¹But it came to pass, that when Sanballat heard that we builded the wall, he was wroth, and took great indignation, and mocked the Jews.

¹(H3:33)Kun Sanballat sai kuulla meidän rakentavan muuria, hän vihastui kovin. Meitä pilkaten

²And he spake before his brethren and the army of Samaria, and said, What do these feeble Jews? will they fortify themselves? will they sacrifice? will they make an end in a day? will they revive the stones out of the heaps of the rubbish which are burned?

²(H3:34)hän sanoi veljilleen ja Samarian sotajoukolle: "Mitä nuo kurjat juutalaiset oikein tekevät? Aikovatko he rakentaa muurin uudelleen? Sitäkö varten he toimittavat uhrejaan? Luulevatko he saavansa muurin valmiiksi yhdessä päivässä? Kuvittelevatko he herättävänsä palaneet kivet tuhkakasoista eloon?"

³Now Tobiah the Ammonite was by him, and he said, Even that which they build, if a fox go up, he shall even break down their stone wall.

³(H3:35)Ja ammonilainen Tobia sanoi hänen vierellään: "Antaa heidän yrittää. Heidän rakennelmansa sortuu, jos vain kettukin hyppää sen päälle."

⁴Hear, O our God; for we are despised: and turn their reproach upon their own head, and give them for a prey in the land of captivity:

⁴(H3:36)Kuule, Jumalamme, kuinka meitä pilkataan! Anna heidän herjauksensa osua heihin itseensä, anna heidän joutua ryöstettäviksi ja vangeiksi vieraaseen maahan!

⁵And cover not their iniquity, and let not their sin be blotted out from before thee: for they have provoked thee to anger before the builders.

⁵(H3:37)Älä anna anteeksi heidän rikoksiaan äläkä unohda heidän syntejään, sillä he ovat loukanneet rakentajia!

⁶So built we the wall; and all the wall was joined together unto the half thereof: for the people had a mind to work.

⁶(H3:38)Me jatkoimme rakentamista. Muuri oli jo koko pituudeltaan puolessa korkeudessa, ja siitä kansa sai intoa työhön.

⁷But it came to pass, that when Sanballat, and Tobiah, and the Arabians, and the Ammonites, and the Ashdodites, heard that the walls of Jerusalem were made up, and that the breaches began to be stopped, then they were very wroth,

⁷(H4:1)Mutta kun Sanballat ja Tobia ja arabialaiset, ammonilaiset ja asdodilaiset saivat kuulla, että Jerusalemin muurien korjaaminen edistyi ja aukot niissä alkoivat täyttyä, he vimmastuivat.

⁸And conspired all of them together to come and to fight against Jerusalem, and to hinder it.

⁸(H4:2)He liittoutuivat hyökätäkseen yhdessä Jerusalemin kimppuun ja saattaakseen sen sekasortoon.

⁹Nevertheless we made our prayer unto our God, and set a watch against them day and night, because of them.

⁹(H4:3)Me rukoilimme Jumalaa ja asetimme vartijoita, jotka yötä päivää vartioivat kaupunkia, ettei vihollinen pääsisi yllättämään.

¹⁰And Judah said, The strength of the bearers of burdens is decayed, and there is much rubbish; so that we are not able to build the wall.

¹⁰(H4:4)Mutta koko Juudan heimo valitti: -- Kantajien voimat uupuvat, niin paljon on soraa raivattava pois. Me emme jaksa rakentaa muuria valmiiksi.

¹¹And our adversaries said, They shall not know, neither see, till we come in the midst among them, and slay them, and cause the work to cease.

¹¹(H4:5)Meidän vastustajamme puhuivat: "Kaupungin asukkaat eivät saa aavistaa mitään, ennen kuin jo olemme heidän keskellään. Sitten tapamme heidät ja teemme lopun heidän työnteostaan."

¹²And it came to pass, that when the Jews which dwelt by them came, they said unto us ten times, From all places whence ye shall return unto us they will be upon you.

¹²(H4:6)Mutta luoksemme tuli heidän lähistöllään asuvia heimolaisiamme, ja me kuulimme heiltä yhä uudelleen suunnitelmista, joita viholliset hautoivat meitä vastaan.

¹³Therefore set I in the lower places behind the wall, and on the higher places, I even set the people after their families with their swords, their spears, and their bows.

¹³(H4:7)Silloin sijoitin keihäsmiehiä kohtiin, joissa muuri ei vielä antanut suojaa, ja asetin kansan suvuittain asemiin miekkoineen, keihäineen ja jousineen.

¹⁴And I looked, and rose up, and said unto the nobles, and to the rulers, and to the rest of the people, Be not ye afraid of them: remember the LORD, which is great and terrible, and fight for your brethren, your sons, and your daughters, your wives, and your houses.

¹⁴(H4:8)Tarkastettuani kaiken astuin esiin ja sanoin ylimyksille, johtomiehille ja muulle kansalle: "Älkää pelätkö vihollisia! Muistakaa Herraa, joka on suuri ja pelättävä. Taistelkaa veljienne, poikienne ja tyttärienne, vaimojenne ja kotienne puolesta."

¹⁵And it came to pass, when our enemies heard that it was known unto us, and God had brought their counsel to nought, that we returned all of us to the wall, every one unto his work.

¹⁵(H4:9)Vihollisemme saivat kuulla, että heidän suunnitelmansa oli tullut meidän tietoomme. Näin Jumala oli tehnyt heidän aikeensa tyhjäksi, ja me palasimme kaikki muurille, kukin omaan työhönsä.

¹⁶And it came to pass from that time forth, that the half of my servants wrought in the work, and the other half of them held both the spears, the shields, and the bows, and the habergeons; and the rulers were behind all the house of Judah.

¹⁶(H4:10)Tästä päivästä lähtien vain puolet miehistäni oli työssä, toinen puoli oli varustautunut keihäin, kilvin, jousin ja haarniskoin. Päälliköt olivat Juudan kansan tukena,

¹⁷They which builded on the wall, and they that bare burdens, with those that laded, every one with one of his hands wrought in the work, and with the other hand held a weapon.

¹⁷(H4:11)kun se rakensi muuria. Taakkojen kantajat työskentelivät vain toisella kädellä, toisessa he pitivät keihästä.

¹⁸For the builders, every one had his sword girded by his side, and so builded. And he that sounded the trumpet was by me.

¹⁸(H4:12)Rakentajilla oli työn aikana miekka vyöllä. Minun vierelläni kulki torvenpuhaltaja.

¹⁹And I said unto the nobles, and to the rulers, and to the rest of the people, The work is great and large, and we are separated upon the wall, one far from another.

¹⁹(H4:13)Sanoin ylimyksille, johtomiehille ja muulle kansalle: "Meidän työmaamme on laaja, ja me olemme hajallamme pitkin muuria, kaukana toisistamme.

²⁰In what place therefore ye hear the sound of the trumpet, resort ye thither unto us: our God shall fight for us.

²⁰(H4:14)Kun kuulette joltakin suunnalta torven äänen, kokoontukaa sinne meidän luoksemme. Jumala sotii puolestamme."

²¹So we laboured in the work: and half of them held the spears from the rising of the morning till the stars appeared.

²¹(H4:15)Näin me jatkoimme työtä aamun koitosta siihen asti, kun tähdet syttyivät taivaalle, ja puolet väestä seisoi vartiossa ase kädessä.

²²Likewise at the same time said I unto the people, Let every one with his servant lodge within Jerusalem, that in the night they may be a guard to us, and labour on the day.

²²(H4:16)Annoin kansalle myös määräyksen, että jokaisen miehen oli palvelijansa kanssa yövyttävä Jerusalemissa, jotta he voisivat yöllä olla vartiossa ja päivällä tehdä työtä.

²³So neither I, nor my brethren, nor my servants, nor the men of the guard which followed me, none of us put off our clothes, saving that every one put them off for washing.

²³(H4:17)En minä itse eivätkä veljeni, eivät palvelijani eivätkä mukanani kulkevat vartiomiehet, ei kukaan meistä riisunut vaatteitaan. Jokaisella oli ase valmiina.