¹Ve Zions sorgløse mænd og de trygge på Samarias bjerg, I ædle blandt førstegrødefolket, hvem Israels Hus søger til;

¹Voi teitä, Siionin huolettomat ja Samarian vuoren itsevarmat asukkaat, te valitun kansan kärkijoukko! Ja teitä koko Israel seuraa!

²(drag over til Kalne og se, derfra over til det store Hamat og ned til Filisternes Gat: Er de bedre end disse Riger, deres Område større end eders?)

²Menkää Kalneen katsomaan, kuinka sen on käynyt, menkää sieltä suureen Hamatiin ja alas filistealaisten Gatiin! Oletteko te parempia kuin nuo valtakunnat, onko teidän alueenne suurempi kuin niiden?

³I, som afviser Ulykkesdagen og bringer Urettens Sæde nær.

³Te torjutte mielestänne pahan päivän ja hyväksytte väkivallan keskuudessanne.

⁴De ligger på Elfenbenslejer, henslængt på deres Bænke; af Hjorden æder de Lam og Kalve fra Fedesti;

⁴Te makaatte norsunluuvuoteillanne ja loikoilette leposohvillanne. Te syötte karitsoita laumasta ja juottovasikoita karsinasta.

⁵de kvidrer til Harpeklang og opfinder Strengeleg som David;

⁵Te näppäilette harpun kieliä ja sepitätte lauluja kuin paraskin Daavid!

⁶de drikker Vinen af Kander og salver sig med ypperste Olie, men sørger ej over Josefs Skade.

⁶Te juotte viiniä uhrimaljoista ja voitelette itsenne parhaalla öljyllä, mutta Joosefin heimon vamma ei teitä liikuta.

⁷Derfor skal de nu føres bort forrest i landflygtiges Flok. Dagdrivernes Skrål får Ende, lyder det fra HERREN, Hærskarers Gud.

⁷Sen tähden teidän käy nyt näin: Vankisaattueen kärjessä te marssitte vieraaseen maahan. Loikojien juhlat on juhlittu.

⁸Den Herre HERREN svor ved sig selv: Afsky har jeg for Jakobs Hovmod, hans Borge vækker mit Had; jeg prisgiver Byen og dens fylde.

⁸Herra Jumala on vannonut itsensä kautta, näin sanoo Herra Jumala Sebaot: -- Minä inhoan Jaakobin suvun ylpeyttä, minä vihaan sen palatsia. Minä jätän kaupungin kaikkineen tuhon omaksi.

⁹Og er der end hele ti Mænd i eet Hus de skal dog dø.

⁹Jos silloin johonkin taloon on jäänyt kymmenen ihmistä, niin hekin kuolevat.

¹⁰Og levnes der een, så trækkes han frem af sin Slægtning og den, som røer når Ligene hentes af Huse. Og han siger til ham inderst i Huset: "Er der flere hos dig?" Hin svarer: "Ingen!" Da siger han: "Tys!" Thi HERRENs Navn tør de ikke nævne.

¹⁰Sukulainen tulee viemään ruumista poltettavaksi ja kysyy siltä, joka on talon perällä: "Onko luonasi vielä joku?" Tämä vastaa: "Ei ketään enää." Silloin toinen varoittaa: "Ole hiljaa!" -- sillä Herran nimeä ei ole hyvä mainita.

¹¹Thi HERREN, se, han byder og slår det store Hus i Stykker, det lille Hus i Splinter.

¹¹Ja nyt Herra antaa käskyn. Iso talo lyödään palasiksi ja pieni talo pirstaleiksi.

¹²Løber mon Heste på Klipper, pløjes mon Havet med Okser? Men I vender Retten til Gift og Retfærds Frugt til Malurt;

¹²Eiväthän hevoset juokse pitkin kalliolouhikoita? Ei kai härillä kynnetä merta? Mutta te teette lainkäytöstä myrkkykeison ja oikeuden hedelmistä katkeraa koiruohoa.

¹³I glæder jer over Lodebar og siger: "Mon ikke det var ved vor Styrke, vi tog Karnajim?

¹³Te iloitsette Lo-Dabarista, tyhjästä, ja sanotte: "Omin voimin me valloitimme vahvan Karnaimin."

¹⁴Thi se, jeg rejser et Folk imod eder, Israels Hus, lyder det fra HERREN, Hærskarers Gud; Trængsel bringer det eder fra Egnen ved Hamat til Arababækken.

¹⁴Mutta nyt, israelilaiset, näin sanoo Herra Jumala Sebaot: -- Minä lähetän teidän kimppuunne kansan, joka ahdistaa teitä kaikkialla, Lebo-Hamatista aina Arabanpurolle saakka.