¹Da David efter Sauls Død var vendt tilbage fra Sejeren over Amalek og havde opholdt sig to Dage i Ziklag,

¹Saul oli kuollut. Daavid oli palannut sotaretkeltään voitettuaan amalekilaiset ja oli majaillut kaksi päivää Siklagissa.

²kom der Tredjedagen en Mand fra Hæren, fra Saul, med sønderrevne Klæder og Jord på Hovedet, og da han kom hen til David, kastede han sig til Jorden og bøjede sig.

²Kolmantena päivänä tuli Saulin sotaleiristä mies vaatteet reväistyinä ja multaa hiuksissaan, ja ehdittyään Daavidin luo hän heittäytyi kasvoilleen maahan hänen eteensä.

³David spurgte ham: "Hvor kommer du fra?" Han svarede: "Jeg slap bort fra Israels Hær!"

³Daavid kysyi häneltä: "Mistä sinä tulet?" Hän vastasi: "Olen päässyt pakenemaan Israelin leiristä."

⁴David sagde da til ham: "Hvorledes gik det? Fortæl mig det!" Han svarede: "Folket flygtede fra Kampen, og mange af Folket faldt og døde; også Saul og hans Søn Jonatan er døde."

⁴Daavid kysyi: "Mitä on tapahtunut? Kerro!" Hän sanoi: "Sotilaat pakenivat taistelukentältä, ja paljon miehiä kaatui. Myös Saul ja hänen poikansa Jonatan ovat kuolleet."

⁵Da sagde David til den unge Mand, som bragte ham Budet: "Hvoraf ved du, at Saul og hans Søn Jonatan er døde?"

⁵Kun nuorukainen oli kertonut tämän, Daavid kysyi: "Mistä sinä tiedät, että Saul ja hänen poikansa Jonatan ovat kuolleet?"

⁶Den unge Mand, der bragte ham Budet, svarede: "Det traf sig, at jeg var på Gilboas Bjerg, og se, Saul stod lænet til sit Spyd, medens Vognene og Rytterne trængte ham;

⁶Viestintuoja vastasi: "Osuin sattumalta Gilboanvuorelle, ja Saul nojasi siellä haavoittuneena keihääseensä, ja vihollisen sotavaunut ja ratsumiehet olivat jo tulossa häntä kohti.

⁷og da han vendte sig om, fik han Øje på mig og kaldte på mig; og jeg sagde: Her er jeg!

⁷Saul kääntyi katsomaan taakseen, näki minut ja kutsui minua. Sanoin: 'Mitä voisin tehdä?'

⁸Da spurgte han mig: Hvem er du? Og jeg svarede: Jeg er en Amalekit!

⁸Hän kysyi: 'Kuka sinä olet?' Minä vastasin: 'Olen amalekilainen.'

⁹Så sagde han til mig: Kom herhen og giv mig Dødsstødet! Thi Krampen har grebet mig, men jeg lever endnu!

⁹Saul sanoi: 'Tule tänne ja tapa minut. Silmissäni pimenee jo, vaikka minussa vielä on henki.'

¹⁰Og jeg trådte hen til ham og gav ham Dødsstødet, thi jeg så, at han ikke kunde leve, når han faldt om. Så tog jeg Diademet, han havde på Hovedet, og et Armbånd, han bar på Armen, og dem har jeg med hid til min Herre."

¹⁰Menin hänen luokseen ja surmasin hänet, sillä ymmärsin, ettei hän voisi niin pahasti haavoittuneena jäädä henkiin. Otin sitten otsarivan hänen päästään ja renkaan hänen käsivarrestaan ja toin ne tänne sinulle, herra."

¹¹Da tog David fat i sine Klæder og sønderrev dem, og ligeså gjorde alle hans Mænd;

¹¹Silloin Daavid repäisi vaatteensa, ja samoin tekivät kaikki hänen miehensä.

¹²og de holdt Klage, græd og fastede til Aften over Saul og hans Søn Jonatan og HERRENs Folk og Israels Hus, fordi de var faldet for Sværdet.

¹²He pitivät valittajaiset ja itkivät ja paastosivat iltaan asti Saulin ja hänen poikansa Jonatanin sekä Herran kansan, Israelin heimon miesten tähden, jotka olivat kaatuneet miekkaan.

¹³Derpå sagde David til den unge Mand, som havde bragt ham Budet: "Hvor er du fra?" Han svarede: "Jeg er Søn af en Amalekit, der bor her som fremmed."

¹³Daavid kysyi viestintuojalta: "Mistä sinä olet kotoisin?" Hän vastasi: "Olen amalekilaisen siirtolaisen poika."

¹⁴Da sagde David: "Frygtede du dog ikke for at lægge Hånd på HERRENs Salvede og dræbe ham!"

¹⁴Daavid sanoi hänelle: "Kuinka rohkenit kohottaa kätesi surmaamaan Herran voidellun?"

¹⁵David kaldte så på en af sine Folk og sagde: "Kom herhen og stød ham ned!" Og han slog ham ihjel.

¹⁵Hän kutsui yhtä miehistään ja sanoi: "Tapa hänet!" Mies löi nuorukaisen hengiltä,

¹⁶Men David sagde til ham: "Dit Blod komme over dit eget Hoved! Thi din egen Mund vidnede imod dig, da du sagde: Jeg gav HERRENs Salvede Dødsstødet!"

¹⁶ja Daavid sanoi: "Olet itse syypää kuolemaasi. Oma suusi todisti, kun sanoit: 'Minä surmasin Herran voidellun.'"

¹⁷Da sang David denne Klagesang over Saul og hans Søn Jonatan.

¹⁷Ja Daavid lauloi tämän valituslaulun Saulista ja hänen pojastaan Jonatanista:

¹⁸Den skal læres af Judas Sønner; den står optegnet i de Oprigtiges Bog.

¹⁸Jousilaulu. Tarkoitettu opetettavaksi Juudan asukkaille, alkuaan kirjoitettu Oikeamielisen kirjaan.

¹⁹Din Pryd, Israel, ligger dræbt på dine Høje. Ak, at dog Heltene faldt!

¹⁹Sinun jaloimmat miehesi, Israel, ovat surmattuina kukkuloillasi. Voi, sankarit ovat kaatuneet!

²⁰Forkynd det ikke i Gat, ej lyde der Glædesbud på Askalons Gader, at ikke Filisternes Døtre skal fryde sig, de uomskårnes Døtre juble!

²⁰Älkää kertoko siitä Gatissa, älkää kuuluttako ilosanomaa Askelonin kujilla, etteivät filistealaisten tyttäret saisi iloita, etteivät vääräuskoisten tyttäret saisi riemuita.

²¹Gilboas Bjerge! Ej falde Dug og Regn på eder, I Dødens Vange! Thi Heltenes Skjolde vanæredes der; Sauls Skjold er ej salvet med Olie.

²¹Gilboan vuoret, älköön teille langetko kaste eikä sade, älkööt peltonne kasvako uhreiksi viljaa. Siellä kirposi kädestä sankarien kilpi, Saulin kilpi, eikä sitä enää öljyllä voidella.

²²Uden faldnes Blod, uden Heltes Fedt kom Jonatans Bue ikke tilbage, Sauls Sværd ikke sejrløst hjem.

²²Vihollisen verta, sankarien surmaa ei kaihtanut Jonatanin jousi, Saulin miekka ei palannut tyhjin toimin.

²³Saul og Jonatan, de elskelige, hulde, skiltes ikke i Liv eller Død; hurtigere var de end Ørne, stærkere var de end Løver!

²³Saul ja Jonatan, eläessään rakastetut ja ylistetyt, eivät kuollessaankaan eronneet. He olivat nopeampia kuin kotkat, väkevämpiä kuin leijonat.

²⁴O, Israels Døtre, græd over Saul, som klædte eder yndigt i Purpur, satte Guldsmykker på eders Klæder!

²⁴Israelin tyttäret, itkekää Saulia, joka puki teidät karmiininpunaan ja koruihin ja kirjoi vaatteenne kultakuvioin.

²⁵Ak, at dog Heltene faldt i Slagets Tummel - dræbt ligger Jonatan på dine Høje!

²⁵Voi, sankarit ovat kaatuneet taistelussa! Jonatan viruu surmattuna kukkuloillasi!

²⁶Jeg sørger over dig, Jonatan, Broder, du var mig såre kær; underfuld var mig din Kærlighed, mere end Kvinders Kærlighed.

²⁶Raskas on suruni sinun tähtesi, veljeni Jonatan. Sinä olit minulle rakas. Minulle oli sinun ystävyytesi naisen rakkautta ihanampi.

²⁷Ak, at dog Heltene faldt, Stridsvåbnene lagdes øde!

²⁷Voi, sankarit ovat kaatuneet ja aseet joutuneet hukkaan!