¹Dette er den Velsignelse, hvormed den Guds Mand Moses velsignede Israel før sin Død

¹Tämä on se siunaus, jonka Mooses, Jumalan mies, ennen kuolemaansa lausui israelilaisille.

²Han sagde: HERREN kom fra Sinaj, fra Seir fremstråled han for dem, brød frem i Lysglans fra Parans Bjerge og kom fra Meribat Kadesj. Ved hans højre lued Ild dem i Møde.

²Hän sanoi: -- Herra tuli Siinailta, Seiristä hän loisti kirkkaana kuin aurinko, hän ilmestyi Paranin vuorelta ja saapui Meribat-Kadesiin. Tuli loimusi hänen oikealla puolellaan.

³Visselig, han elsker sit Folk, alle hans hellige er i hans Hænder; og de sætter sig ved din Fod og tager mod Ord fra dig.

³Herra rakastaa heimojaan, hän varjelee kaikkia omiaan. He laskeutuvat hänen jalkojensa juureen ja ottavat opikseen hänen sanansa.

⁴En Lov har Moses pålagt os. Hans Eje er Jakobs Forsamling,

⁴Mooses antoi meille lain, perinnöksi Jaakobin seurakunnalle.

⁵og han blev Konge i Jesjurun, da Folkets Høvdinger kom sammen, og Israels Stammer forsamled sig.

⁵Jesurun sai kuninkaan, kun kansan päämiehet kokoontuivat, kun Israelin heimot olivat koolla.

⁶Måtte Ruben leve og ikke dø, hans Mænd blive dog et Tal!

⁶Sitten Mooses sanoi: -- Eläköön Ruuben, älköön hänen sukunsa kuolko, vaikka vähäinen on hänen miestensä määrä.

⁷Og disse Ord sagde han om Juda: Hør, HERRE, Judas Råb og lad ham komme til sit Folk! Strid for ham med dine Hænder, vær ham en Hjælp mod hans Fjender!

⁷Juudan hän siunasi näin: -- Kuule, Herra, Juudan huuto, tuo hänet takaisin kansansa luo. Hän taistelee kaikkien puolesta, auta sinä häntä hänen vihollisiaan vastaan.

⁸Om Levi sagde han: Giv Levi dine Tummim, din Yndling dine Urim, ham, som du prøved ved Massa og bekæmped ved Meribas Vand,

⁸Leevistä hän sanoi: -- Herra, sinä annoit urimin ja tummimin Leeville, uskolliselle palvelijallesi, jota sinä Massassa koettelit, jonka kanssa sinä kamppailit Meriban vesipaikalla.

⁹som sagde om sin Fader: "Jeg så ham aldrig!" som ikke brød sig om sine Brødre og ikke kendtes ved sine Sønner, thi de holdt dit Ord og holdt fast ved din Pagt.

⁹Hän sanoi vanhemmistaan: "En tunne heitä." Hän ei myöntänyt veljiään veljikseen eikä lapsiaan lapsikseen. Hän noudatti sinun käskyjäsi, piti kunniassa sinun liittosi.

¹⁰De skal lære Jakob dine Lovbud og Israel din Lov, bringe Offerduft op i din Næse og Helofre på dine Altre.

¹⁰Hän opettaa sinun säädöksesi Jaakobille, sinun lakisi Israelille. Hän tarjoaa sinulle uhrisavun tuoksua, hän tuo kokonaisuhrit sinun alttarillesi.

¹¹Velsign, o HERRE, hans Kraft, find Behag i hans Hænders Værk. Knus Lænderne på hans Fjender, på hans Avindsmænd, så de ej rejser sig mer!

¹¹Siunaa, Herra, hänen voimaansa. Ole suopea hänen työtään kohtaan. Murskaa hänen vastustajiensa luut, lyö hänen vihamiehensä, niin etteivät he enää nouse.

¹²Om Benjamin sagde han: Benjamin er HERRENs Yndling, han bor bestandig i Tryghed, den Højeste skærmer ham og bor imellem hans Skrænter.

¹²Benjaminista hän sanoi: -- Herran lemmikki asuu turvassa. Korkein varjelee häntä alituisesti ja asuu hänen luonaan vuorten keskellä.

¹³Om Josef sagde han: Hans Land er velsignet af HERREN med det kosteligste fra Himlen oventil og fra Dybet, som ruger for neden,

¹³Joosefista hän sanoi: -- Herra siunatkoon hänen maataan parhaalla, mitä taivas antaa, siunatkoon kasteella ja vedellä, joka kumpuaa maan syvyyksistä,

¹⁴med det kosteligste, Solen frembringer, med det kosteligste, Måneskifterne fremkalder,

¹⁴parhaalla, mikä auringon voimasta kypsyy, vuodenaikojen parhailla antimilla,

¹⁵med det bedste fra de ældgamle Bjerge og det kosteligste fra de evige Høje,

¹⁵parhaalla, mitä ikivanhat vuoret tarjoavat, mitä ikuiset kukkulat tuottavat,

¹⁶med det kosteligste af Jorden og dens Fylde og Nåde fra ham, der boede i Tornebusken. Det skal komme over Josefs Hoved, over Issen på ham, som er Hersker blandt sine Brødre.

¹⁶parhaalla, mitä maa runsaudestaan antaa. Hän, joka asuu palavassa pensaassa, siunatkoon häntä suosiollaan. Kaikki tämä tulkoon Joosefin osaksi, hänen, joka on päämies veljiensä joukossa.

¹⁷Som den unge Okses er hans Højhed, som Vildoksens er hans Horn; med dem nedstøder han Folkene, så vidt som Jorden strækker sig. Sådan er Efraims Titusinder, sådan er Manasses Tusinder!

¹⁷Hänen esikoispoikansa on hänen ylpeytensä, sonni, jolla on sarvet kuin villihärällä. Niillä hän lävistää kansakuntia, puskee ne maan ääriin saakka. Sellaisia ovat Efraimin kymmenettuhannet, sellaisia Manassen tuhatpäiset joukot.

¹⁸Om Zebulon sagde han: Glæd dig, Zebulon, over din Udfart, du, Issakar, over dine Telte!

¹⁸Sebulonista hän sanoi: -- Iloitse, Sebulon, retkilläsi, ja sinä, Isaskar, teltoillasi.

¹⁹Til Bjerget stævner de Folkeslag, der ofrer de Retfærds Ofre, thi Havets Overflod dier de og Havsandets skjulteste Skatte!

¹⁹He kutsuvat kansoja vuorelleen, he uhraavat siellä määräuhreja. He keräävät merten rikkauksia ja hiekkaan kätkettyjä aarteita.

²⁰Om Gad sagde han: Priset være han, der skaffer Plads for Gad! Han ligger som en Løve og flænger både Arme og Hjerneskal;

²⁰Gadista hän sanoi: -- Ylistetty olkoon Herra, joka tekee laajaksi Gadin maan! Gad on asettunut aloilleen kuin leijona, valmiina raatelemaan käsivarren ja pään.

²¹han udså sig en Forlodsdel, thi der tilfaldt hans Lod ham. Og Folkets Høvdinger samled sig. Han fuldbyrdede HERRENs Ret og hans Beslutninger sammen med Israel!

²¹Hän valitsi itselleen parhaan osan, hän sai ruhtinaan osuuden. Kun kansan päämiehet kokoontuivat, hän teki Herralle otollisia tekoja, täytti hänen käskynsä yhdessä Israelin kanssa.

²²Om Dan sagde han: Dan er en Løveunge, som springer frem fra Basan.

²²Danista hän sanoi: -- Dan on leijonanpentu, joka hyökkää Basanista.

²³Om Naftali sagde han: Naftali er mæt af Nåde og fuld af HERRENs Velsignelse, Søen og Søvejen har han i Eje.

²³Naftalista hän sanoi: -- Naftalilla on onnea ylen määrin, runsain mitoin Herran siunausta. Hän ottaa haltuunsa lännen ja etelän.

²⁴Om Aser sagde han: Aser være den velsignede blandt Sønnerne, han være sine Brødres Yndling og dyppe sin Fod i Olie!

²⁴Asserista hän sanoi: -- Siunatuin kaikista pojista on Asser. Olkoon hän veljiensä suosikki, saakoon hän kahlata oliiviensa öljyssä.

²⁵Dine Portslåer er Jern og Kobber, som dine dage skal din Styrke være.

²⁵Hänen salpansa ovat rautaa ja pronssia, hänen voimansa on uusi päivästä päivään.

²⁶Der er ingen som Jesjuruns Gud, der farer frem over Himmelen for at hjælpe dig, over Skyerne i sin Højhed!

²⁶Ei ole, Jesurun, ketään sinun Jumalasi kaltaista! Yli taivaan hän ratsastaa avuksesi, saapuu pilvien päällä suuressa voimassaan.

²⁷Den evige Gud er en Bolig, og hernede er de evige Arme. Fjenden drev han bort for dit Åsyn og sagde: "Tilintetgør dem!"

²⁷Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat ikuiset käsivarret. Hän karkotti tieltäsi viholliset ja käski sinun hävittää heidät.

²⁸Så kom Israel til at bo i Tryghed, Jakobkilden for sig selv, i et Land med Korn og Most, ja, hvis Himmel drypper med Dug.

²⁸Israel saa asua turvassa, Jaakobin jälkeläiset omassa rauhassaan viljan ja viinin maassa, missä taivaskin tihkuu kastetta.

²⁹Held dig, Israel, hvo er som du, et Folk, der får Sejr ved HERREN! Han er din Frelses Skjold, haner din Højheds Sværd. Dine Fjender slesker for dig, over deres Høje skrider du frem.

²⁹Onnellinen olet sinä, Israel, kansa vailla vertaa! Herra auttaa sinut voittoon. Hän on kilpesi ja turvasi, voittoisa miekkasi sodassa. Sinun vihollisesi ryömivät edessäsi maassa, ja sinä tallaat heidät jalkoihisi.