¹Men Rehabeam begav sig til Sikem, thi derhen var hele Israel stævnet for at hylde ham som Konge.

¹Rehabeam lähti Sikemiin, minne koko Israel oli tullut julistaakseen hänet kuninkaaksi.

²Da Jeroboam, Nebats Søn, der endnu opholdt sig i Ægypten, hvorhen han var flygtet for Kong Salomo, fik Nys om, at Salomo var død, vendte han hjem fra Ægypten.

²Jerobeam, Nebatin poika, sai kuulla tästä. Hän oli vielä Egyptissä, jonne oli paennut kuningas Salomoa.

³Og de sagde til Rehabeam:

³Nyt hän sai kutsun palata. Jerobeam ja koko Israel tulivat Rehabeamin puheille ja sanoivat:

⁴"Din Fader lagde et hårdt Åg på os, men let du nu det hårde Arbejde, din Fader krævede, og det tunge Åg han lagde på os, så vil vi tjene dig!"

⁴"Sinun isäsi teki ikeemme raskaaksi. Kevennä sinä nyt isäsi määräämää raskasta työtä ja painavaa iestä, jonka hän pani kannettavaksemme. Jos sen teet, me olemme sinun palvelijoitasi."

⁵Han svarede dem: "Gå bort, bi tre Dage og kom så til mig igen!" Så gik Folket.

⁵Rehabeam sanoi heille: "Menkää nyt pois ja tulkaa kahden päivän päästä uudelleen." Väkijoukko lähti pois.

⁶Derpå rådførte Kong Rehabeam sig med de gamle, der havde stået i hans Fader Salomos Tjeneste, dengang han levede, og spurgte dem: "Hvad råder I mig til at svare dette Folk?"

⁶Kuningas Rehabeam kysyi neuvoa vanhimmilta, jotka olivat olleet hänen isänsä Salomon palveluksessa, kun tämä vielä eli. Hän kysyi: "Millaisen vastauksen neuvotte antamaan tälle kansalle?"

⁷De svarede: "Hvis du i Dag vil være dette Folk til Tjeneste, være dem til Behag, svare dem vel og give dem gode Ord, så vil de blive dine Tjenere for bestandig!"

⁷He vastasivat hänelle: "Jos sinä tänä päivänä olet kansan palvelija ja annat sille sen mielen mukaisen vastauksen, niin kansa on kaikkina tulevina päivinä sinun palvelijasi."

⁸Men han fulgte ikke det Råd, de gamle gav ham; derimod rådførte han sig med de unge, der var vokset op sammen med ham og stod i hans Tjeneste,

⁸Mutta Rehabeam ei välittänyt neuvosta, jonka vanhimmat hänelle antoivat. Hän kysyi neuvoa nuorilta, jotka olivat kasvaneet yhdessä hänen kanssaan ja kuuluivat nyt hänen hoviväkeensä.

⁹og spurgte dem: "Hvad råder I os til at svare dette Folk, som kræver af mig, at jeg skal lette dem det Åg, min Fader lagde på dem?"

⁹"Miten te neuvotte minua vastaamaan kansalle?" hän kysyi heiltä. "Kansa pyysi minua keventämään iestä, jonka isäni on pannut sen kannettavaksi."

¹⁰De unge, der var vokset op sammen med ham, sagde da til ham: "Således skal du svare dette Folk, som sagde til dig: Din Fader lagde et tungt Åg på os, let du det for os! Således skal du svare dem: Min Lillefinger er tykkere end min Faders Hofter!

¹⁰Nuoret, jotka olivat kasvaneet yhdessä hänen kanssaan, sanoivat hänelle: "Tämä kansa sanoo sinulle, että isäsi teki sen ikeestä raskaan, ja pyytää sinua keventämään sitä. Sano sinä kansalle: Minun pieninkin jäseneni on paksumpi kuin isäni vyötäiset.

¹¹Har derfor min Fader lagt et tungt Åg på eder, vil jeg gøre Åget tungere; har min Fader tugtet eder med Svøber, vil jeg tugte eder med Skorpioner!"

¹¹Isäni pani niskaanne painavan ikeen, mutta minä vielä lisään sen painoa. Isäni kuritti teitä raipalla, mutta minä kuritan teitä piikkiruoskalla."

¹²Da alt Folket Tredjedagen kom til Rehabeam, som Kongen havde sagt,

¹²Kahden päivän kuluttua Jerobeam ja koko kansa tulivat Rehabeamin luo, niin kuin kuningas oli käskenyt.

¹³gav han dem et hårdt Svar, og uden at tage Hensyn til de gamles Råd

¹³Kuningas vastasi kansalle kovin sanoin. Hän hylkäsi neuvon, jonka oli vanhimmilta saanut,

¹⁴sagde han efter de unges Råd til dem: "Har min Fader lagt et tungt Åg på eder, vil jeg gøre Åget tungere; har min Fader tugtet eder med Svøber, vil jeg tugte eder med Skorpioner!"

¹⁴ja puhui kansalle nuorten neuvon mukaisesti. Hän sanoi: "Isäni teki teidän ikeestänne raskaan, mutta minä teen sen vielä raskaammaksi. Isäni kuritti teitä raipalla, mutta minä opetan teitä piikkiruoskalla."

¹⁵Kongen hørte ikke på Folket, thi HERREN føjede det således for at opfylde det Ord, HERREN havde talet ved Ahija fra Silo til Jeroboam, Nebats Søn.

¹⁵Kuningas ei kuunnellut kansaa. Herra ohjasi hänet tekemään näin pannakseen täytäntöön sanansa, jotka hän silolaisen Ahian suulla oli puhunut Jerobeamille, Nebatin pojalle.

¹⁶Men da hele Israel mærkede, at Kongen ikke hørte på dem, gav Folket Kongen det Svar: "Hvad Del har vi i David? Vi har ingen Lod i Isajs Søn! Til dine Telte, Israel! Sørg nu, David, for dit eget Hus!" Derpå vendte Israel tilbage til sine Telte.

¹⁶Kun israelilaiset näkivät, että kuningas ei välittänyt heidän pyynnöstään, he sanoivat hänelle näin: -- Mitä meillä on tekemistä Daavidin kanssa? Vieras on meille Iisain poika. Palatkaa majoillenne, Israelin miehet! Pidä itse huoli asioistasi, Daavidin suku! Niin israelilaiset palasivat kotiinsa.

¹⁷Men over de Israeliter, der boede i Judas Byer, blev Rehabeam Konge.

¹⁷Rehabeamista tuli vain niiden israelilaisten kuningas, jotka asuivat Juudan kaupungeissa.

¹⁸Nu sendte Kong Rehabeam Adoniram, der havde Opsyn med Hoveriarbejdet, ud til dem, men hele Israel stenede ham til Døde. Da steg Kong Rebabeam i største Hast op på sin Stridsvogn og flygtede til Jerusalem.

¹⁸Kun kuningas Rehabeam lähetti verotöiden valvojan Adoniramin israelilaisten luo, he kivittivät tämän kuoliaaksi. Silloin kuningas Rehabeam nousi kiireesti vaunuihin ja pakeni Jerusalemiin.

¹⁹Således brød Israel med Davids Hus, og det er Stillingen den Dag i Dag.

¹⁹Israel hylkäsi Daavidin kuningassuvun ja on pysynyt siitä erillään tähän päivään saakka.

²⁰Men da hele Israel hørte, at Jeroboam var kommet tilbage, lod de ham hente til Forsamlingen og hyldede ham som Konge over hele Israel. Der var ingen, som holdt fast ved Davids Hus undtagen Judas Stamme.

²⁰Kun israelilaiset kautta maan saivat tietää, että Jerobeam oli palannut, he kutsuivat hänet kansankokoukseen. Siellä he julistivat hänet Israelin kuninkaaksi. Ainoastaan Juudan heimo pysyi uskollisena Daavidin suvulle.

²¹Da Rehabeam var kommet til Jerusalem, samlede han hele Judas Hus og Benjamins Stamme, 180 000 udsøgte Folk, øvede Krigere, til at føre Krig med Israels Hus og vinde Riget tilbage til Rehabeam, Salomos Søn.

²¹Rehabeam tuli Jerusalemiin ja kutsui koolle koko Juudan väen ja Benjaminin heimon, satakahdeksankymmentätuhatta nuorta soturia. Heidän oli määrä lähteä sotaan Israelin valtakuntaa vastaan ja palauttaa sen kuninkuus Rehabeamille, Salomon pojalle.

²²Men da kom Guds Ord til den Guds Mand Sjemaja således:

²²Mutta Semajalle, Jumalan miehelle, tuli Herran sana:

²³"Sig til Judas Konge Rehabeam, Salomos Søn, og til hele Judas og Benjamins Hus og det øvrige Folk:

²³"Vie Rehabeamille, Salomon pojalle ja Juudan kuninkaalle, sekä Juudan ja Benjaminin heimoille ja muulle kansalle tämä viesti:

²⁴Så siger HERREN: I må ikke drage op og kæmpe med eders Brødre Israeliterne; vend hjem hver til sit, thi hvad her er sket, har jeg tilskikket!" Da adlød de HERRENs Ord og vendte tilbage.

²⁴Näin sanoo Herra: 'Älkää lähtekö sotimaan veljiänne israelilaisia vastaan. Palatkaa kaikki kotiin, sillä se, mikä on tapahtunut, on tapahtunut minun tahdostani.'" He tottelivat Herran sanaa ja palasivat kotiin, niin kuin Herra oli heitä käskenyt.

²⁵Jeroboam befæstede Sikem i Efraims Bjerge og tog Bolig der; senere drog han derfra og befæstede Penuel.

²⁵Jerobeam varusti Efraimin vuoristossa olevan Sikemin ja asettui sinne. Sitten hän muutti Penueliin ja varusti sen.

²⁶Men Jeroboam tænkte ved sig selv: "Som det nu går, vil Riget atter tilfalde Davids Hus;

²⁶Mutta Jerobeam ajatteli: "Daavidin suku voi vielä päästä täällä valtaan.

²⁷når Folket her drager op for at ofre i HERRENs Hus i Jerusalem, vil dets Hu atter vende sig til dets Herre, Kong Rehabeam af Juda; så slår de mig ihjel og vender tilbage til Kong Rehabeam af Juda!"

²⁷Jos kansa käy uhraamassa Herran temppelissä Jerusalemissa, se kääntyy taas sydämessään herransa Rehabeamin, Juudan kuninkaan puoleen. Sitten minut surmataan, ja kansa palaa Rehabeamin, Juudan kuninkaan luo."

²⁸Og da Kongen havde overvejet Sagen, lod han lave to Guldkalve og sagde til Folket "Det er for meget for eder med de Rejser til Jerusalem! Se, Israel, her er dine Guder, som førte dig ud af Ægypten!"

²⁸Kuningas mietti tätä ja teetti sitten kaksi kultaista sonnipatsasta. Hän sanoi kansalleen: "Turha teidän on käydä Jerusalemissa saakka. Tässä, Israel, on Jumalasi, joka toi sinut Egyptin maasta!"

²⁹Den ene lod han opstille i Betel, den anden i Dan.

²⁹Hän sijoitti toisen sonnin Beteliin ja toisen Daniin.

³⁰Det blev Israel til Synd. Og Folket ledsagede i Optog den ene til Dan.

³⁰Tämä koitui synniksi, sillä kansa alkoi käydä patsaiden luona, toiset Betelissä, toiset Danissa.

³¹Tillige indrettede han Offerhuse på Højene og indsatte til Præster alle Slags Folk, der ikke hørte til Leviterne.

³¹Jerobeam rakensi uhrikukkuloille pyhäköitä ja otti papeiksi keitä tahansa, muitakin kuin leeviläisiä.

³²Og Jeroboam lod fejre en Fest på den femtende Dagi den ottende Måned i Lighed med den Fest, man havde i Juda; og han steg op på Alteret, han havde ladet lave i Betel, for at ofre til de Tyrekalve han havde ladet lave; og han lod de Præster, han havde indsat på Højene, gøre Tjeneste i Betel.

³²Hän julisti juhlapäiväksi kahdeksannen kuun viidennentoista päivän, ja sitä juhlittiin niin kuin samaa juhlapäivää Juudassa. Hän nousi silloin Betelissä alttarille ja uhrasi sonnipatsaille, jotka oli itse tehnyt. Hän uskoi toimitukset Betelin uhrikukkulapapeille, jotka hän oli asettanut virkaan.

³³Han steg op på Alteret, han havde ladet lave i Betel, på den femtende Dag i den ottende Måned, den Måned, han egenmægtig hade udtænkt, og lod Israeliteme fejre en Fest; han steg op på Alteret for at tænde Offerild.

³³Hän nousi Betelissä alttarille kahdeksannen kuun viidentenätoista päivänä, itse keksimänään juhlapäivänä. Silloin hän järjesti kansalle juhlan ja nousi alttarille uhraamaan.