¹David sang HERREN denne Sang, dengang HERREN havde frelst ham af alle hans Fjenders og af Sauls Hånd.

¹Kun Herra oli pelastanut Daavidin kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin käsistä, Daavid lauloi Herralle tämän laulun:

²Han sang: "HERRE, min Klippe, min Borg, min Befrier,

²-- Herra, sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani.

³min Gud, mit Bjerg, hvortil jeg tyr, mit Skjold, mit Frelseshorn, mit Værn, min Tilflugt, min Frelser, som frelser mig fra Vold!

³Jumalani, sinuun minä turvaudun, sinä olet kallio, olet kilpeni, pelastukseni sarvi, olet vuori ja turvapaikka. Sinä olet pelastajani, sinä autat minut turvaan vainoojilta.

⁴Jeg påkalder HERREN, den Højlovede, og frelses fra mine Fjender.

⁴Kun kutsun Herraa, ylistettyä, saan avun vihollisiani vastaan.

⁵Dødens Brændinger omsluttede mig, Ødelæggelsens Strømme forfærdede mig,

⁵Kuoleman aallokko saartoi jo minut, turmion pyörteet minua kauhistivat,

⁶Dødsrigets Reb omspændte mig, Dødens Snarer faldt over mig;

⁶tuonelan paulat vangitsivat minut, näin edessäni kuoleman ansat.

⁷i min Vånde påkaldte jeg HERREN og råbte til min Gud. Han hørte min Røst fra sin Helligdom, mit Råb fandt ind til hans Ører!

⁷Silloin huusin hädässäni Herraa, minä kutsuin apuun Jumalaani. Ääneni kantautui hänen temppeliinsä, ja hän kuuli minun huutoni.

⁸Da rystede Jorden og skjalv, Himlens Grundvolde bæved og rysted, thi hans Vrede blussede op.

⁸Maa tärisi ja järkkyi, taivaan pilarit vavahtelivat, hänen vihansa sai ne horjumaan.

⁹Røg for ud af hans Næse, fortærende Ild af hans Mund, Gløder gnistrede fra ham.

⁹Hänen sieraimistaan nousi savu ja kaikennielevä liekki hänen suustaan, se suitsusi hiilten hehkua.

¹⁰Han sænkede Himlen, steg ned med Skymulm under sine Fødder;

¹⁰Hän kallisti taivaan ja laskeutui alas pimeä pilvi jalkojensa alla,

¹¹båret af Keruber fløj han, svæved på Vindens Vinger;

¹¹hän lensi kerubi ratsunaan ja kiiti tuulen siivin.

¹²han omgav sig med Mulm som en Bolig, mørke Vandmasser, vandfyldte Skyer.

¹²Hän teki majakseen pimeyden, sateiden lähteen, raskaat pilvet.

¹³Fra Glansen foran ham for der Hagl og Ildgløder ud.

¹³Hänen loistonsa sytytti liekkiin hehkuvat hiilet.

¹⁴HERREN tordned fra Himlen, den Højeste lod høre sin Røst;

¹⁴Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua,

¹⁵han udslynged Pile, adsplittede dem, lod Lynene funkle og skræmmede dem.

¹⁵hän ampui nuoliaan ja hajotti viholliset, hän sinkosi salamansa ja sai heidät kauhun valtaan.

¹⁶Havets Bund kom til Syne, Jordens Grundvolde blottedes ved HERRENs Trusel, for hans Vredes Pust.

¹⁶Merten lähteet paljastuivat ja maanpiirin perustukset tulivat näkyviin, kun Herra nuhteli merta, kun hänen raivonsa myrsky puhalsi sen yli.

¹⁷Han udrakte Hånden fra det høje og greb mig, drog mig op af de vældige Vande,

¹⁷Korkeudestaan hän ojensi kätensä ja tarttui minuun, hän veti minut ylös syvistä vesistä.

¹⁸frelste mig fra mine mægtige Fjender, fra mine Avindsmænd; de var mig for stærke.

¹⁸Hän vapautti minut vihollisteni väkevistä käsistä, vihamiehistäni, jotka olivat minua vahvemmat.

¹⁹På min Ulykkes Dag faldt de over mig, men HERREN blev mig et Værn.

¹⁹He kävivät kimppuuni onnettomuuteni hetkellä, mutta tuekseni tuli Herra.

²⁰Han førte mig ud i åbent Land, han frelste mig, thi han havde Behag i mig.

²⁰Hän avasi minulle tien ja päästi minut vapauteen, sillä hän oli mieltynyt minuun.

²¹HERREN gengældte mig efter min Retfærd, lønned mig efter mine Hænders Uskyld;

²¹Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta, sain häneltä palkan, koska tekoni ovat puhtaat.

²²thi jeg holdt mig til HERRENs Veje, svigted i Gudløshed ikke min Gud;

²²Minä olen kulkenut Herran teitä enkä ole luopunut Jumalasta.

²³hans Bud stod mig alle for Øje, jeg veg ikke fra hans Love.

²³Hänen käskynsä ovat alati mielessäni, minä noudatan aina hänen lakejaan.

²⁴Ustraffelig var jeg for ham og vogtede mig for Brøde.

²⁴Olen ollut vilpitön hänen edessään ja varonut lankeamasta syntiin.

²⁵HERREN lønned mig efter min Retfærd, mine Hænders Uskyld, som var ham for Øje!

²⁵Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta, koska olen puhdas hänen edessään.

²⁶Du viser dig from mod den fromme, retsindig mod den retsindige,

²⁶Herra, sinä olet uskollinen uskolliselle, vilpitöntä kohtaan olet vilpitön,

²⁷du viser dig ren mod den rene og vrang mod den svigefulde.

²⁷puhtaat ovat tekosi puhdasta kohtaan, mutta kieron sinä johdat harhaan.

²⁸De arme giver du Frelse, hovmodiges Øjne Skam!

²⁸Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen sinä painat maahan.

²⁹Ja, du er min Lampe, HERRE! HERREN opklarer mit Mørke.

²⁹Sinä, Herra, olet lamppuni. Sinä tuot pimeyteeni valon.

³⁰Thi ved din Hjælp søndrer jeg Mure, ved min Guds Hjælp springer jeg over Volde.

³⁰Sinun avullasi ryntään yli vallien, Jumalani avulla hyppään muurien yli.

³¹Fuldkommen er Guds Vej, lutret er HERRENs Ord. Han er et Skjold for alle, der sætter deres Lid til ham.

³¹Jumalan ohjeet ovat täydelliset, Herran sana on kirkas ja puhdas. Kuin kilpi hän suojaa niitä, jotka hakevat hänestä turvaa.

³²Ja, hvem er Gud uden HERREN, hvem er en Klippe uden vor Gud,

³²Kuka on Jumala, jollei Herra, kuka turvamme, jollei Jumalamme?

³³den Gud, der omgjorded mig med Kraft, jævnede Vejen for mig,

³³Jumala on luja linnani. Hän tekee tieni suoraksi,

³⁴gjorde mine Fødder som Hindens og gav mig Fodfæste på Højne,

³⁴hän tekee jalkani nopeiksi kuin kauriin jalat ja ohjaa kulkuni kukkuloille.

³⁵oplærte min Hånd til Krig, så mine Arme spændte Kobberbuen?

³⁵Hän opettaa käteni sotimaan, käsivarteni jännittämään jousta.

³⁶Du gav mig din Frelses Skjold, din Nedladelse gjorde mig stor;

³⁶Herra, sinä asetut kilveksi eteeni, sinun apusi vahvistaa minut,

³⁷du skaffede Plads for mine Skridt, mine Ankler vaklede ikke.

³⁷sinä teet varmoiksi askeleeni, polveni eivät horju.

³⁸Jeg jog mine Fjender, indhentede dem, vendte først om, da de var gjort til intet,

³⁸Minä ahdistan vihollisiani ja tuhoan heidät, palaan vasta kun heitä ei enää ole,

³⁹slog dem ned, så de ej kunde rejse sig, men lå faldne under min Fod.

³⁹minä lyön heidät, eivätkä he enää nouse. He sortuvat jalkojeni alle.

⁴⁰Du omgjorded mig med Kraft til Kampen, mine Modstandere tvang du i Knæ for mig;

⁴⁰Sinulta saan voiman taisteluun, vastustajani sinä kaadat jalkojeni alle.

⁴¹du slog mine Fjender på Flugt mine Avindsmænd ryddede jeg af Vejen.

⁴¹Sinä ajat viholliseni pakoon, ja minä teen heistä lopun.

⁴²De råbte, men ingen hjalp, til HERREN, han svared dem ikke.

⁴²He huutavat, mutta kukaan ei heitä auta, he kutsuvat Herraa, mutta hän ei vastaa heille.

⁴³Jeg knuste dem som Jordens Støv, som Gadeskarn tramped jeg på dem.

⁴³Minä murskaan heidät maan tomuun, poljen ja tallaan heitä kuin katujen lokaa.

⁴⁴Du friede mig af Folkekampe, du satte mig til Folkeslags Høvding; nu tjener mig ukendte Folk;

⁴⁴Sinä pelastit minut, kun kansani kapinoi, asetit minut hallitsemaan myös vieraita maita. Kansat, joita en tuntenut, ovat nyt valtani alla.

⁴⁵Udlandets Sønner kryber for mig; blot de hører om mig, lyder de mig:

⁴⁵Muukalaiset liehittelevät minua, he tottelevat jo ennen kuin käsken,

⁴⁶Udlandets Sønner vansmægter, kommer skælvende frem af deres Skjul.

⁴⁶heidän voimansa on hervonnut, vavisten he tulevat ulos linnoistaan.

⁴⁷HERREN lever, højlovet min Klippe, ophøjet være min Frelses Gud,

⁴⁷Herra elää! Kiitetty olkoon puolustajani, ylistetty Jumala, minun turvakallioni!

⁴⁸den Gud, som giver mig Hævn, lægger Folkeslag under min Fod

⁴⁸Jumala kostaa puolestani ja alistaa kansat valtani alle,

⁴⁹og frier mig fra mine Fjender! Du ophøjer mig over mine Modstandere, fra Voldsmænd frelser du mig.

⁴⁹hän pelastaa minut vihollisteni käsistä ja antaa voiton vihamiehistäni, vainoojista hän minut päästää.

⁵⁰HERRE, derfor priser jeg dig blandt Folkene og lovsynger dit Navn,

⁵⁰Siksi kiitän sinua, Herra, kansojen keskellä, laulan kiitosta sinun nimellesi.

⁵¹du, som kraftig hjælper din Konge og viser din Salvede Miskundhed. David og hans Æt evindelig.

⁵¹Sinä teet voittoisaksi kansasi kuninkaan, sinä olet uskollinen sille jonka olet voidellut, Daavidille ja hänen suvulleen, nyt ja aina.