¹Now when he had ended all his sayings in the audience of the people, he entered into Capernaum.

¹Kun Jeesus oli puhunut kaiken tämän heille kansan kuunnellessa, hän lähti Kapernaumiin.

²And a certain centurion's servant, who was dear unto him, was sick, and ready to die.

²Erään sadanpäällikön palvelija oli kuolemansairaana. Sadanpäällikkö piti palvelijaa suuressa arvossa,

³And when he heard of Jesus, he sent unto him the elders of the Jews, beseeching him that he would come and heal his servant.

³ja kuultuaan Jeesuksesta hän lähetti juutalaisten vanhimpia pyytämään, että Jeesus tulisi ja pelastaisi palvelijan hengen.

⁴And when they came to Jesus, they besought him instantly, saying, That he was worthy for whom he should do this:

⁴He tulivat Jeesuksen luo ja vetosivat häneen sanoen: "Se mies ansaitsee apusi.

⁵For he loveth our nation, and he hath built us a synagogue.

⁵Hän rakastaa meidän kansaamme, ja meidän synagogammekin on hänen rakennuttamansa."

⁶Then Jesus went with them. And when he was now not far from the house, the centurion sent friends to him, saying unto him, Lord, trouble not thyself: for I am not worthy that thou shouldest enter under my roof:

⁶Jeesus lähti heidän mukaansa. Mutta kun hän jo oli lähellä taloa, sadanpäällikkö lähetti ystäviään tuomaan hänelle sanaa: "Herra, älä vaivaa itseäsi. Minä en ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle.

⁷Wherefore neither thought I myself worthy to come unto thee: but say in a word, and my servant shall be healed.

⁷En pitänyt itseäni senkään arvoisena, että olisin tullut sinun luoksesi. Käske, niin palvelijani paranee.

⁸For I also am a man set under authority, having under me soldiers, and I say unto one, Go, and he goeth; and to another, Come, and he cometh; and to my servant, Do this, and he doeth it.

⁸Minä tottelen itsekin toisten käskyjä ja komennan omia sotilaitani. Kun sanon sotilaalle: 'Mene', niin hän menee, tai toiselle: 'Tule', niin hän tulee, tai palvelijalleni: 'Tee tämä', niin hän tekee."

⁹When Jesus heard these things, he marvelled at him, and turned him about, and said unto the people that followed him, I say unto you, I have not found so great faith, no, not in Israel.

⁹Jeesus hämmästyi näistä sanoista. Hän kääntyi perässään tulevan ihmisjoukon puoleen ja sanoi: "Kuulkaa, mitä sanon: tällaista uskoa en ole tavannut edes Israelin kansan keskuudessa."

¹⁰And they that were sent, returning to the house, found the servant whole that had been sick.

¹⁰Kun Jeesusta vastaan lähetetyt miehet palasivat taloon, he tapasivat palvelijan terveenä.

¹¹And it came to pass the day after, that he went into a city called Nain; and many of his disciples went with him, and much people.

¹¹Pian tämän jälkeen Jeesus lähti Nainin kaupunkiin, ja hänen kanssaan kulkivat opetuslapset ja suuri joukko ihmisiä.

¹²Now when he came nigh to the gate of the city, behold, there was a dead man carried out, the only son of his mother, and she was a widow: and much people of the city was with her.

¹²Kun hän jo oli lähellä kaupungin porttia, sieltä kannettiin kuollutta, leskiäidin ainoaa poikaa, ja äidin mukana oli runsaasti kaupungin väkeä.

¹³And when the Lord saw her, he had compassion on her, and said unto her, Weep not.

¹³Naisen nähdessään Herran kävi häntä sääliksi, ja hän sanoi: "Älä itke."

¹⁴And he came and touched the bier: and they that bare him stood still. And he said, Young man, I say unto thee, Arise.

¹⁴Hän meni paarien viereen ja kosketti niitä, ja kantajat pysähtyivät. Hän sanoi: "Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse!"

¹⁵And he that was dead sat up, and began to speak. And he delivered him to his mother.

¹⁵Silloin kuollut nousi istumaan ja alkoi puhua, ja Jeesus antoi hänet takaisin äidille.

¹⁶And there came a fear on all: and they glorified God, saying, That a great prophet is risen up among us; and, That God hath visited his people.

¹⁶Kaikki joutuivat pelon valtaan ja ylistivät Jumalaa sanoen: "Meidän keskuuteemme on ilmaantunut suuri profeetta. Jumala on tullut kansansa avuksi."

¹⁷And this rumour of him went forth throughout all Judaea, and throughout all the region round about.

¹⁷Tähän tapaan Jeesuksesta puhuttiin kohta joka puolella Juudeaa ja kaikkialla sen ympäristössä.

¹⁸And the disciples of John shewed him of all these things.

¹⁸Johanneksen opetuslapset kertoivat kaikesta tästä opettajalleen. Silloin hän kutsui kaksi heistä luokseen

¹⁹And John calling unto him two of his disciples sent them to Jesus, saying, Art thou he that should come? or look we for another?

¹⁹ja lähetti heidät kysymään Herralta: "Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa jotakuta muuta?"

²⁰When the men were come unto him, they said, John Baptist hath sent us unto thee, saying, Art thou he that should come? or look we for another?

²⁰Miehet tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: "Johannes Kastaja lähetti meidät kysymään sinulta: 'Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa jotakuta muuta?'"

²¹And in that same hour he cured many of their infirmities and plagues, and of evil spirits; and unto many that were blind he gave sight.

²¹Jeesus oli silloin juuri parantanut monien taudit ja vaivat, karkottanut pahoja henkiä ja antanut monelle sokealle näön.

²²Then Jesus answering said unto them, Go your way, and tell John what things ye have seen and heard; how that the blind see, the lame walk, the lepers are cleansed, the deaf hear, the dead are raised, to the poor the gospel is preached.

²²Niinpä hän vastasi: "Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma.

²³And blessed is he, whosoever shall not be offended in me.

²³Autuas se, joka ei minua torju."

²⁴And when the messengers of John were departed, he began to speak unto the people concerning John, What went ye out into the wilderness for to see? A reed shaken with the wind?

²⁴Kun Johanneksen lähettämät miehet olivat menneet pois, Jeesus alkoi puhua ihmisille Johanneksesta: "Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?

²⁵But what went ye out for to see? A man clothed in soft raiment? Behold, they which are gorgeously apparelled, and live delicately, are in kings' courts.

²⁵Vai mitä odotitte näkevänne? Kenties hienosti pukeutuneen miehen? Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, jotka koreilevat vaatteillaan ja elävät ylellisesti!

²⁶But what went ye out for to see? A prophet? Yea, I say unto you, and much more than a prophet.

²⁶Mitä te sitten odotitte näkevänne? Profeetanko? Aivan oikein, ja minä sanon teille, että hän on enemmänkin kuin profeetta.

²⁷This is he, of whom it is written, Behold, I send my messenger before thy face, which shall prepare thy way before thee.

²⁷Hän on se, josta on kirjoitettu: -- Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi, hän raivaa sinulle tien.

²⁸For I say unto you, Among those that are born of women there is not a greater prophet than John the Baptist: but he that is least in the kingdom of God is greater than he.

²⁸"Minä sanon teille: yksikään naisesta syntynyt ei ole Johannesta suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on Jumalan valtakunnassa, on suurempi kuin hän.

²⁹And all the people that heard him, and the publicans, justified God, being baptized with the baptism of John.

²⁹"Kaikki, jotka kuulivat Johannesta, publikaanitkin, taipuivat tunnustamaan, että Jumalan vaatimus oli oikea, ja ottivat Johannekselta kasteen.

³⁰But the Pharisees and lawyers rejected the counsel of God against themselves, being not baptized of him.

³⁰Mutta fariseukset ja lainopettajat asettuivat Jumalan tahtoa vastaan eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta.

³¹And the Lord said, Whereunto then shall I liken the men of this generation? and to what are they like?

³¹"Mihin siis vertaisin tämän sukupolven ihmisiä? Millaisia he ovat?

³²They are like unto children sitting in the marketplace, and calling one to another, and saying, We have piped unto you, and ye have not danced; we have mourned to you, and ye have not wept.

³²He ovat kuin torilla istuvat lapset, jotka huutavat toisilleen: 'Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet, me pidimme valittajaisia, mutta te ette itkeneet mukana.'

³³For John the Baptist came neither eating bread nor drinking wine; and ye say, He hath a devil.

³³Johannes Kastaja on tullut, hän ei syö leipää eikä juo viiniä, ja te sanotte: 'Hänessä on paha henki.'

³⁴The Son of man is come eating and drinking; and ye say, Behold a gluttonous man, and a winebibber, a friend of publicans and sinners!

³⁴Ihmisen Poika on tullut, hän syö ja juo, ja te sanotte: 'Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja syntisten ystävä!'

³⁵But wisdom is justified of all her children.

³⁵Mutta Viisauden tunnustavat oikeaksi kaikki Viisauden lapset."

³⁶And one of the Pharisees desired him that he would eat with him. And he went into the Pharisee's house, and sat down to meat.

³⁶Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään.

³⁷And, behold, a woman in the city, which was a sinner, when she knew that Jesus sat at meat in the Pharisee's house, brought an alabaster box of ointment,

³⁷Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä.

³⁸And stood at his feet behind him weeping, and began to wash his feet with tears, and did wipe them with the hairs of her head, and kissed his feet, and anointed them with the ointment.

³⁸Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä.

³⁹Now when the Pharisee which had bidden him saw it, he spake within himself, saying, This man, if he were a prophet, would have known who and what manner of woman this is that toucheth him: for she is a sinner.

³⁹Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: "Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen."

⁴⁰And Jesus answering said unto him, Simon, I have somewhat to say unto thee. And he saith, Master, say on.

⁴⁰Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Simon, minulla on sinulle puhuttavaa." "Puhu vain, opettaja", fariseus vastasi.

⁴¹There was a certain creditor which had two debtors: the one owed five hundred pence, and the other fifty.

⁴¹"Oli kaksi miestä", sanoi Jeesus. "He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria.

⁴²And when they had nothing to pay, he frankly forgave them both. Tell me therefore, which of them will love him most?

⁴²Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?"

⁴³Simon answered and said, I suppose that he, to whom he forgave most. And he said unto him, Thou hast rightly judged.

⁴³Simon vastasi: "Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi." "Aivan oikein", sanoi Jeesus.

⁴⁴And he turned to the woman, and said unto Simon, Seest thou this woman? I entered into thine house, thou gavest me no water for my feet: but she hath washed my feet with tears, and wiped them with the hairs of her head.

⁴⁴Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: "Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan.

⁴⁵Thou gavest me no kiss: but this woman since the time I came in hath not ceased to kiss my feet.

⁴⁵Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin.

⁴⁶My head with oil thou didst not anoint: but this woman hath anointed my feet with ointment.

⁴⁶Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä.

⁴⁷Wherefore I say unto thee, Her sins, which are many, are forgiven; for she loved much: but to whom little is forgiven, the same loveth little.

⁴⁷Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän."

⁴⁸And he said unto her, Thy sins are forgiven.

⁴⁸Ja hän sanoi naiselle: "Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi."

⁴⁹And they that sat at meat with him began to say within themselves, Who is this that forgiveth sins also?

⁴⁹Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: "Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi."

⁵⁰And he said to the woman, Thy faith hath saved thee; go in peace.

⁵⁰Mutta Jeesus sanoi naiselle: "Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa."