¹Godt Navn er bedre end ypperlig Salve, Dødsdag bedre end Fødselsdag;

¹Hyvä maine on parempi kuin kallis öljy ja kuolinpäivä parempi kuin synnyinpäivä.

²bedre at gå til et Sørgehus end at gå til et Gildehus; thi hist er alle Menneskers Ende, og de levende bør tage det til Hjerte

²Parempi on mennä surutaloon kuin pitoihin, koska surutalossa näkee, mikä on kaikkien kohtalo. Jokainen, joka elää, painakoon sen mieleensä.

³Bedre Græmmelse end Latter, thi er Minerne mørke, har Hjertet det godt.

³On parempi murehtia kuin nauraa, sillä sydämelle on hyväksi, että kasvot ovat murheelliset.

⁴De vises Hjerte er i Sørgehuset. Tåbernes Hjerte i Glædeshuset.

⁴Viisaan sydän on surutalossa, tyhmän sydän huvipaikoissa.

⁵Bedre at høre på Vismands Skænd end at høre på Tåbers Sang.

⁵On parempi kuulla viisaan nuhteita kuin tyhmien hymistystä.

⁶Som Tjørnekvistes Knitren under Gryden er Tåbers Latter; også det er Tomhed.

⁶Orjantappuroiden rätinää padan alla on tyhmän nauru. Turhuutta sekin.

⁷Thi uredelig Vinding gør Vismand til Dåre, og Stikpenge ødelægger Hjertet.

⁷Väärä voitto tekee viisaankin hulluksi, lahjonta turmelee mielen.

⁸En Sags Udgang er bedre end dens Indgang, Tålmod er bedre end Hovmod.

⁸On parempi lopettaa puhuminen kuin aloittaa, maltti on mahtailua parempi.

⁹Vær ikke hastig i dit Sind til at græmmes, thi Græmmelse bor i Tåbers Bryst.

⁹Älä vähällä vihastu, sillä kauna pesiytyy tyhmän rintaan.

¹⁰Spørg ikke: "Hvoraf kommer det, at de gamle Dage var bedre end vore?" Thi således spørger du ikke med Visdom.

¹⁰Älä kysele, miksi asiat ennen olivat paremmin kuin nyt, sillä et sinä viisauttasi sitä kysy.

¹¹Bedre er Visdom end Arv, en Fordel for dem, som skuer Solen;

¹¹Viisaus on yhtä arvokas kuin peritty omaisuus, vieläpä arvokkaampikin täällä auringon alla elävälle,

¹²thi Visdom skygger, som Penge skygger, men Kundskabs Fortrin er dette, at Visdom holder sin Mand i Live.

¹²sillä viisauden varjossa on kuin rahan varjossa. Viisaus vain on sikäli rahaa hyödyllisempi, että se pitää omistajansa hengissä.

¹³Se på Guds Værk! Hvo kan rette, hvad han har gjort kroget?

¹³Katso Jumalan tekoja: kuka voi suoristaa sen, minkä hän on käyräksi tehnyt?

¹⁴Vær ved godt Mod på den gode Dag og indse på den onde Dag, at Gud skabte denne såvel som hin, for at Mennesket ikke skal finde noget efter sig.

¹⁴Hyvänä päivänä iloitse ja pahana päivänä muista, että Jumala on antanut ne molemmat. Ei ihminen voi moittia Jumalaa.

¹⁵Begge Dele så jeg i mine tomme Dage: Der er retfærdige, som omkommer i deres Retfærdighed, og der er gudløse, som lever længe i deres Ondskab.

¹⁵Tämänkin minä olen nähnyt turhina elinpäivinäni: hurskas hukkuu, vaikka on elänyt oikein, jumalaton elää pahuudestaan huolimatta kauan.

¹⁶Vær ikke alt for retfærdig og te dig ikke overvættes viis; hvorfor vil du ødelægge dig selv?

¹⁶Älä ole liian hurskas äläkä esiinny ylen viisaana: miksi tekisit elämäsi autioksi?

¹⁷Vær ikke alt for gudløs og vær ingen Dåre; hvorfor vil du dø i Utide?

¹⁷Älä liikaa poikkea laista äläkä ole tyhmä: miksi kuolisit ennen aikaasi?

¹⁸Det bedste er, at du fastholder det ene og ikke slipper det andet; thi den, der frygter Gud, vil undgå begge Farer.

¹⁸Sinun on paras pitää kiinni toisesta hylkäämättä toistakaan: Jumalaa pelkäävä onnistuu molemmissa.

¹⁹Visdom gør Vismand stærkere end ti Magthavere i Byen.

¹⁹Viisaus on viisaalle vahvempi apu kuin kaupungin kymmenen mahtimiestä.

²⁰Thi intet Menneske er så retfærdigt på Jorden, at han kun gør gode Gerninger og aldrig synder.

²⁰Maan päällä ei ole yhtäkään niin hurskasta, että hän tekisi aina vain hyvää eikä koskaan syntiä.

²¹Giv ikke Agt på alle de Ord, Folk siger, at du ikke skal høre din Træl forbande dig;

²¹Älä kuuntele kaikkea mitä puhutaan, ettet joutuisi kuulemaan sitäkin, miten palvelijasi kiroaa sinua.

²²thi du ved med dig selv, at også du mange Gange har forbandet andre.

²²Muistathan ne monet kerrat, jolloin sinä itse olet kironnut muita.

²³Alt dette ransagede jeg med Visdom; jeg tænkte: "Jeg vil vorde viis." Men Visdom holdt sig langt fra mig;

²³Kaiken tämän olen viisauden avulla koetellut. Minä sanoin: "Tahdon tulla viisaaksi." Mutta viisaus pysytteli tavoittamattomissa.

²⁴Tingenes Grund er langt borte, så dyb, så dyb; hvem kan finde den?

²⁴Kaukana on kaiken sisin olemus, syvällä, syvällä -- kuka voi sen löytää?

²⁵Jeg tog mig for at vende min Hu til Kundskab og Granskning og til at søge efter Visdom og sikker Viden og til at kende, at Gudløshed er Tåbelighed, Dårskab Vanvid.

²⁵Minä ryhdyin itsekseni pohtimaan ja etsimään viisautta ja kaiken lopputulosta ja ymmärsin, että jumalattomuus johtuu järjettömyydestä ja tyhmyys mielen sokaistumisesta.

²⁶Og beskere end Døden fandt jeg Kvinden, thi hun er et Fangegarn; hendes Hjerfe er et Net og hendes Arme Lænker. Den, som er Gud kær, undslipper hende, men Synderen bliver hendes Fange.

²⁶Minä havaitsin: Kuolemaakin katkerampi on nainen. Hän on pyydys, hänen sydämensä on ansa, hänen kätensä ovat kahleet. Jumalalle mieluinen hänet välttää, mutta synnintekijä takertuu hänen verkkoonsa.

²⁷Se, det fandt jeg ud, sagde Prædikeren, ved at lægge det ene til det andet for at drage min Slutning.

²⁷Katso -- sanoi Saarnaaja -- tämän minä totesin, kun kohta kohdalta pyrin tulokseen:

²⁸Hvad min Sjæl stadig søgte, men ikke fandt, er dette: Een Mand fandt jeg blandt tusind, men en Kvinde fandt jeg ikke i hele Flokken.

²⁸en löytänyt, mitä kaiken aikaa etsin, ihmistä. Tuhannen joukosta minä löysin yhden, mutta koko määrästä en ainoatakaan naista.

²⁹Dog se, det fandt jeg, at Gud har skabt Menneskene, som de bør være; men de har så mange sære Ting for.

²⁹Vain tämän minä sain selville: Jumala on luonut ihmiset suoriksi, mutta itse he punovat kieroja juonia.