¹Så vendte vi om og brød op til Ørkenen i Retning af det røde Hav, således som HERREN havde pålagt mig, og i lang Tid vandrede vi rundt om Seirs Bjerge.

¹"Sitten me käännyimme ja lähdimme liikkeelle autiomaan halki Kaislameren suuntaan sen käskyn mukaisesti, jonka Herra oli minulle antanut. Me kiertelimme pitkän aikaa Seirin vuorten tienoilla,

²Da sagde HERREN til mig:

²kunnes Herra sanoi minulle:

³"Nu har I længe nok vandret rundt om Bjergene her; vend eder nu mod Nord!

³'Te olette jo kyllin kauan kierrelleet näillä vuorilla. Kääntykää nyt pohjoiseen.

⁴Men byd Folket og sig: Når I nu drager igennem eders Brødres, Esaus Sønners, Landemærker, de, som bor i Seir, og de bliver bange for eder, så skal I tage eder vel i Vare

⁴Sano kansalle: Te kuljette pian sen alueen halki, joka kuuluu Esaun jälkeläisille, teidän Seirissä asuvalle sukulaiskansallenne. Vaikka he pelkäävätkin teitä, älkää tehkö mitään ajattelematonta

⁵for at indlade eder i Krig med dem; thi jeg vil ikke give eder så meget som en Fodsbred af deres Land; thi Esau har jeg givet Seirs Bjerge i Arv og Eje.

⁵älkääkä ryhtykö sotimaan heitä vastaan. Minä en anna teille heidän maastaan edes kämmenenleveyttä, sillä Seirin vuoriston minä olen antanut Edomin, Esaun suvun, omaisuudeksi.

⁶Fødevarer at spise skal I købe af dem for Penge, også Vand at drikke skal I købe af dem for Penge;

⁶Kun tarvitsette ruokaa, ostakaa se heiltä, ja maksakaa heille myös juomavedestä.

⁷thi HERREN din Gud har velsignet dig i alt, hvad du har taget dig for, han har sørget for dig på din Vandring gennem denne store Ørken; i fyrretyve År har, HERREN din Gud nu været med dig, du har ikke manglet noget."

⁷Onhan Herra, teidän Jumalanne, siunannut teitä kaikissa toimissanne. Hän on huolehtinut teistä vaeltaessanne tämän suuren autiomaan halki. Nämä neljäkymmentä vuotta Herra, teidän Jumalanne, on ollut teidän kanssanne, eikä teiltä ole puuttunut mitään.'

⁸Derpå drog vi fra Elat og Ezjongeber ad Arabavejen gennem vore Brødres, Esaus Sønners Land, de, som bor i Se'ir; så drejede vi af og drog videre ad Vejen til Moabs Ørken.

⁸"Niin me siis kuljimme Seirissä asuvan sukulaiskansamme, Esaun jälkeläisten, alueen kautta pitkin Araban tietä, joka tulee Eilatista ja Esjon- Geberistä. Sitten me käännyimme Moabin autiomaan suuntaan.

⁹Og HERREN sagde til mig: "Du må ikke angribe Moab eller indlade dig i Krig med dem, thi jeg vil ikke give dig noget af deres Land i Eje; thi Lots Sønner har jeg givet Ar i Eje.

⁹"Herra sanoi minulle: 'Älkää kohdelko moabilaisia vihollisinanne älkääkä ryhtykö sotimaan heitä vastaan. Minä en anna teille heidän maastaan mitään, sillä Arin seudut minä olen antanut Lootin jälkeläisten omaisuudeksi.' --

¹⁰Fordum beboedes det af Emiterne, et stort og talrigt Folk, kæmpestore som Anakiterne;

¹⁰Aikaisemmin siellä asuivat emiläiset, mahtava ja lukuisa kansa. He olivat yhtä kookkaita kuin anakilaiset,

¹¹også de henregnes ligesom Anakiterne til Refaiterne, men Moabiterne kalder dem Emiter.

¹¹ja näiden tavoin heidätkin luetaan refalaisiin, vaikka moabilaiset kutsuvat heitä emiläisiksi.

¹²I Se'ir boede derimod fordum Horiterne, som Esaus Sønner drev bort og udryddede foran sig, hvorefter de bosatte sig der i deres Sted, ligesom Israel gjorde ved sit Ejendomsland, som HERREN gav dem.

¹²Seirissä taas olivat muinoin asuneet horilaiset, mutta Esaun jälkeläiset riistivät heiltä heidän maansa, hävittivät heidät tieltään ja asettuivat heidän alueilleen, kuten israelilaisetkin tekivät omassa maassaan, jonka Herra heille antoi.

¹³Bryd nu op og gå over Zeredbækken! Så gik vi over Zeredbækken.

¹³"Herra käski meidän kulkea eteenpäin Seredin jokiuoman poikki, ja me teimme niin.

¹⁴Der var gået otte og tredive År fra vort Opbrud fra Kadesj Barnea, til vi gik over Zeredbækken, til hele din Slægt af våbenføre Mænd var uddød af Lejren, således som HERREN havde svoret dem;

¹⁴Vaelluksemme Kades-Barneasta Seredin jokiuoman ylitykseen saakka kesti kolmekymmentäkahdeksan vuotta. Sinä aikana kuolivat Egyptistä lähteneen sukupolven kaikki asekuntoiset miehet, kuten Herra oli vannonut.

¹⁵også HERRENs Hånd havde været imod dem, så de blev udryddet af Lejren til sidste Mand.

¹⁵Herra kääntyi heitä vastaan ja hävitti heidät leiristä viimeistä miestä myöten.

¹⁶Men da alle våbenføre Mænd var uddøde af Folket,

¹⁶"Kun viimeisetkin näistä miehistä olivat kuolleet kansan keskuudesta,

¹⁷talede HERREN til mig og sagde:

¹⁷Herra sanoi minulle:

¹⁸Når du nu drager gennem Moabs Landemærker, gennem Ar,

¹⁸'Kun nyt kuljette Arin kautta, moabilaisten maan halki,

¹⁹og således når hen til Ammoniterne, så må du ikke angribe dem eller indlade dig i Krig med dem, thi jeg vil ikke give dig noget af Ammoniternes Land i Eje; thi det har jeg givet Lots Børn i Eje.

¹⁹te tulette lähelle ammonilaisten rajoja. Älkää kohdelko ammonilaisia vihollisinanne älkääkä ryhtykö sotimaan heitä vastaan. Minä en anna teille heidän maastaan palaakaan, sillä sen maan olen antanut Lootin jälkeläisten omaisuudeksi.' --

²⁰Også det henregnes til Refaiternes Land; det beboedes fordum af Refaiter, men Ammoniterne kalder dem Zamzummiter.

²⁰Tämäkin alue luetaan refalaisten maahan kuuluvaksi, koska siellä muinoin asui refalaisia, joita ammonilaiset sanoivat samsumilaisiksi.

²¹Det var et stort og talrigt Folk, kæmpestore som Anakiterne. Men HERREN udryddede dem foran dem, så de drev dem bort og bosatte sig der i deres Sted,

²¹Nämä olivat mahtava ja lukuisa kansa, ja he olivat yhtä kookkaita kuin anakilaiset, mutta Herra hävitti heidät ammonilaisten tieltä. Ammonilaiset ottivat haltuunsa heidän maansa ja asettuivat sinne asumaan.

²²ligesom han gjorde for Esaus Sønner, der bor i Se'ir, for hvem han udryddede Horiterne, så de drev dem bort og bosatte sig der i deres Sted, og de bor der den Dag i dag.

²²Samalla tavoin Herra oli auttanut Seirissä asuvia Esaun jälkeläisiä, joiden tieltä hän hävitti horilaiset. Näin Esaun jälkeläiset olivat saaneet haltuunsa heidän maansa ja asettuneet sinne. Siellä he asuvat edelleenkin.

²³Men Avvijiterne, der boede i Landsbyer i Egnene henimod Gaza, dem drev Kaftorerne, der var udvandret fra Kaftor, bort og bosatte sig der i deres Sted.

²³Avvilaiset asuivat maaseudun kylissä Gazaan saakka, mutta Kaftorista lähtenyt kansa hävitti heidät ja asettui asumaan heidän alueilleen.

²⁴Bryd nu op og gå over Arnonfloden! Se, jeg har givet Hesjbons Konge, Amoriten Sihon, og hans Land i din Hånd; giv dig kun til at drive ham bort og føre Krig med ham!

²⁴"Herra sanoi: 'Lähtekää liikkeelle Arnonin jokilaakson poikki. Minä annan teidän käsiinne amorilaisen Sihonin, Hesbonin kuninkaan, ja hänen maansa. Ryhtykää taisteluun häntä vastaan ja valloittakaa maa!

²⁵Fra i Dag af begynder jeg at vække Frygt og Rædsel for dig hos alle Folkeslag under Himmelen; blot de hører om dig, skal de ryste og bæve for dig!

²⁵Tästä päivästä alkaen minä levitän pelkoa ja kauhua kaikkialle kansojen keskuuteen, niin että ne pelkäävät ja vapisevat, kun vain kuulevatkin teistä.'

²⁶Da udsendte jeg Sendebud fra Kedemots Ørken til Kong Sihon af Hesjbon med følgende fredelige Tilbud:

²⁶"Niin minä lähetin Kedemotin autiomaasta sananviejien mukana Hesbonin kuninkaalle Sihonille tämän viestin: 'Rauhaa sinulle!

²⁷"Lad mig drage gennem dit Land; jeg skal holde mig til Vejen uden at bøje af til højre eller venstre.

²⁷Tahtoisimme kulkea sinun maasi halki. Kulkisimme vain tietä pitkin poikkeamatta oikealle tai vasemmalle.

²⁸Fødevarer at spise skal du sælge mig for Penge, og Vand at drikke skal du give mig for Penge, jeg beder kun om at måtte drage igennem til Fods,

²⁸Salli meidän ostaa ruokaa ja juomavettä. Me tahdomme vain marssia sinun maasi kautta,

²⁹således som Esaus Sønner, der bor i Se'ir, og Moabiterne, der bor i Ar, tillod mig, indtil jeg kommer over Jordan ind i det Land, HERREN vor Gud vil give os!"

²⁹kuten saimme Seirissä asuvien Esaun jälkeläisten ja Arissa asuvien moabilaisten luvalla kulkea heidän maidensa halki. Näin me pääsemme Jordanin yli siihen maahan, jonka Herra, meidän Jumalamme, meille antaa.'

³⁰Men Kong Sihon i Hesjbon vilde ikke tillade os at drage igennem; thi HERREN din Gud forhærdede hans Ånd og gjorde hans Hjerte hårdt for at give ham i din Hånd, som det nu er sket.

³⁰"Mutta Sihon, Hesbonin kuningas, ei halunnut päästää meitä alueensa halki, sillä Herra, teidän Jumalanne, oli paaduttanut hänen mielensä ja kovettanut hänen sydämensä antaakseen hänet teidän käsiinne, kuten sitten tapahtuikin.

³¹Derpå sagde HERREN til mig: "Se, jeg har allerede begyndt at give Sihon og hans Land i din Magt; giv dig kun til at drive ham bort for at tage hans Land i Besiddelse!"

³¹Herra sanoi minulle: 'Minä annan Sihonin ja hänen maansa pian teidän käsiinne. Lähtekää siis valloittamaan hänen maataan ja ottakaa se omaksenne!'

³²Så rykkede Sihon med alle sine Krigere ud imod os til Kamp ved Jaza;

³²Sihon tuli sotajoukkoineen Jahasiin taistelemaan meitä vastaan.

³³og HERREN vor Gud gav ham i vor Magt, og vi slog ham og hans Sønner og alle hans Krigere.

³³Mutta Herra, meidän Jumalamme, antoi hänet meidän käsiimme, ja me kukistimme hänet, hänen poikansa ja koko hänen sotajoukkonsa.

³⁴Og vi indtog dengang alle hans Byer og lagde i enhver By Band på Mænd, Kvinder og Børn uden at lade en eneste undslippe;

³⁴"Me valloitimme ja tuhosimme kaikki hänen kaupunkinsa, julistimme ne Herralle kuuluvaksi uhriksi ja surmasimme niissä joka ikisen miehen, naisen ja lapsen jättämättä eloon ainoatakaan.

³⁵kun Kvæget tog vi selv som Bytte, tillige med hvad vi røvede i de erobrede Byer.

³⁵Vain karjan ja valloitetuista kaupungeista kootun ryöstösaaliin me otimme itsellemme.

³⁶Fra Aroer ved Arnonflodens Bred og Byen, der ligger i Dalen, og til Gilead var der ikke en By, som var os uindtagelig; HERREN vor Gud gav dem alle i vor Magt.

³⁶Alkaen Aroerista, joka on Arnonin jokilaakson partaalla, ja itse laaksossa olevasta kaupungista aina Gileadiin saakka ei ollut yhtään linnoitettua kaupunkia, jonka muurit olisivat olleet meille liian korkeat. Herra, meidän Jumalamme, antoi kaikki nuo kaupungit meidän haltuumme.

³⁷Men på Ammoniternes Land forgreb du dig ikke, hverken det, der ligger langs Jabbokfloden, eller Byerne i Bjergene, således som HERREN vor Gud havde påbudt.

³⁷Vain ammonilaisten alueista, sekä Jabbokin jokilaakson varsilta että vuoristokaupungeista, te pysyitte loitolla noudattaen siten Herran, meidän Jumalamme, käskyä.