¹I AM the man that hath seen affliction by the rod of his wrath.

¹Minä onneton mies! Paljon olen kärsinyt, Herra on lyönyt minua vihansa sauvalla.

²He hath led me, and brought me into darkness, but not into light.

²Hän kuljetti minua, hän vei minut pimeään, pilkkopimeään.

³Surely against me is he turned; he turneth his hand against me all the day.

³Hän on nostanut kätensä minua vastaan päivä päivältä yhä uudelleen.

⁴My flesh and my skin hath he made old; he hath broken my bones.

⁴Hän repi rikki ihoni, raateli lihani, murskasi kaikki luuni.

⁵He hath builded against me, and compassed me with gall and travail.

⁵Hän rakensi varustuksia minua vastaan, ympäröi minut tuskan muurilla.

⁶He hath set me in dark places, as they that be dead of old.

⁶Keskelle pimeyttä hän pani minut asumaan, kuin kauan sitten kuolleitten joukkoon.

⁷He hath hedged me about, that I cannot get out: he hath made my chain heavy.

⁷Hän sulki minun tieni, en pääse pakoon, hän pani minulle painavat kahleet.

⁸Also when I cry and shout, he shutteth out my prayer.

⁸Vaikka kuinka huudan ja valitan, hän ei kuule rukoustani.

⁹He hath inclosed my ways with hewn stone, he hath made my paths crooked.

⁹Hän tukki tieni kivenjärkäleillä, antoi minun kulkea harhaan.

¹⁰He was unto me as a bear lying in wait, and as a lion in secret places.

¹⁰Hän väijyi minua kuin karhu, kuin leijona piilopaikassaan.

¹¹He hath turned aside my ways, and pulled me in pieces: he hath made me desolate.

¹¹Hän eksytti minut tieltä, raateli minut, jätti hylättynä makaamaan.

¹²He hath bent his bow, and set me as a mark for the arrow.

¹²Hän jännitti jousensa ja suuntasi nuolensa minua kohti.

¹³He hath caused the arrows of his quiver to enter into my reins.

¹³Hän ampui minuun viinensä nuolet, lävisti rintani.

¹⁴I was a derision to all my people; and their song all the day.

¹⁴Minusta tuli kaiken kansan pilkka, ainainen ivan aihe.

¹⁵He hath filled me with bitterness, he hath made me drunken with wormwood.

¹⁵Hän syötti minulle katkeria yrttejä, juotti karvasta juomaa.

¹⁶He hath also broken my teeth with gravel stones, he hath covered me with ashes.

¹⁶Hän polki minut maan tomuun, pani hampaani jauhamaan soraa.

¹⁷And thou hast removed my soul far off from peace: I forgat prosperity.

¹⁷Minä kadotin onneni päivät, unohdin, millaista on elää rauhassa.

¹⁸And I said, My strength and my hope is perished from the LORD:

¹⁸Minä sanoin: "Kaiken olen menettänyt, Herra on vienyt minulta toivon."

¹⁹Remembering mine affliction and my misery, the wormwood and the gall.

¹⁹Kurjuuteni ja kodittomuuteni täyttää mieleni, kaikki maistuu myrkyltä ja koiruoholta.

²⁰My soul hath them still in remembrance, and is humbled in me.

²⁰Minä en voi unohtaa onnettomuuttani, en saa sitä mielestäni.

²¹This I recall to my mind, therefore have I hope.

²¹Kuitenkin minä toivon ja odotan, sillä minä ajattelen tätä:

²²It is of the LORD's mercies that we are not consumed, because his compassions fail not.

²²Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan.

²³They are new every morning: great is thy faithfulness.

²³Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa.

²⁴The LORD is my portion, saith my soul; therefore will I hope in him.

²⁴Sieluni sanoo: "Herra on kaikkeni, häneen minä turvaan."

²⁵The LORD is good unto them that wait for him, to the soul that seeketh him.

²⁵Herra on hyvä sille, joka panee toivonsa häneen, sille, joka häntä etsii.

²⁶It is good that a man should both hope and quietly wait for the salvation of the LORD.

²⁶Hyvä on hiljaisuudessa toivoa apua Herralta.

²⁷It is good for a man that he bear the yoke of his youth.

²⁷Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.

²⁸He sitteth alone and keepeth silence, because he hath borne it upon him.

²⁸Istukoon hän yksin ja vaietkoon, kun Herra on pannut taakan hänen päälleen,

²⁹He putteth his mouth in the dust; if so be there may be hope.

²⁹painakoon suunsa tomuun -- ehkä on toivoa vielä.

³⁰He giveth his cheek to him that smiteth him: he is filled full with reproach.

³⁰Kääntäköön hän poskensa lyöjäänsä kohti ja ottakoon vastaan pilkan.

³¹For the LORD will not cast off for ever:

³¹Mutta Herra ei hylkää, ei hylkää iäksi.

³²But though he cause grief, yet will he have compassion according to the multitude of his mercies.

³²Vaikka hän kurittaa, hän myös armahtaa, suuri on hänen laupeutensa.

³³For he doth not afflict willingly nor grieve the children of men.

³³Ei Herra iloitse siitä, että hän kurittaa ihmistä.

³⁴To crush under his feet all the prisoners of the earth.

³⁴Kun kaikki vangiksi otetut murskataan jalkojen alle,

³⁵To turn aside the right of a man before the face of the most High,

³⁵kun ihmisen oikeus vääristetään Korkeimman silmien edessä,

³⁶To subvert a man in his cause, the LORD approveth not.

³⁶kun langetetaan väärä tuomio -- eikö Herra sitä näe?

³⁷Who is he that saith, and it cometh to pass, when the Lord commandeth it not?

³⁷Kenen sana toteutuu? Eikö kaikki tapahdu niin kuin Herra sanoo?

³⁸Out of the mouth of the most High proceedeth not evil and good?

³⁸Eikö Korkeimman käskystä tule paha ja hyvä?

³⁹Wherefore doth a living man complain, a man for the punishment of his sins?

³⁹Mitä syytä eloon jääneellä on valittaa? Hän kärsii syntiensä tähden.

⁴⁰Let us search and try our ways, and turn again to the LORD.

⁴⁰Tutkikaamme tietämme, tarkastelkaamme tekojamme ja palatkaamme Herran luo.

⁴¹Let us lift up our heart with our hands unto God in the heavens.

⁴¹Kohottakaamme nyt kätemme, kohottakaamme sydämemme taivasta kohti, Jumalan luo.

⁴²We have transgressed and have rebelled: thou hast not pardoned.

⁴²Me olemme tehneet syntiä, kapinoineet sinua vastaan. Sinä et ole antanut anteeksi.

⁴³Thou hast covered with anger, and persecuted us: thou hast slain, thou hast not pitied.

⁴³Sinä verhouduit vihaan ja vainosit meitä, surmasit säälimättä.

⁴⁴Thou hast covered thyself with a cloud, that our prayer should not pass through.

⁴⁴Sinä kätkeydyit pilveen, sen läpi ei rukous pääse.

⁴⁵Thou hast made us as the offscouring and refuse in the midst of the people.

⁴⁵Roskatunkioksi sinä teit meidät kaikkien kansojen keskelle.

⁴⁶All our enemies have opened their mouths against us.

⁴⁶Nyt kaikki vihollisemme irvistelevät meille.

⁴⁷Fear and a snare is come upon us, desolation and destruction.

⁴⁷Edessämme oli kauhu ja hauta, tuho kohtasi meidät.

⁴⁸Mine eye runneth down with rivers of water for the destruction of the daughter of my people.

⁴⁸Kyyneleet tulvivat silmistäni rakkaan kansani tuhon tähden.

⁴⁹Mine eye trickleth down, and ceaseth not, without any intermission.

⁴⁹Silmäni vuotavat lakkaamatta. Itkuni ei taukoa,

⁵⁰Till the LORD look down, and behold from heaven.

⁵⁰ennen kuin Herra katsoo taivaastaan ja näkee murheeni.

⁵¹Mine eye affecteth mine heart because of all the daughters of my city.

⁵¹Kun katselen kaupunkini tytärten tuskaa, sieluuni koskee.

⁵²Mine enemies chased me sore, like a bird, without cause.

⁵²Viholliseni pyydystivät minua kuin lintua, kiihkeästi, ilman syytä.

⁵³They have cut off my life in the dungeon, and cast a stone upon me.

⁵³He syöksivät minut elävänä kuoppaan, he kivittivät minua.

⁵⁴Waters flowed over mine head; then I said, I am cut off.

⁵⁴Kauhu tulvi pääni yli, minä ajattelin: loppuni on tullut.

⁵⁵I called upon thy name, O LORD, out of the low dungeon.

⁵⁵Herra, kuopan syvyydestä minä huudan sinun nimeäsi.

⁵⁶Thou hast heard my voice: hide not thine ear at my breathing, at my cry.

⁵⁶Kuule ääneni! Älä sulje korviasi, kun anon apua ja pelastusta.

⁵⁷Thou drewest near in the day that I called upon thee: thou saidst, Fear not.

⁵⁷Sinä tulet luokseni, kun huudan sinua, ja sanot: "Älä pelkää."

⁵⁸O LORD, thou hast pleaded the causes of my soul; thou hast redeemed my life.

⁵⁸Herra, sinä ajat minun asiaani, sinä lunastat minut.

⁵⁹O LORD, thou hast seen my wrong: judge thou my cause.

⁵⁹Kärsimäni vääryyden sinä näet, Herra. Hanki minulle oikeus.

⁶⁰Thou hast seen all their vengeance and all their imaginations against me.

⁶⁰Sinä näet vihollisteni kostonhimon, kaikki heidän juonensa.

⁶¹Thou hast heard their reproach, O LORD, and all their imaginations against me;

⁶¹Herra, sinä kuulet, kun he herjaavat minua, näet heidän juonensa.

⁶²The lips of those that rose up against me, and their device against me all the day.

⁶²Vastustajani ivaavat minua, puhuvat pahaa kaiket päivät.

⁶³Behold their sitting down, and their rising up; I am their musick.

⁶³Katso heitä: missä ikinä he istuvat tai seisovat, he laulavat pilkkalauluja minusta.

⁶⁴Render unto them a recompence, O LORD, according to the work of their hands.

⁶⁴Herra, rankaise heitä heidän tekojensa mukaan.

⁶⁵Give them sorrow of heart, thy curse unto them.

⁶⁵Sokaise heidän järkensä, kiroa heidät.

⁶⁶Persecute and destroy them in anger from under the heavens of the LORD.

⁶⁶Aja heitä takaa vihassasi, Herra, hävitä heidät taivaasi alta.