¹Gather yourselves together, yea, gather together, O nation not desired;

¹Kokoontukaa vain, pitäkää yhtä, kaikki te häikäilemättömät,

²Before the decree bring forth, before the day pass as the chaff, before the fierce anger of the LORD come upon you, before the day of the LORD's anger come upon you.

²ennen kuin Herran päätös toteutuu ja te lennätte pois kuin akanat tuulessa, ennen kuin teidän päällenne tulee Herran vihan hehku, ennen kuin teille koittaa Herran vihan päivä.

³Seek ye the LORD, all ye meek of the earth, which have wrought his judgment; seek righteousness, seek meekness: it may be ye shall be hid in the day of the LORD's anger.

³Mutta te maan nöyrät, jotka noudatatte Herran oikeutta, etsikää Herraa. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä, niin te ehkä löydätte suojan Herran vihan päivänä.

⁴For Gaza shall be forsaken, and Ashkelon a desolation: they shall drive out Ashdod at the noon day, and Ekron shall be rooted up.

⁴Gaza jää tyhjäksi, Askelon autioksi, Asdodin asukkaat ajetaan pois keskellä päivää ja Ekron tuhotaan.

⁵Woe unto the inhabitants of the sea coast, the nation of the Cherethites! the word of the LORD is against you; O Canaan, the land of the Philistines, I will even destroy thee, that there shall be no inhabitant.

⁵Voi rannikon asukkaita, kreettien kansaa! Teistä Herra sanoo: -- Minä nöyryytän sinut, Filistean maa, ja teen lopun asukkaistasi.

⁶And the sea coast shall be dwellings and cottages for shepherds, and folds for flocks.

⁶Rantamaa jää laitumeksi ja lammasten tarhoiksi.

⁷And the coast shall be for the remnant of the house of Judah; they shall feed thereupon: in the houses of Ashkelon shall they lie down in the evening: for the LORD their God shall visit them, and turn away their captivity.

⁷Ja ne, jotka ovat jäljellä Juudan heimosta, saavat rannikon haltuunsa. He paimentavat siellä laumojaan ja majoittuvat iltaisin Askelonin taloihin. Herra, heidän Jumalansa, pitää heistä huolen, hän kääntää heidän kohtalonsa.

⁸I have heard the reproach of Moab, and the revilings of the children of Ammon, whereby they have reproached my people, and magnified themselves against their border.

⁸Minä olen kuullut, miten Moab on häväissyt kansaani, miten Ammon on sitä herjannut, miten röyhkeästi ne ovat uhonneet ja ylvästelleet.

⁹Therefore as I live, saith the LORD of hosts, the God of Israel, Surely Moab shall be as Sodom, and the children of Ammon as Gomorrah, even the breeding of nettles, and saltpits, and a perpetual desolation: the residue of my people shall spoil them, and the remnant of my people shall possess them.

⁹Sen tähden sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: -- Niin totta kuin minä elän, Moabin käy kuin Sodoman ja ammonilaisten kuin Gomorran asukkaiden. Rikkaruohot peittävät heidän maansa, siitä tulee suolakenttä, ikuisesti autio. Ne, jotka ovat jääneet jäljelle kansastani, ryöstävät sitä ja ottavat sen haltuunsa.

¹⁰This shall they have for their pride, because they have reproached and magnified themselves against the people of the LORD of hosts.

¹⁰Näin käy noiden kansojen ylpeyden tähden, sillä ne ovat herjanneet Herran Sebaotin kansaa ja ylvästelleet röyhkeästi.

¹¹The LORD will be terrible unto them: for he will famish all the gods of the earth; and men shall worship him, every one from his place, even all the isles of the heathen.

¹¹Pelottava on Herran voima, hän on hävittävä kaikki jumalat maan päältä. Koko maanpiiri kumartaa häntä, kaukaiset rannat ja saaretkin.

¹²Ye Ethiopians also, ye shall be slain by my sword.

¹²Myös teidät, nubialaiset, Herran miekka on kaatava.

¹³And he will stretch out his hand against the north, and destroy Assyria; and will make Nineveh a desolation, and dry like a wilderness.

¹³Herra ojentaa kätensä pohjoista kohti ja hävittää Assyrian, hän tekee Niniven autioksi, kuivaksi kuin aavikko.

¹⁴And flocks shall lie down in the midst of her, all the beasts of the nations: both the cormorant and the bittern shall lodge in the upper lintels of it; their voice shall sing in the windows; desolation shall be in the thresholds; for he shall uncover the cedar work.

¹⁴Eläimet asettuvat sinne suurin joukoin, villieläimet laumoittain. Siilit ja huuhkajat yöpyvät sortuneitten pylväitten seassa. Oudot äänet kuuluvat ikkuna-aukoista, kynnyksillä vallitsee hävitys, setrilaudoitus on revitty irti.

¹⁵This is the rejoicing city that dwelt carelessly, that said in her heart, I am, and there is none beside me: how is she become a desolation, a place for beasts to lie down in! every one that passeth by her shall hiss, and wag his hand.

¹⁵Tämä oli iloinen kaupunki, joka eli turvassa ja sanoi itsekseen: "Minä, vain minä." Kuinka autioksi se onkaan tullut, eläinten lymypaikaksi! Ohikulkijat nostavat torjuen kätensä ja viheltävät kauhistuneina.