¹Derpå drog David bort derfra og Redde sig ind i Adullams Hule. Da hans Brødre og hele hans Faders Hus fik det at vide, kom de derned til ham.

¹Daavid lähti Gatista ja pakeni Adullamin luolaan. Kun hänen veljensä ja koko sukunsa saivat siitä tiedon, he lähtivät hänen luokseen.

²Og alle Slags Mennesker, som var i Nød, flokkede sig om ham, forgældede Mennesker og Folk, som var bitre i Hu, og han blev deres Høvding. Henved 400 Mand sluttede sig til ham.

²Daavidin luo kokoontui myös joukoittain pulaan joutuneita, velkojien ahdistamia ja katkeroituneita miehiä, ja hänestä tuli heidän johtajansa. Näin hänen luokseen kerääntyi nelisensataa miestä.

³Derfra drog David til Mizpe i Moab og sagde til Moabiternes Konge: "Lad min Fader og min Moder bo hos eder, indtil jeg får at vide, hvad Gud har for med mig!"

³Daavid lähti Adullamista Moabin Mispeen ja pyysi Moabin kuninkaalta: "Anna isäni ja äitini tulla tänne teidän luoksenne, kunnes näen, mitä Jumala aikoo minulle tehdä."

⁴Han lod dem da tage Ophold hos Moabiternes Konge, og de boede hos ham, al den Tid David var i Klippeborgen.

⁴Daavid jätti heidät Moabin kuninkaan haltuun, ja he asuivat kuninkaan luona niin kauan kuin Daavid viipyi turvapaikassaan vuorilla.

⁵Men Profeten Gad sagde til David: "Du skal ikke blive i Klippeborgen; bryd op og drag til Judas Land!" Så drog David til Ja'ar-Heret.

⁵Mutta profeetta Gad sanoi Daavidille: "Älä jää turvapaikkaasi vuorille, vaan lähde Juudaan." Silloin Daavid lähti ja asettui Heretin metsään.

⁶Nu kom dette Saul for Øre, thi David og de Mænd, han havde hos sig, havde vakt Opmærksomhed. Saul sad engang i Gibea under Tamarisken på Højen med sit Spyd i Hånden, omgivet af alle sine Folk.

⁶Saul istui Gibeassa kukkulalla tamariskipuun alla keihäs kädessään, ja kaikki hänen miehensä seisoivat hänen ympärillään. Silloin Saulille tultiin kertomaan, että Daavid ja hänen miehensä oli nähty.

⁷Da sagde Saul til sine folk, som stod hos ham: "Hør dog, I Benjaminiter! Vil Isajs Søn give eder alle sammen Marker og Vingårde eller gøre eder alle til Tusind- og Hundredførere,

⁷Saul sanoi ympärillään seisovalle väelle: "Kuulkaa, Benjaminin miehet! Luuletteko, että Iisain poika antaa teille kaikille peltoja ja viinitarhoja ja tekee jokaisesta tuhannen tai sadan miehen päällikön?

⁸siden I alle har sammensvoret eder imod mig, og ingen lod mig det vide, da min Søn sluttede Pagt med Isajs Søn? Ingen af eder havde Medfølelse med mig og lod mig vide, at min Søn havde fået min Træl til at optræde som min Fjende, som han nu gør."

⁸Siksikö te kaikki olette tehneet salaliiton minua vastaan? Kukaan ei paljastanut minulle, että poikani oli tehnyt liiton Iisain pojan kanssa. Kukaan teistä ei välittänyt minusta sen vertaa, että olisi paljastanut minulle, mitä poikani teki. Hän yllytti palvelijaani minua vastaan, ja nyt tämä väijyy minun henkeäni."

⁹Da tog Edomiten Doeg, der stod blandt Sauls Folk, Ordet og sagde: "Jeg så, at Isajs Søn kom til Ahimelek, Ahitubs Søn, i Nob,

⁹Silloin Doeg Edomilainen, joka oli Saulin miesten johtajia, sanoi Saulille: "Minä näin Iisain pojan tulevan Nobiin Ahitubin pojan Ahimelekin luo.

¹⁰og han rådspurgte HERREN for ham og gav ham Rejsetæring og Filisteren Goliats Sværd!"

¹⁰Ahimelek kysyi Daavidia varten neuvoa Herralta ja antoi hänelle matkaa varten evästä ja myös filistealaisen Goljatin miekan."

¹¹Da sendte Kongen Bud og lod Præsten Ahimelek, Ahitubs Søn, hente tillige med hele hans Fædrenehus, Præsterne i Nob; og da de alle var kommet til Kongen,

¹¹Kuningas kutsutti luokseen pappi Ahimelekin, Ahitubin pojan, ja koko hänen isänsä suvun, Nobin papit. He kaikki saapuivat kuninkaan luo.

¹²sagde Saul: "Hør nu, Ahitubs Søn!" Han svarede: "Ja, Herre!"

¹²Saul sanoi: "Kuuntele minua, Ahitubin poika!" Hän vastasi: "Mitä haluat, herra?"

¹³Da sagde Saul til ham: "Hvorfor sammensvor du og Isajs Søn eder imod mig? Du gav ham jo Brød og Sværd og rådspurgte Gud for ham, så at han kunde optræde som min Fjende, som han nu gør!"

¹³Saul sanoi hänelle: "Miksi te olette tehneet salaliiton minua vastaan, sinä ja Iisain poika? Sinä annoit hänelle leipää ja miekan ja vielä kysyit häntä varten neuvoa Jumalalta vain siksi, että hän voisi nousta minua vastaan ja väijyä henkeäni, niin kuin nyt on käynyt!"

¹⁴Ahimelek svarede Kongen:"Hvem blandt alle dine Folk er så betroet som David? Han er jo Kongens Svigersøn, Øverste for din Livvagt og højt æret i dit Hus?

¹⁴Ahimelek vastasi kuninkaalle: "Kuka sinun miehistäsi olisi luotettavampi kuin Daavid? Onhan hän kuninkaan vävy, henkivartiostosi päällikkö ja suuresti kunnioitettu sinun hovissasi.

¹⁵Er det første Gang, jeg har rådspurgt Gud for ham? Det være langt fra! Kongen må ikke lægge sin Træl eller hele mit Fædrenehus noget til Last, thi din Træl kendte ikke det mindste til noget af dette!"

¹⁵Ja kysyinkö minä silloin ensimmäistä kertaa häntä varten neuvoa Jumalalta? Varmasti en! Älköön kuningas syyttäkö mistään minua tai sukuani, sillä palvelijasi ei ole tiennyt tällaisesta puolta sanaakaan."

¹⁶Men Kongen sagde: "Du skal dø, Ahimelek, du og hele dit Fædrenehus!"

¹⁶Mutta kuningas vastasi: "Nyt sinä totisesti kuolet, Ahimelek, sinä ja koko isäsi suku!"

¹⁷Og Kongen sagde til Vagten, som stod hos ham: "Træd frem og dræb HERRENs Præster; thi de står også i Ledtog med David, og skønt de vidste, at han var på Flugt, gav de mig ikke Underretning derom!" Men Kongens Folk vilde ikke lægge Hånd på HERRENs Præster.

¹⁷Ja lähellä seisoville saattueensa miehille kuningas sanoi: "Menkää ja tappakaa Herran papit! Hekin pitävät yhtä Daavidin kanssa. He tiesivät, että hän oli pakomatkalla, mutta eivät paljastaneet sitä minulle." Kuninkaan miehet eivät kuitenkaan halunneet kohottaa kättään Herran pappeja vastaan.

¹⁸Da sagde Kongen til Doeg: "Træd du så frem og stød Præsterne ned!" Da trådte Edomiten Doeg frem og stødte Præsterne ned; han dræbte den Dag femogfirsindstyve Mænd, som bar Efod.

¹⁸Silloin kuningas sanoi Doegille: "Mene sinä ja lyö papit hengiltä!" Doeg Edomilainen meni, kävi yksin pappien kimppuun ja tappoi sinä päivänä kahdeksankymmentäviisi miestä, jotka kaikki olivat efodinkantajia.

¹⁹Og Nob, Præsternes By, lod Kongen hugge ned med Sværdet. Mænd og Kvinder, Børn og diende, Hornkvæg, Æsler og Får.

¹⁹Myös Nobin, pappien kaupungin, Saul hävitti miekallaan, ja miekka kaatoi sieltä miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, sonnit, aasit ja lampaat.

²⁰Kun een af Ahimeleks, Ahitubs Søns, Sønner ved Navn Ebjatar undslap og flygtede til David.

²⁰Vain yksi Ahitubin pojan Ahimelekin pojista pääsi pakoon. Hänen nimensä oli Abjatar. Hän pakeni Daavidin luo

²¹Og Ebjatar fortalte David, at Saul havde dræbt HERRENs Præster.

²¹ja kertoi, että Saul oli murhannut Herran papit.

²²Da sagde David til Ebjatar: "Jeg vidste dengang, at når Edomiten Doeg var der, vilde han give Saul Underretning derom! Jeg bærer Skylden for hele dit Fædrenehus's Død.

²²Silloin Daavid kertoi Abjatarille: "Kun Doeg Edomilainen oli sinä päivänä siellä, minä aavistin heti, että hän kertoisi kaiken Saulille. Minä olen syypää sukusi tuhoon.

²³Bliv hos mig, frygt ikke! Den, som står dig efter Livet, står mig efter Livet, thi du står under min Varetægt."

²³Jää luokseni, niin sinun ei tarvitse pelätä. Se, joka tavoittelee sinun henkeäsi, tavoittelee myös minun henkeäni. Siksi olet minun luonani turvassa."