¹Da det nu lakkede ad Enden med Davids Liv, gav han sin Søn Salomo disse Befalinger:

¹Kun Daavidin päivät lähestyivät loppuaan, hän neuvoi poikaansa Salomoa näin:

²"Jeg går nu al Kødets Gang; så vær nu frimodig og vis dig som en Mand!

²"Minä olen nyt menossa sitä tietä, jota meidän kaikkien on mentävä. Ole sinä luja, ole mies!

³Og hold HERREN din Guds Forskrifter, så du vandrer på hans Veje og, holder hans Anordninger, Bud, Bestemmelser og Vidnesbyrd, således som skrevet står i Mose Lov, for at du må have Lykken med dig i alt, hvad du gør, og i alt, hvad du tager dig for,

³Muista, mihin Herra, sinun Jumalasi, sinua velvoittaa. Kulje hänen teitään ja noudata hänen säädöksiään ja määräyksiään, hänen lakejaan ja hänen liittonsa ehtoja, jotka ovat Mooseksen laissa. Silloin menestyt kaikessa mitä teet ja kaikkialla minne käännyt,

⁴for at HERREN kan opfylde den Forjættelse, han gav mig, da han sagde: Hvis dine Sønner vogter på deres Vej, så de vandrer i Trofasthed for mit Åsyn af hele deres Hjerte og hele deres Sjæl, skal der aldrig fattes dig en Efterfølger på Israels Trone!

⁴ja silloin toteutuu se, minkä Herra on minusta sanonut: 'Jos poikasi pysyvät oikealla tiellä ja ovat koko sydämestään ja sielustaan vilpittömiä minua kohtaan, Israelin valtaistuimella on aina oleva sinun sukuusi kuuluva mies.'

⁵Du ved jo også, hvad Joab, Zerujas Søn, har voldet mig, hvorledes han handlede mod Israels to Hærførere, Abner, Ners Søn, og Amasa, Jeters Søn, hvorledes han slog dem ihjel og således i Fredstid hævnede Blod, der var udgydt i Krig, og besudlede Bæltet om min Lænd og Skoene på mine Fødder med uskyldigt Blod;

⁵"Sinä tiedät myös, mitä Joab, Serujan poika, on minulle tehnyt, tiedät, mitä hän teki kahdelle Israelin sotaväen päällikölle, Abnerille, Nerin pojalle, ja Jeterin pojalle Amasalle. Hän tappoi heidät, vuodatti rauhan aikana verta kuin sodassa ikään. Hän tahrasi viattomalla verellä vyötäistensä vyön ja jalkojensa kengät.

⁶gør derfor, som din Klogskab tilsiger dig, og lad ikke hans grå Hår stige ned i Dødsriget med Fred.

⁶Toimi sinä niin kuin viisaaksi näet äläkä anna hänen nyt harmaapäänäkään päästä rauhassa tuonelaan.

⁷Men mod Gileaditen Barzillajs Sønner skal du vise Godhed, og de skal have Plads mellem dem, der spiser ved dit Bord, thi på den Måde kom de mig i Møde, da jeg måtte flygte for din Broder Absalom.

⁷Mutta gileadilaisen Barsillain poikia kohtele ystävän tavoin ja anna heille edelleen sija ruokapöydässäsi, sillä ystävänä hekin kohtelivat minua, kun pakenin veljeäsi Absalomia.

⁸Og se, så har du hos dig Benjaminiten Simeon, Geras Søn, fra Bahurim, ham, som udslyngede en grufuld Forbandelse imod mig, dengang jeg drog til Mahanajim. Da han senere kom mig i Møde ved Jordan, tilsvor jeg ham ved HERREN: Jeg vil ikke slå dig ihjel med Sværd!

⁸"Luonasi on myös Simei, Geran poika, benjaminilainen Bahurimista. Hän kirosi minua pahasti sinä päivänä, jolloin menin Mahanaimiin. Mutta kun hän sitten tuli Jordanille minua tapaamaan, minä vannoin hänelle Herran nimeen: 'Totisesti, minä en surmaa sinua.'

⁹Men du skal ikke lade ham ustraffet, thi du er en klog Mand og vil vide, hvorledes du skal handle med ham, og bringe hans grå Hår blodige ned i Dødsriget."

⁹Älä sinä kuitenkaan jätä häntä rankaisematta. Sinä olet viisas ja tiedät kyllä, miten voit toimittaa hänet alas tuonelaan harmaat hiukset veressä."

¹⁰Så lagde David sig til Hvile hos sine Fædre og blev jordet i Davidsbyen.

¹⁰Niin Daavid meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin.

¹¹Tiden, han havde været Konge over Israel, udgjorde fyrretyve År; i Hebron herskede han syv År, i Jerusalem tre og tredive År.

¹¹Neljäkymmentä vuotta hän oli ollut Israelin kuninkaana. Hebronissa hän hallitsi seitsemän vuotta, Jerusalemissa kolmenkymmenenkolmen vuoden ajan.

¹²Derpå satte Salomo sig på sin Fader Davids Trone, og hans Herredømme blev såre stærkt.

¹²Salomo nousi isänsä Daavidin valtaistuimelle, ja hänen kuninkuutensa vahvistui lujaksi.

¹³Men Adonija, Haggits Søn, kom til Batseba, Salomos Moder. Hun spurgte da: "Kommer du for det gode?" Han svarede: "Ja, jeg gør!"

¹³Adonia, Haggitin poika, tuli Salomon äidin Batseban luo, ja Batseba kysyi: "Tuletko ystävänä?" "Tulen", hän vastasi

¹⁴Og han fortsatte: "Jeg har en Sag at tale med dig om." Hun svarede: "Så tal!"

¹⁴ja sanoi: "Minulla on sinulle asiaa." "Puhu", Batseba sanoi.

¹⁵Da sagde han: "Du ved at Kongeværdigheden tilkom mig, og at hele Israel havde Blikket rettet på mig som den, der skulde være Konge; dog gik Kongeværdigbeden over til min Broder, thi HERREN lod det tilfalde ham.

¹⁵Niin hän sanoi: "Sinä tiedät, että kuninkuus kuului minulle ja koko Israel odotti, että minusta tulee kuningas. Mutta niin ei käynytkään, vaan kuninkaaksi tuli veljeni Salomo. Toden totta, se oli Herran tahto.

¹⁶Men nu har jeg een eneste Bøn til dig; du må ikke afvise mig!" Hun svarede: "Så tal!"

¹⁶Yhtä asiaa nyt sinulta pyydän, älä kiellä sitä minulta." "Puhu", sanoi Batseba.

¹⁷Da sagde han: "Sig til Kong Salomo - dig vil han jo ikke afvise - at han skal give mig Abisj fra Sjunem til Ægte!"

¹⁷Ja Adonia sanoi: "Pyydä kuningas Salomolta, että hän antaisi sunemilaisen Abisagin minulle vaimoksi. Sinulta hän ei sitä kiellä."

¹⁸Og Batseba svarede: "Vel, jeg skal tale din Sag hos Kongen!"

¹⁸Batseba vastasi: "Hyvä on. Minä puhun puolestasi kuninkaalle."

¹⁹Derpå begav Batseba sig til Kong Salomo for at tale Adonijas Sag; og Kongen rejste sig, gik hende i Møde og bøjede sig for hende; derpå satte han sig på sin Trone og lod også en Trone sætte frem til Kongemoderen, og hun satte sig ved hans højre Side.

¹⁹Batseba meni kuningas Salomon luo puhumaan Adonian puolesta. Kuningas nousi istuimeltaan, tuli häntä vastaan ja kumarsi maahan hänen edessään. Sitten hän taas asettui valtaistuimelleen, ja myös kuninkaan äidille tuotiin istuin. Batseba istuutui Salomon oikealle puolelle

²⁰Så sagde hun: "Jeg har en eneste ringe Bøn til dig; du må ikke afvise mig!" Kongen svarede: "Kom med din Bøn, Moder, jeg vil ikke afvise dig!"

²⁰ja sanoi: "Minulla on sinulle pieni pyyntö, suostuthan siihen." Kuningas sanoi hänelle: "Pyydä, äitini, minä en asetu vastaan."

²¹Da sagde hun: "Lad din Broder Adonija få Abisjag fra Sjunem til Hustru!"

²¹Batseba sanoi: "Anna sunemilainen Abisag veljellesi Adonialle vaimoksi."

²²Men Kong Salomo svarede sin Moder: "Hvorfor beder du om Abisjag fra Sjunem til Adonija? Du skulde hellere bede om Kongeværdigheden til ham; han er jo min ældre Broder, og Præsten Ebjatar og Joab, Zerujas Søn, står på hans Side!"

²²Kuningas Salomo vastasi äidilleen: "Miksi sinä pyydät Adonialle sunemilaista Abisagia? Pyydä hänelle yksin tein kuninkuutta! Onhan hän vanhempi veljeni ja onhan hänellä puolellaan pappi Abjatar ja Joab, Serujan poika."

²³Og Kong Salomo svor ved HERREN: "Gud ramme mig både med det ene og det andt, om ikke det Ord skal koste Adonija Livet!

²³Ja kuningas Salomo vannoi Herran kautta: "Kohdatkoon minua Jumalan viha nyt ja aina, jollei Adonia maksa puheitaan hengellään!

²⁴Så sandt HERREN lever, som indsatte mig og gav mig Plads på min Fader Davids Trone og byggede mig et Hus, som han lovede: Endnu i Dag skal Adonija miste Livet!"

²⁴Niin totta kuin Herra elää, hän, joka on ollut tukenani ja lupauksensa mukaisesti on antanut isäni Daavidin valtaistuimen minulle ja minun suvulleni: vielä tänään Adonia kuolee!"

²⁵Derpå gav Kong Salomo Benaja, Jojadas Søn, Ordre til at hugge ham ned; således døde han.

²⁵Kuningas Salomo antoi tehtävän Benajalle, Jojadan pojalle, ja tämä lähti Adonian luo ja surmasi hänet.

²⁶Men til Præsten Ebjatar sagde Kongen: "Begiv dig til din Landejendom i Anatot, thi du har forbrudt dit Liv; og når jeg ikke dræber dig i Dag, er det, fordi du bar den Herre HERRENs Ark foran min Fader David og delte alle min Faders Lidelser!"

²⁶Pappi Abjatarille kuningas sanoi: "Mene maatilallesi Anatotiin, sillä sinä olet kuoleman oma. Minä en kuitenkaan sinua surmaa, koska olet isäni Daavidin aikana kantanut Herran, minun Jumalani, arkkua ja kokenut samat vaivat kuin isänikin."

²⁷Derpå afsatte Salomo Ebjatar fra hans Stilling som HERRENs Præst for at opfylde det Ord, HERREN havde talet mod Elis Hus i Silo.

²⁷Näin Salomo erotti Abjatarin Herran papin virasta ja toteutti sen, mitä Herra oli Silossa sanonut Eelin suvusta.

²⁸Da Rygtet, herom nåede Joab - Joab havde jo sluttet sig til Adonijas Parti, medens han ikke havde sluttet sig til Absaloms - søgte han Tilflugt i HERRENs Telt og greb fat om Alterets Horn,

²⁸Kun Joab sai kuulla tästä, hän pakeni pyhäkkötelttaan ja tarttui alttarin sarviin. Hän oli asettunut Adonian puolelle, vaikka ei aikoinaan ollut kannattanut Absalomia.

²⁹og det meldtes Kong Salomo, at Joab havde søgt Tilflugt i HERRENs Telt og stod ved Alteret. Da sendte Salomo Benaja, Jojadas Søn, derhen og sagde: "Gå hen og hug ham ned!"

²⁹Salomolle kerrottiin: "Joab on paennut pyhäkkötelttaan ja on siellä alttarin ääressä." Salomo lähetti kysymään Joabilta: "Mikä sinun on, kun olet paennut alttarin turviin?" Joab vastasi: "Minä pelkäsin sinua ja pakenin Herran luo." Silloin kuningas Salomo lähetti sinne Benajan, Jojadan pojan, sanoen: "Mene ja tapa hänet."

³⁰Og da Benaja kom til HERRENs Telt, sagde han til ham: "Således siger Kongen: Kom herud!" Men han svarede: "Nej, her vil jeg dø!" Benaja meldte da tilbage til Kongen, hvad Joab havde sagt og svaret ham.

³⁰Benaja meni pyhäkkötelttaan ja sanoi Joabille: "Kuningas käskee sinun lähteä täältä." Joab vastasi: "En lähde. Mieluummin kuolen tähän." Benaja palasi kuninkaan luo ja kertoi, millaisen vastauksen hän oli Joabilta saanut.

³¹Men Kongen sagde til ham: "Så gør, som han siger, hug ham ned og jord ham og fri mig og min Faders Hus for det uskyldige Blod, Joab har udgydt;

³¹Kuningas sanoi hänelle: "Tee Joabin mielen mukaan. Lyö hänet kuoliaaksi ja hautaa hänet. Siten puhdistat minut ja isäni suvun siitä viattomasta verestä, jonka hän vuodatti.

³²HERREN vil lade hans Blodskyld komme over hans eget Hoved, at han huggede to Mænd ned, der var retfærdigere og bedre end han selv, og slog dem ihjel med Sværdet uden min Fader Davids Vidende, Abner, Ners Søn, Israels Hærfører, og Amasa, Jeters Søn, Judas Hærfører;

³²Herra on lukeva Joabin kuoleman hänen omaksi syykseen. Hänhän kävi kahden itseään oikeamielisemmän ja paremman miehen kimppuun, kun hän isäni Daavidin tietämättä tappoi miekallaan Nerin pojan Abnerin, Israelin sotaväen päällikön, ja Jeterin pojan Amasan, Juudan sotaväen päällikön.

³³så kommer deres Blod over Joabs og hans, Slægts Hoved evindelig, medens HERREN giver David og hans Slægt, hans Hus og hans Trone Fred til evig Tid!"

³³Jääköön näiden miesten surma ikuisesti Joabin ja hänen sukunsa syyksi. Mutta Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, hänen valtakuntansa ja kuninkuutensa perijöille, Herra suokoon ainaisen rauhan."

³⁴Da gik Benaja, Jojadas Søn, hen og huggede ham ned og dræbte ham; og han blev jordet i sit Hus i Ørkenen.

³⁴Niin Benaja, Jojadan poika, meni ja löi Joabin kuoliaaksi. Hänet haudattiin kotipaikalleen autiomaan laitaan.

³⁵Og Kongen satte Benaja Jojadas Søn, over Hæren i hans Sted, medens han gav Præsten Zadok Ebjatars Stilling.

³⁵Kuningas asetti Benajan, Jojadan pojan, hänen jälkeensä sotaväen päälliköksi, ja Abjatarin sijalle kuningas asetti pappi Sadokin.

³⁶Derpå lod Kongen Simei kalde og sagde til ham: "Byg dig et Hus i Jerusalem, bliv der og drag ikke bort, hvorhen det end er;

³⁶Kuningas kutsutti Simein luokseen ja sanoi hänelle: "Rakenna itsellesi talo Jerusalemiin ja pysy täällä, älä poistu kaupungista minnekään.

³⁷thi den Dag du drager bort og overskrider Kedrons Dal, må du vide, du er dødsens; da kommer dit Blod over dit Hoved!"

³⁷Jos lähdet pois ja menet Kidroninlaakson yli, silloin sinä kuolet, tiedä se, ja se on oma syysi."

³⁸Og Simei svarede Kongen: "Godt! Som min Herre Kongen siger, således vil din Træl gøre!" Simei blev nu en Tid lang i Jerusalem.

³⁸Simei vastasi kuninkaalle: "Hyvä on. Niin kuin herrani ja kuninkaani on määrännyt, niin hänen palvelijansa tekee." Simei asui sitten pitkään Jerusalemissa.

³⁹Men efter tre Års Forløb flygtede to af Simeis Trælle til Ma'akas Søn, Kong Akisj af Gat, og da Simei fik at vide, at hans Trælle var i Gat,

³⁹Mutta kolmen vuoden kuluttua kaksi hänen orjaansa karkasi Gatin kuninkaan Akisin, Maakan pojan luo. Simeille kerrottiin, että hänen orjansa olivat Gatissa.

⁴⁰brød han op, sadlede sit Æsel og drog til Akisj i Gat for at hente sine Trælle; Simei drog altså af Sted og fik sine Trælle med hjem fra Gat.

⁴⁰Hän satuloi aasinsa, lähti Gatiin Akisin luo hakemaan orjiaan ja toi heidät pois.

⁴¹Men da Salomo fik af vide, at Simei var rejst fra Jerusalem til Gat og kommet tilbage igen,

⁴¹Salomo sai tietää, että Simei oli lähtenyt Jerusalemista Gatiin ja tullut takaisin.

⁴²lod Kongen ham kalde og sagde til ham: "Tog jeg dig ikke i Ed ved HERREN, og advarede jeg dig ikke: Den Dag du drager bort og begiver dig andetsteds hen, hvor det end er, må du vide, du er dødsens! Og svarede du mig ikke: Godt! Jeg har hørt det?

⁴²Kuningas kutsui Simein luokseen ja sanoi hänelle: "Enkö minä vannottanut sinua Herran nimeen ja varoittanut sinua? Enkö minä tehnyt sinulle tiettäväksi, että niin pian kuin poistut täältä, olet kuoleman oma? Sinä sanoit silloin minulle: 'Hyvä on, minä teen niin kuin käsket.'

⁴³Hvorfor holdt du da ikke den Ed, du svor ved HERREN, og den Befaling, jeg gav dig?"

⁴³Mikset sitten ole noudattanut Herran nimeen vannottua valaa etkä minun käskyäni?"

⁴⁴Endvidere sagde Kongen til Simei: "Du ved selv, og dit Hjerte er sig det bevidst, alt det onde, du gjorde min Fader David; nu lader HERREN din Ondskab komme over dit eget Hoved;

⁴⁴Ja kuningas sanoi vielä Simeille: "Sinä tiedät hyvin, mitä pahaa olet tehnyt isälleni Daavidille! Nyt Herra kääntää sinun pahuutesi itseäsi vastaan.

⁴⁵men Kong Salomo skal være velsignet, og Davids Trone skal stå urokkelig fast for HERRENs Åsyn til evig Tid!"

⁴⁵Mutta kuningas Salomo on oleva siunattu, ja Herra pitää Daavidin valtaistuimen ikuisesti vahvana."

⁴⁶Derpå gav Kongen Ordre til Benaja, Jojadas Søn, og han gik hen og huggede ham ned; således døde han.

⁴⁶Kuningas lähetti Benajan, Jojadan pojan, ottamaan Simein hengiltä, ja niin hän kuoli. Kuninkuus oli nyt lujasti Salomon käsissä.