¹Krigen imellem Sauls og Davids Huse trak i Langdrag; men David blev stærkere og stærkere, Sauls Hus svagere og svagere.

¹Saulin ja Daavidin sukujen välinen sota jatkui pitkään. Daavidin asema vahvistui koko ajan, mutta Saulin suvun valta heikkeni.

²I Hebron fødtes der David Sønner; hans førstefødte var Amnon, Søn af Ahinoam fra Jizre'el,

²Daavidille syntyi Hebronissa poikia. Hänen esikoisensa oli Amnon, jonka äiti oli jisreeliläinen Ahinoam.

³den næstældste Kil'ab, Søn af Abigajil, Harmeliten Nabals Hustru, den tredje Absalon, en Søn af Kong Talmaj af Gesjurs Datter Ma'aka,

³Toinen oli Kilab, jonka äiti Abigail oli ollut karmelilaisen Nabalin vaimo, kolmas Absalom, Gesurin kuninkaan Talmain tyttären Maakan poika,

⁴den fjerde Adonija, en Søn af Haggit, den femte Sjefatja, en Søn af Abital,

⁴neljäs Adonia, Haggitin poika, viides Sefatja, Abitalin poika,

⁵og den sjette Jitream, Søn af Davids Hustru Egla. Disse fødtes David i Hebron.

⁵ja kuudes Jitream, Daavidin vaimon Eglan poika. Nämä syntyivät Daavidille Hebronissa.

⁶Under Krigen mellem Sauls og Davids Huse ydede Abner Sauls Hus kraftig Støtte.

⁶Saulin ja Daavidin sukujen välisen sodan aikana Abner sai yhä enemmän valtaa Saulin kannattajien keskuudessa.

⁷Nu havde Saul haft en Medhustru ved Navn Rizpa, Ajjas Datter. Og Isjbosjet sagde til Abner: "Hvorfor gik du ind til min Faders Medhustru?"

⁷Saulilla oli ollut sivuvaimo nimeltä Rispa, Aijan tytär. Kerran Isboset kysyi Abnerilta: "Miksi olet käynyt isäni sivuvaimon luona?"

⁸Abner blev opbragt over Isjbosjets Ord og sagde: "Er jeg nu blevet et Hundehoved fra Juda? Nu har jeg Gang på Gang vist Godhed mod din Fader Sauls Hus, hans Brødre og Venner og ikke ladet dig falde i Davids Hånd, og så går du nu i Rette med mig for en Kvindes Skyld!

⁸Abner suuttui Isbosetin sanoista ja vastasi: "Juudan koirienko päällikkö minä olen? Olen tähän päivään asti ollut uskollinen isäsi Saulin suvulle ja hänen veljilleen ja ystävilleen enkä ole antanut sinun joutua Daavidin käsiin, ja nyt sinä syytät minua tämän naisen vuoksi.

⁹Gud ramme Abner både med det ene og det andet: Hvad HERREN tilsvor David, skal jeg nu sørge for bliver opfyldt på ham;

⁹Kohdatkoon minua Jumalan viha nyt ja aina, ellen toteuta sitä, minkä Herra on vannonut Daavidille:

¹⁰jeg skal sørge for, at Sauls Hus mister Kongedømmet og Davids Trone bliver rejst over Israel og Juda fra Dan til Be'ersjeba!"

¹⁰'Minä siirrän kuninkuuden pois Saulin suvulta ja saatan Daavidin valtaistuimen piiriin koko Israelin ja Juudan, Danista Beersebaan asti.'"

¹¹Og af Frygt for Abner kunde Isjbosjet ikke svare et Ord.

¹¹Eikä Isboset uskaltanut sanoa Abnerille enää mitään.

¹²Så sendte Abner Sendebud til David i Hebron og lod sige: "Slut Pagt med mig! Se, jeg vil hjælpe dig og bringe hele Israel over på din Side!"

¹²Abner lähetti heti sananviejiä Daavidin luo sanomaan: "Kenen maa tämä oikein on? Solmi kanssani liitto, niin minä autan sinua saamaan puolellesi koko Israelin."

¹³Han svarede: "Vel, jeg vil slutte Pagt med dig; men een Ting kræver jeg af dig: Du bliver ikke stedet for mit Åsyn, med mindre du har Sauls Datter Mikal med, når du kommer!"

¹³Daavid vastasi: "Hyvä on! Minä solmin kanssasi liiton, mutta vain yhdellä ehdolla: tuo luokseni Saulin tytär Mikal. Ilman häntä et saa astua kasvojeni eteen."

¹⁴David sendte derpå Bud til Isjbosjet, Sauls Søn, og lod sige:"Giv mig min Hustru Mikal, som jeg blev trolovet med for 100 Filisterforhuder!"

¹⁴Sitten Daavid lähetti sananviejiä Saulin pojan Isbosetin luo sanomaan: "Anna minulle takaisin vaimoni Mikal, jonka kihlasin omakseni sadalla filistealaisten esinahalla."

¹⁵Da sendte Isjbosjet Bud og lod hende hente hos hendes Mand Paltiel, Lajisj's Søn.

¹⁵Isboset haetti Mikalin pois hänen miehensä, Laisin pojan Paltielin luota.

¹⁶Hendes Mand fulgte hende grædende lige til Bahurim; her sagde Abner til ham: "Gå nu hjem!" Så vendte han hjem.

¹⁶Mikalin mies lähti mukaan ja seurasi häntä Bahurimiin saakka itkien koko ajan. Mutta Abner sanoi hänelle: "Mene takaisin!" Ja hän lähti.

¹⁷Men Abner havde forhandlet med Israels Ældste og sagt: "Allerede tidligere ønskede I David til Konge;

¹⁷Abner oli asettunut yhteyteen Israelin vanhimpien kanssa ja antanut heille tällaisen neuvon: "Te olette jo kauan halunneet Daavidia kuninkaaksenne.

¹⁸så gør nu Alvor af det! Thi HERREN har sagt om David: Ved min Tjener Davids Hånd vil jeg frelse mit Folk Israel fra Filisternes og alle dets fjenders Hånd!"

¹⁸Toimikaa siis nyt, sillä Herra on sanonut Daavidille: 'Minä annan palvelijani Daavidin pelastaa kansani Israelin filistealaisten ja kaikkien sen vihollisten käsistä.'"

¹⁹Abner talte også til Benjamin derom. Endelig gik Abner også til Hebron for at meddele David alt, hvad Israel og hele Benjamins Hus havde vedtaget.

¹⁹Abner puhui tästä nyt myös benjaminilaisille, ja sitten hän lähti Hebroniin kertomaan Daavidille, mitä israelilaiset ja koko Benjaminin heimo tahtoivat.

²⁰Da Abner, fulgt af tyve Mænd, kom til David i Hebron, gjorde David Gæstebud for Abner og Mændene, som var med ham.

²⁰Kun Abner tuli Hebroniin kaksikymmentä miestä mukanaan, Daavid järjesti hänelle ja hänen seurueelleen pidot.

²¹Derpå sagde Abner til David: "Lad mig bryde op og drage hen og samle hele Israel om min Herre Kongen, for at de kan slutte Pagt med dig, at du kan blive Konge over alt, hvad din Hu står til!" Da lod David Abner rejse, og han drog bort i Fred.

²¹Abner sanoi Daavidille: "Minä lähden nyt ja kokoan kaikki israelilaiset sinun luoksesi, herrani ja kuninkaani. He solmivat kanssasi liiton, ja sinusta tulee kaikkien niiden kuningas, joita tahdot hallita." Daavid saatteli Abnerin matkaan, ja hän lähti rauhassa menemään.

²²Just da kom Davids Folk og Joab hjem fra et Strejftog og medførte et rigt Bytte; Abner var da ikke mere hos David i Hebron, thi David havde ladet ham rejse, og han var draget bort i Fred.

²²Samaan aikaan tulivat Daavidin miehet ja Joab ryöstöretkeltä runsaat saaliit mukanaan. Abner ei enää ollut Daavidin luona Hebronissa, sillä Daavid oli päästänyt hänet rauhassa lähtemään.

²³Da nu Joab var vendt hjem med hele sin Hær, fik han at vide at Abner, Ners Søn, havde været hos Kongen, og at denne havde ladet ham rejse, så han var draget bort i Fred.

²³Kun Joab saapui miehineen, hänelle kerrottiin, että Abner, Nerin poika, oli tullut kuninkaan luo ja että kuningas oli päästänyt hänet lähtemään.

²⁴Da gik Joab til Kongen og sagde: "Hvad har du gjort? Abner har jo været hos dig! Hvorfor lod du ham rejse, så han frit kunde drage bort?

²⁴Joab meni kuninkaan luo ja sanoi: "Mitä sinä olet tehnyt? Abner tuli sinun luoksesi, ja sinä annoit hänen mennä kaikessa rauhassa!

²⁵Indser du ikke, at Abner, Ners Søn, kun kom for at bedrage dig. udspejde din Færd og få at vide, hvad du har for!"

²⁵Tunnethan sinä Abnerin, Nerin pojan! Hän tuli sinua harhauttamaan, urkkimaan liikkeitäsi ja ottamaan selkoa kaikesta mitä teet."

²⁶Så gik Joab bort fra David og sendte uden Davids Vidende Sendebud efter Abner og de hentede ham tilbage fra Bor-Sira.

²⁶Sitten hän lähti Daavidin luota ja lähetti tämän tietämättä Abnerin perään sanansaattajia. Nämä käännyttivät Abnerin takaisin hänen ehdittyään Siran vesisäiliön luo.

²⁷Og da Abner kom tilbage til Hebron, tog Joab ham til Side midt i Porten for at tale uhindret med ham; og der dræbte han ham ved et Stik i Underlivet for at hævne sin Broder Asa'els Blod.

²⁷Kun Abner palasi Hebroniin, Joab vei hänet syrjään porttiholviin muka puhuakseen hänen kanssaan kahden kesken. Siellä Joab pisti häntä vatsaan, niin että hän kuoli. Tämä oli kosto siitä, että Abner oli surmannut Joabin veljen Asaelin.

²⁸Da det siden kom David for Øre, sagde han: "Jeg og mit Rige er til evig Tid uden Skyld for HERREN i Abners, Ners Søns, Blod!

²⁸Saatuaan kuulla tämän Daavid sanoi: "Minä ja kuningassukuni olemme Herran edessä ikuisesti syyttömät Abnerin, Nerin pojan, kuolemaan.

²⁹Det komme over Joabs Hoved og over hele hans Fædrenehus; og Joabs Hus være aldrig frit for Folk, som lider af Flåd eller Spedalsk hed, går med Krykke eller falder for Sværdet eller mangler Brød!"

²⁹Langetkoon tämä syyllisyys Joabin päälle ja koko hänen isänsä suvulle! Olkoon Joabin suvussa aina vuototautisia ja spitaalisia, kepin varassa kulkevia, miekkaan sortuvia ja leivättömiä!"

³⁰Men Joab og hans Broder Abisjaj havde slået Abner ihjel, fordi han havde fældet deres Broder Asa'el i Kampen ved Gibeon.

³⁰Joab ja hänen veljensä Abisai tappoivat näin Abnerin, koska hän oli Gibeonin taistelussa surmannut heidän veljensä Asaelin.

³¹Derpå sagde David til Joab og alle Folkene, som fulgte ham: "Sønderriv eders Klæder, tag Sæk om eder og hold Klage over Abner!" Og Kong David gik selv bag efter Båren.

³¹Daavid sanoi Joabille ja kaikille, jotka olivat paikalla: "Repäiskää vaatteenne, pukeutukaa säkkikankaaseen ja pitäkää valittajaiset Abnerille." Ja kuningas Daavid kulki paarien jäljessä,

³²Og da man jordede Abner i Hebron, græd Kongen højt ved Abners Grav, og alt Folket græd med,

³²kun he hautasivat Abnerin Hebroniin. Kuningas itki hänen haudallaan suureen ääneen, ja myös koko kansa itki.

³³Da sang Kongen denne Klagesang over Abner: Skulde Abner dø en Dåres Død?

³³Kuningas lauloi Abnerille tämän valituslaulun: -- Oliko Abnerin kuoltava niin kuin tyhmyri kuolee?

³⁴Dine Hænder var ikke bundne, dine Fødder ikke lagt i Lænker, du faldt, som man falder for Misdædere! Da græd hele Folket end mere over ham,

³⁴Kätesi eivät olleet sidotut, jalkasi eivät olleet vaskikahleissa. Silti sinä kaaduit kuin kavalien rikollisten käsiin. Silloin kansa itki häntä yhä enemmän.

³⁵og da hele Folket kom for at få David til af spise, medens det endnu var Dag, svor David: "Gud ramme mig både med det ene og det andet, om jeg smager Brød eller noget andet, før Sol går ned!"

³⁵Vielä päivänvalon aikaan väkijoukko tuli tarjoamaan Daavidille leipää. Mutta Daavid sanoi: "Kohdatkoon minua Jumalan viha nyt ja aina, jos ennen auringonlaskua maistan leipää tai mitään muutakaan."

³⁶Hele Folket lagde Mærke dertil, og det gjorde et godt Indtryk på dem; alt, hvad Kongen foretog sig, gjorde et godt Indtryk på alt Folket;

³⁶Nämä sanat olivat ihmisille mieleen niin kuin kaikki muukin, mitä kuningas teki.

³⁷og hele Folket og hele Israel skønnede den Dag, at Kongen ikke var Ophavsmand til Drabet på Abner, Ners Søn.

³⁷Väkijoukko ja koko Israel ymmärsivät silloin, ettei kuninkaalla ollut osuutta Nerin pojan Abnerin surmaamiseen.

³⁸Og Kongen sagde til sine Folk: "Ved I ikke, af der i Dag er faldet en Øverste og Stormand i Israel?

³⁸Kuningas sanoi miehilleen: "Te tiedätte, että tänään on Israelista kaatunut suuri päällikkö.

³⁹Men jeg er endnu for svag, skønt jeg er salvet til Konge, og disse Mænd, Zerujasønnerne, er mig for stærke. HERREN gengælde Udådsmanden hans Skændsels- dåd!"

³⁹Minä olen kuitenkin vielä heikko, vaikka minut on voideltu kuninkaaksi. Nämä miehet, Serujan pojat, ovat minua vahvempia. Herra maksakoon tämän rikoksen tekijälle hänen tekonsa mukaan!"