1Now Korah, the son of Izhar, the son of Kohath, the son of Levi, and Dathan and Abiram, the sons of Eliab, and On, the son of Peleth, sons of Reuben, took men:
1Leeviläinen Korah, Kehatin pojan Jisharin poika, sekä Ruubenin heimoon kuuluvat Datan ja Abiram, Eliabin pojat, ja On, Peletin poika,
2And they rose up before Moses, with certain of the children of Israel, two hundred and fifty princes of the assembly, famous in the congregation, men of renown:
2asettuivat avoimesti uhmaamaan Moosesta ja saivat puolelleen kaksisataaviisikymmentä arvossa pidettyä miestä Israelin päämiesten, kansankokouksen jäsenten joukosta.
3And they gathered themselves together against Moses and against Aaron, and said unto them, Ye take too much upon you, seeing all the congregation are holy, every one of them, and the LORD is among them: wherefore then lift ye up yourselves above the congregation of the LORD?
3He kokoontuivat Mooseksen ja Aaronin eteen ja sanoivat: "Jo riittää! Kaikki tähän kansaan kuuluvat ovat pyhiä, ja Herra on meidän keskellämme. Miksi te siis yritätte korottaa itsenne Herran seurakunnan yläpuolelle?"
4And when Moses heard it, he fell upon his face:
4Kun Mooses kuuli tämän, hän painoi kasvonsa maahan
5And he spake unto Korah and unto all his company, saying, Even to morrow the LORD will show who are his, and who is holy; and will cause him to come near unto him: even him whom he hath chosen will he cause to come near unto him.
5ja sanoi sitten Korahille ja hänen väelleen: "Huomisaamuna Herra ilmoittaa, kuka on hänen omansa, kuka on pyhä ja kuka saa astua hänen eteensä uhraamaan. Vain se, jonka Herra valitsee, saa astua hänen eteensä.
6This do; Take you censers, Korah, and all his company;
6Sinun, Korah, ja jokaisen sinun joukkoosi kuuluvan on huomenna otettava tuliastia,
7And put fire therein, and put incense in them before the LORD to morrow: and it shall be that the man whom the LORD doth choose, he shall be holy: ye take too much upon you, ye sons of Levi.
7sytytettävä siihen tuli ja pantava siihen Herran edessä suitsuketta. Se, jonka Herra valitsee, on pyhä. Totta tosiaan, jo riittää, leeviläiset!"
8And Moses said unto Korah, Hear, I pray you, ye sons of Levi:
8Sitten Mooses sanoi Korahille: "Kuunnelkaa, leeviläiset!
9Seemeth it but a small thing unto you, that the God of Israel hath separated you from the congregation of Israel, to bring you near to himself to do the service of the tabernacle of the LORD, and to stand before the congregation to minister unto them?
9Eikö muka riitä, että Israelin Jumala on ottanut teidät erilleen muusta kansasta ja päästänyt teidät lähelleen, niin että te voitte huolehtia Herran telttamajassa toimitettavista askareista ja suorittaa palvelusta kansan puolesta?
10And he hath brought thee near to him, and all thy brethren the sons of Levi with thee: and seek ye the priesthood also?
10Hän sallii sinun ja leeviläisten heimolaistesi astua eteensä, ja nyt te jo havittelette pappeuttakin.
11For which cause both thou and all thy company are gathered together against the LORD: and what is Aaron, that ye murmur against him?
11Sinä ja sinun joukkosi olette liittoutuneet Herraa ettekä vain Aaronia vastaan, vaikka häntä vastaan nurisettekin."
12And Moses sent to call Dathan and Abiram, the sons of Eliab: which said, We will not come up:
12Mooses kutsutti luokseen Eliabin pojat Datanin ja Abiramin, mutta he vastasivat: "Me emme tule.
13Is it a small thing that thou hast brought us up out of a land that floweth with milk and honey, to kill us in the wilderness, except thou make thyself altogether a prince over us?
13Eikö riitä, että veit meidät pois maasta, joka tulvii maitoa ja hunajaa, ja toit meidät kuolemaan tänne autiomaahan? Onko sinun saatava myös hallita meitä?
14Moreover thou hast not brought us into a land that floweth with milk and honey, or given us inheritance of fields and vineyards: wilt thou put out the eyes of these men? we will not come up.
14Sinä et ole vienyt meitä siihen maahan, joka tulvii maitoa ja hunajaa, etkä ole antanut meille omia peltoja ja viinitarhoja. Luuletko voivasi pettää näitä ihmisiä? Me emme tule!"
15And Moses was very wroth, and said unto the LORD, Respect not thou their offering: I have not taken one ass from them, neither have I hurt one of them.
15Mooses suuttui tästä kovin ja sanoi Herralle: "Älä ota vastaan heidän uhrilahjojaan! Yhtä ainoaa aasiakaan minä en ole heiltä riistänyt enkä ole tehnyt vääryyttä kenellekään heistä."
16And Moses said unto Korah, Be thou and all thy company before the LORD, thou, and they, and Aaron, to morrow:
16Sitten Mooses sanoi Korahille: "Huomenna sinun on asetuttava väkesi kanssa Herran eteen. Myös Aaronin on oltava läsnä.
17And take every man his censer, and put incense in them, and bring ye before the LORD every man his censer, two hundred and fifty censers; thou also, and Aaron, each of you his censer.
17Kukin teistä ottakoon tuliastian, pankoon siihen suitsuketta ja tuokoon tuliastiansa Herran eteen. Tuliastioita kertyy yhteensä kaksisataaviisikymmentä. Myös sinun ja Aaronin tulee tuoda omat tuliastianne."
18And they took every man his censer, and put fire in them, and laid incense thereon, and stood in the door of the tabernacle of the congregation with Moses and Aaron.
18Jokainen otti tuliastiansa, sytytti siihen tulen ja pani siihen suitsuketta. Kaikki asettuivat Mooseksen ja Aaronin kanssa pyhäkköteltan oven luo.
19And Korah gathered all the congregation against them unto the door of the tabernacle of the congregation: and the glory of the LORD appeared unto all the congregation.
19Korah kokosi myös muun kansan pyhäkköteltan oven edustalle. Silloin ilmestyi Herran kirkkaus, niin että kaikki sen näkivät,
20And the LORD spake unto Moses and unto Aaron, saying,
20ja Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille:
21Separate yourselves from among this congregation, that I may consume them in a moment.
21"Siirtykää pois tämän joukon keskeltä. Minä aion tuhota heidät kaikki yhdellä kertaa."
22And they fell upon their faces, and said, O God, the God of the spirits of all flesh, shall one man sin, and wilt thou be wroth with all the congregation?
22Mutta Mooses ja Aaron painoivat kasvonsa maahan ja sanoivat: "Oi Jumala, Jumala, sinä, jonka käsissä on kaikkien elollisten henki, annatko vihasi kohdata koko kansaa, kun yksi ainoa ihminen on tehnyt syntiä!"
23And the LORD spake unto Moses, saying,
23Silloin Herra sanoi Moosekselle:
24Speak unto the congregation, saying, Get you up from about the tabernacle of Korah, Dathan, and Abiram.
24"Sano kansalle näin: Menkää pois Korahin, Datanin ja Abiramin majojen lähettyviltä."
25And Moses rose up and went unto Dathan and Abiram; and the elders of Israel followed him.
25Mooses meni sitten Datanin ja Abiramin luo, ja Israelin vanhimmat seurasivat häntä.
26And he spake unto the congregation, saying, Depart, I pray you, from the tents of these wicked men, and touch nothing of theirs, lest ye be consumed in all their sins.
26Mooses sanoi kansalle: "Siirtykää pois näiden jumalattomien miesten telttojen lähistöltä älkääkä koskeko mihinkään heille kuuluvaan. Muuten tuhoudutte heidän syntiensä tähden."
27So they gat up from the tabernacle of Korah, Dathan, and Abiram, on every side: and Dathan and Abiram came out, and stood in the door of their tents, and their wives, and their sons, and their little children.
27Niin israelilaiset siirtyivät pois Korahin, Datanin ja Abiramin telttojen lähettyviltä. Datan ja Abiram olivat astuneet ulos ja jääneet perhekuntineen telttojensa eteen.
28And Moses said, Hereby ye shall know that the LORD hath sent me to do all these works; for I have not done them of mine own mind.
28Mooses sanoi: "Siitä, mitä nyt tapahtuu, te näette, että Herra on minut lähettänyt ja että kaiken, minkä teen, teen Herran käskystä enkä omasta tahdostani.
29If these men die the common death of all men, or if they be visited after the visitation of all men; then the LORD hath not sent me.
29Jos nuo kuolevat tavalliseen tapaan ja saavat saman kohtalon kuin muutkin ihmiset, niin Herra ei ole minua lähettänyt.
30But if the LORD make a new thing, and the earth open her mouth, and swallow them up, with all that appertain unto them, and they go down quick into the pit; then ye shall understand that these men have provoked the LORD.
30Mutta jos Herra tekee jotakin tavatonta, niin että maa aukaisee kitansa ja nielee heidät ja kaiken heille kuuluvan ja he vajoavat elävältä tuonelaan, silloin tiedätte, että nämä miehet ovat halveksineet Herraa."
31And it came to pass, as he had made an end of speaking all these words, that the ground clave asunder that was under them:
31Tuskin hän oli saanut tämän sanotuksi, kun maa repesi heidän allaan,
32And the earth opened her mouth, and swallowed them up, and their houses, and all the men that appertained unto Korah, and all their goods.
32avasi kitansa ja nieli heidät kaikki telttoineen päivineen, samoin Korahin, hänen väkensä ja omaisuutensa.
33They, and all that appertained to them, went down alive into the pit, and the earth closed upon them: and they perished from among the congregation.
33Näin he vaipuivat kaikkineen elävältä tuonelaan; maa sulkeutui heidän jälkeensä, ja he katosivat Israelin kansan keskeltä.
34And all Israel that were round about them fled at the cry of them: for they said, Lest the earth swallow us up also.
34Heidän ympärillään seisseet israelilaiset pakenivat kuullessaan heidän hätähuutonsa, koska pelkäsivät maan nielevän heidätkin.
35And there came out a fire from the LORD, and consumed the two hundred and fifty men that offered incense.
35Herran luota lähti tuli, ja se poltti kaikki ne kaksisataaviisikymmentä miestä, jotka olivat tulleet uhraamaan suitsuketta.
36And the LORD spake unto Moses, saying,
36(H17:1)Herra sanoi Moosekselle:
37Speak unto Eleazar the son of Aaron the priest, that he take up the censers out of the burning, and scatter thou the fire yonder; for they are hallowed.
37(H17:2)"Käske pappi Eleasarin, Aaronin pojan, korjata tuliastiat pois palopaikalta ja hajottaa niiden palavat hiilet kauas joka suuntaan, sillä ne ovat kaikki tulleet pyhiksi.
38The censers of these sinners against their own souls, let them make them broad plates for a covering of the altar: for they offered them before the LORD, therefore they are hallowed: and they shall be a sign unto the children of Israel.
38(H17:3)Myös tuliastiat ovat tulleet pyhiksi, koska ne on tuotu Herran eteen. Takokaa ne ohuiksi levyiksi ja päällystäkää levyillä alttari. Nuo miehet joutuivat hengellään maksamaan tekemänsä synnin. Levyt ovat varoituksena israelilaisille."
39And Eleazar the priest took the brazen censers, wherewith they that were burnt had offered; and they were made broad plates for a covering of the altar:
39(H17:4)Pappi Eleasar otti tulen polttamien miesten pronssiset tuliastiat, ja ne taottiin alttarin päällysteeksi
40To be a memorial unto the children of Israel, that no stranger, which is not of the seed of Aaron, come near to offer incense before the LORD; that he be not as Korah, and as his company: as the LORD said to him by the hand of Moses.
40(H17:5)muistuttamaan israelilaisia siitä, ettei kukaan ulkopuolinen, Aaronin sukuun kuulumaton, saa astua Herran eteen polttamaan suitsuketta. Muuten hänen käy kuten Korahin ja hänen väkensä, joita kohtasi Herran Moosekselle ilmoittama tuomio.
41But on the morrow all the congregation of the children of Israel murmured against Moses and against Aaron, saying, Ye have killed the people of the LORD.
41(H17:6)Seuraavana päivänä israelilaiset nousivat Moosesta ja Aaronia vastaan ja sanoivat: "Te olette surmanneet Herran kansaa."
42And it came to pass, when the congregation was gathered against Moses and against Aaron, that they looked toward the tabernacle of the congregation: and, behold, the cloud covered it, and the glory of the LORD appeared.
42(H17:7)Mutta kun israelilaiset kokoontuivat Mooseksen ja Aaronin eteen, nämä kääntyivät pyhäkkötelttaan päin. Yhtäkkiä teltan peitti pilvi, ja Herran kirkkaus ilmestyi heille.
43And Moses and Aaron came before the tabernacle of the congregation.
43(H17:8)Mooses ja Aaron menivät pyhäkköteltan eteen,
44And the LORD spake unto Moses, saying,
44(H17:9)ja Herra sanoi Moosekselle:
45Get you up from among this congregation, that I may consume them as in a moment. And they fell upon their faces.
45(H17:10)"Väistykää syrjään tämän kansan keskeltä, niin minä tuhoan sen yhdellä kertaa." Mutta he painoivat kasvonsa maahan,
46And Moses said unto Aaron, Take a censer, and put fire therein from off the altar, and put on incense, and go quickly unto the congregation, and make an atonement for them: for there is wrath gone out from the LORD; the plague is begun.
46(H17:11)ja Mooses sanoi Aaronille: "Ota tuliastia, sytytä se alttarilta otetulla tulella, pane siihen suitsuketta ja mene kiireesti kansan luo toimittamaan sen syntien sovitus, sillä Herra on päästänyt vihansa valloilleen ja rangaistus on alkanut."
47And Aaron took as Moses commanded, and ran into the midst of the congregation; and, behold, the plague was begun among the people: and he put on incense, and made an atonement for the people.
47(H17:12)Aaron teki Mooseksen käskyn mukaisesti ja juoksi kansan luo, mutta vitsaus oli jo kohdannut kansaa. Hän poltti suitsuketta, toimitti sovitusmenot kansan puolesta
48And he stood between the dead and the living; and the plague was stayed.
48(H17:13)ja seisoi kuolleiden ja elävien välissä, kunnes vitsaus lakkasi.
49Now they that died in the plague were fourteen thousand and seven hundred, beside them that died about the matter of Korah.
49(H17:14)Kuolleita oli 14 700, eivätkä lukuun sisälly ne, jotka kuolivat Korahin takia.
50And Aaron returned unto Moses unto the door of the tabernacle of the congregation: and the plague was stayed.
50(H17:15)Kun vitsaus oli ohi, Aaron palasi pyhäkköteltan ovelle Mooseksen luo.