnan asukkaat, noin tuhat miestä ja naista.

⁵⁰Then went Abimelech to Thebez, and encamped against Thebez, and took it.

⁵⁰Tämän jälkeen Abimelek lähti Tebesiin, leiriytyi joukkoineen sen edustalle ja tunkeutui kaupunkiin.

⁵¹But there was a strong tower within the city, and thither fled all the men and women, and all they of the city, and shut it to them, and gat them up to the top of the tower.

⁵¹Mutta keskellä kaupunkia oli linnoitustorni, ja kaupungin kaikki asukkaat, miehet ja naiset, pakenivat sinne, telkesivät oven perässään ja nousivat kattotasanteelle.

⁵²And Abimelech came unto the tower, and fought against it, and went hard unto the door of the tower to burn it with fire.

⁵²Abimelek ryhtyi valtaamaan tornia ja tuli aivan sen juurelle sytyttääkseen oven palamaan.

⁵³And a certain woman cast a piece of a millstone upon Abimelech's head, and all to brake his skull.

⁵³Silloin muuan nainen pudotti hänen päähänsä jauhinkiven, ja hänen kallonsa murtui.

⁵⁴Then he called hastily unto the young man his armourbearer, and said unto him, Draw thy sword, and slay me, that men say not of me, A women slew him. And his young man thrust him through, and he died.

⁵⁴Hädissään Abimelek huusi aseenkantajansa luokseen ja sanoi hänelle: "Vedä miekkasi esiin ja surmaa minut. Muuten minusta sanotaan: 'Nainen tappoi hänet.'" Aseenkantaja pisti Abimelekin miekallaan kuoliaaksi.

⁵⁵And when the men of Israel saw that Abimelech was dead, they departed every man unto his place.

⁵⁵Nähtyään, että Abimelek oli kuollut, israelilaiset palasivat kukin kotiinsa.

⁵⁶Thus God rendered the wickedness of Abimelech, which he did unto his father, in slaying his seventy brethren:

⁵⁶Näin Jumala kosti rikoksen, jonka Abimelek oli tehnyt isäänsä vastaan surmatessaan seitsemänkymmentä veljeään,

⁵⁷And all the evil of the men of Shechem did God render upon their heads: and upon them came the curse of Jotham the son of Jerubbaal.

⁵⁷ja Jumala antoi Sikemin miesten pahuuden koitua heidän omaksi tuhokseen. Heidän osakseen tuli Jerubbaalin pojan Jotamin lausuma kirous.