¹Then drew near unto him all the publicans and sinners for to hear him.

¹Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä.

²And the Pharisees and scribes murmured, saying, This man receiveth sinners, and eateth with them.

²Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: "Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan."

³And he spake this parable unto them, saying,

³Silloin Jeesus esitti heille vertauksen:

⁴What man of you, having an hundred sheep, if he lose one of them, doth not leave the ninety and nine in the wilderness, and go after that which is lost, until he find it?

⁴"Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen.

⁵And when he hath found it, he layeth it on his shoulders, rejoicing.

⁵Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen,

⁶And when he cometh home, he calleth together his friends and neighbours, saying unto them, Rejoice with me; for I have found my sheep which was lost.

⁶ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.'

⁷I say unto you, that likewise joy shall be in heaven over one sinner that repenteth, more than over ninety and nine just persons, which need no repentance.

⁷Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.

⁸Either what woman having ten pieces of silver, if she lose one piece, doth not light a candle, and sweep the house, and seek diligently till she find it?

⁸"Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen.

⁹And when she hath found it, she calleth her friends and her neighbours together, saying, Rejoice with me; for I have found the piece which I had lost.

⁹Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: 'Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.'

¹⁰Likewise, I say unto you, there is joy in the presence of the angels of God over one sinner that repenteth.

¹⁰Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen."

¹¹And he said, A certain man had two sons:

¹¹Jeesus jatkoi: "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa.

¹²And the younger of them said to his father, Father, give me the portion of goods that falleth to me. And he divided unto them his living.

¹²Nuorempi heistä sanoi isälleen: 'Isä, anna minulle osuuteni omaisuudestasi.' Isä jakoi omaisuutensa poikien kesken.

¹³And not many days after the younger son gathered all together, and took his journey into a far country, and there wasted his substance with riotous living.

¹³Jo muutaman päivän päästä nuorempi kokosi kaikki varansa ja lähti kauas vieraille maille. Siellä hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen holtitonta elämää.

¹⁴And when he had spent all, there arose a mighty famine in that land; and he began to be in want.

¹⁴Kun hän oli pannut kaiken menemään, siihen maahan tuli ankara nälänhätä, ja hän joutui kärsimään puutetta.

¹⁵And he went and joined himself to a citizen of that country; and he sent him into his fields to feed swine.

¹⁵Silloin hän meni erään sikäläisen miehen palvelukseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen sikopaimeneksi.

¹⁶And he would fain have filled his belly with the husks that the swine did eat: and no man gave unto him.

¹⁶Nälkäänsä hän olisi halunnut syödä palkoja, sikojen ruokaa, mutta niitäkään ei hänelle annettu.

¹⁷And when he came to himself, he said, How many hired servants of my father's have bread enough and to spare, and I perish with hunger!

¹⁷"Silloin poika meni itseensä ja ajatteli: 'Minun isäni palkkalaisilla on kaikilla yllin kyllin ruokaa, mutta minä näännyn täällä nälkään.

¹⁸I will arise and go to my father, and will say unto him, Father, I have sinned against heaven, and before thee,

¹⁸Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan.

¹⁹And am no more worthy to be called thy son: make me as one of thy hired servants.

¹⁹En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.'

²⁰And he arose, and came to his father. But when he was yet a great way off, his father saw him, and had compassion, and ran, and fell on his neck, and kissed him.

²⁰Niin hän lähti isänsä luo. "Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä.

²¹And the son said unto him, Father, I have sinned against heaven, and in thy sight, and am no more worthy to be called thy son.

²¹Poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.'

²²But the father said to his servants, Bring forth the best robe, and put it on him; and put a ring on his hand, and shoes on his feet:

²²Mutta isä sanoi palvelijoilleen: 'Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan.

²³And bring hither the fatted calf, and kill it; and let us eat, and be merry:

²³Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa!

²⁴For this my son was dead, and is alive again; he was lost, and is found. And they began to be merry.

²⁴Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.' Niin alkoi iloinen juhla.

²⁵Now his elder son was in the field: and as he came and drew nigh to the house, he heard musick and dancing.

²⁵"Vanhempi poika oli pellolla. Kun hän sieltä palatessaan lähestyi kotia, hän kuuli laulun, soiton ja tanssin.

²⁶And he called one of the servants, and asked what these things meant.

²⁶Hän huusi luokseen yhden palvelijoista ja kysyi, mitä oli tekeillä.

²⁷And he said unto him, Thy brother is come; and thy father hath killed the fatted calf, because he hath received him safe and sound.

²⁷Palvelija vastasi: 'Veljesi tuli kotiin, ja isäsi käski teurastaa syöttövasikan, kun sai hänet terveenä takaisin.'

²⁸And he was angry, and would not go in: therefore came his father out, and intreated him.

²⁸Silloin vanhempi veli suuttui eikä halunnut mennä sisään. Isä tuli ulos ja suostutteli häntä,

²⁹And he answering said to his father, Lo, these many years do I serve thee, neither transgressed I at any time thy commandment: and yet thou never gavest me a kid, that I might make merry with my friends:

²⁹mutta hän vastasi: 'Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut sinun hyväksesi enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä. Silti et ole koskaan antanut minulle edes vuohipahaista juhliakseni ystävieni kanssa.

³⁰But as soon as this thy son was come, which hath devoured thy living with harlots, thou hast killed for him the fatted calf.

³⁰Mutta kun tämä sinun poikasi tulee, tämä, joka on hävittänyt omaisuutesi porttojen parissa, sinä teurastat hänelle syöttövasikan!'

³¹And he said unto him, Son, thou art ever with me, and all that I have is thine.

³¹Isä vastasi hänelle: 'Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun.

³²It was meet that we should make merry, and be glad: for this thy brother was dead, and is alive again; and was lost, and is found.

³²Mutta olihan nyt täysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa mutta on nyt löytynyt.'"