1I cried unto the LORD with my voice; with my voice unto the LORD did I make my supplication.
1Virsi, jonka Daavid lauloi ollessaan luolassa. Rukous. (H142:2)Minä korotan ääneni ja huudan avuksi Herraa. Minä korotan ääneni ja etsin apua Herralta.
2I poured out my complaint before him; I shewed before him my trouble.
2(H142:3)Hänelle minä kannan huoleni, hänelle kerron, mikä minua painaa.
3When my spirit was overwhelmed within me, then thou knewest my path. In the way wherein I walked have they privily laid a snare for me.
3(H142:4)Voimani ovat lopussa, mutta sinä näet jokaisen askeleeni. Tielle, jota kuljen, on viritetty ansa minua varten.
4I looked on my right hand, and beheld, but there was no man that would know me: refuge failed me; no man cared for my soul.
4(H142:5)Katso minua, niin näet, että olen vailla puoltajaa. Minulla ei ole turvapaikkaa, kukaan ei välitä siitä miten minun käy.
5I cried unto thee, O LORD: I said, Thou art my refuge and my portion in the land of the living.
5(H142:6)Herra, sinua minä huudan avukseni. Minä sanon: sinä olet turvani, minun perintöosani elävien maassa.
6Attend unto my cry; for I am brought very low: deliver me from my persecutors; for they are stronger than I.
6(H142:7)Kuule, kuinka vaikeroin, en jaksa enää! Vapauta minut vainoojieni käsistä! He ovat minua vahvempia.
7Bring my soul out of prison, that I may praise thy name: the righteous shall compass me about; for thou shalt deal bountifully with me.
7(H142:8)Olen satimessa -- pelasta minut, niin saan kiittää sinun nimeäsi. Ystävät kokoontuvat ympärilleni, kun pidät minusta huolen.