¹I det tolvte År på den første dag i den tolvte måned kom HERRENs Ord til mig således:

¹Oli kahdestoista vuosi, kahdennentoista kuun ensimmäinen päivä, ja minulle tuli tämä Herran sana:

²Menneskesøn, istem en Klagesang over Farao, Ægyptens Konge, og sig til ham: Du Folkenes Løve, det er ude med dig! Du var som en Drage i Havet med prustende Næse, med Fødderne plumred du Vandet, oproded dets Strømme.

²"Ihminen, viritä valitusvirsi, valita faraon, Egyptin kuninkaan, kohtaloa. Sano hänelle: -- Voi sinua, leijona kansojen joukossa! Sinä olit kuin merten hirviö, sinä temmelsit joessasi ja poljit sen veden sameaksi, sotkit virtasi liejuun.

³Så siger den Herre HERREN: Jeg breder mit Garn over dig ved en Sværm af mange Folk, de skal drage dig op i mit Net.

³Näin sanoo Herra Jumala: Minä levitän verkkoni yllesi. Minä kokoan monia kansoja, ja tällä verkolla ne pyydystävät sinut.

⁴Jeg kaster dig på Land og slænger dig hen på Marken, lader alle Himlens Fugle slå sig ned på dig og al Jordens Dyr blive mætte ved dig.

⁴Minä viskaan sinut virran rannalle, paiskaan sinut kuivalle maalle, ja minä usutan kimppuusi taivaan linnut, maan eläimet minä ruokin lihallasi.

⁵Jeg lægger dit Kød på Bjergene, fylder Dalene op med dit Ådsel,

⁵Minä levitän raatosi pitkin vuoria ja täytän laaksot sinun haaskallasi,

⁶vander med dit Udflåd Jorden lige til Bjergene, Kløfterne skal fyldes af dit Blod.

⁶minä juotan maalle sinun veresi ja rapasi, niin että purojen uomat pursuavat.

⁷Jeg skjuler Himlen, når du slukkes, klæder dens Stjerner i Sorg, jeg skjuler Solen i Skyer, og Månen skinner ej mer.

⁷Minä peitän taivaan, kun sammutan loistosi, minä puen mustiin tähdet, minä verhoan pilviin auringon, eikä kuu valaise enää.

⁸Alle Himmellys klæder jeg i Sorg for dig, hyller dit Land i Mørke, lyder det fra den Herre HERREN.

⁸Kaikki taivaalla hohtavat valot minä pimennän sinun vuoksesi, minä levitän pimeyden maasi ylle. Näin sanoo Herra Jumala.

⁹Jeg volder mange Folkeslags Hjerter Kvide, når jeg bringer dine Fanger til Folkene, til Lande du ikke kender;

⁹"Minä teen kansat rauhattomiksi, kun levitän tietoa kohtalostasi toisten kansojen keskuuteen, jopa maihin, joita et ole tiennyt olevankaan.

¹⁰jeg lader mange Folkeslag stivne af Rædsel over dig, og deres Konger skal gyse over dig, når jeg svinger mit Sværd for deres Ansigter; de skal ængstes uafbrudt, hver for sit Liv, den Dag du falder.

¹⁰Minä kerron sinusta ja saatan monet kansat pelon valtaan, sinun kohtalosi saa niiden kuninkailta hiukset pelosta pystyyn. Minä isken ja pistän miekallani heidän nähtensä, ja sinä päivänä, jona sinä kaadut, he vapisevat ja pelkäävät henkensä puolesta.

¹¹Thi så siger den Herre HERREN: Babels Konges Sværd skal komme over dig.

¹¹-- Näin sanoo Herra Jumala: Sinuun iskee Babylonian kuninkaan miekka,

¹²Jeg styrter din Hob ved Heltes Sværd, de grummeste af alle Folkene; de hærger Ægyptens Pragt, og al dets Hob lægges øde.

¹²minä kaadan sinun joukkosi soturien miekoilla. He ovat raakaa väkeä, kansoista julminta, ja he hävittävät kaiken, millä Egypti on ylpeillyt, sen korskeat joukot viimeistä myöten.

¹³Jeg udrydder alt dets kvæg ved de mange Vande, Menneskefod skal ej plumre dem mer, ej Dyreklov rode dem op;

¹³Minä hävitän kaikki elävät olennot Egyptin suurelta virralta. Sitä ei enää ihmisen jalka sotke, eivät samenna karjan sorkat.

¹⁴så lader jeg Vandene klares og Strømmene flyde som Olie - lyder det fra den Herre HERREN -

¹⁴Siten minä kirkastan Egyptin vedet ja teen sen virrasta rasvatyynen -- näin sanoo Herra Jumala.

¹⁵når jeg gør Ægypten til Ørk, så Landet og dets Fylde er øde, når jeg nedhugger alle, som bor der, så de kender, at jeg er HERREN.

¹⁵Kun minä autioitan Egyptin maan, kun tyhjennän sen kaikesta, mikä sen täytti, kun tuhoan kaikki sen asukkaat, he tietävät, että minä olen Herra.

¹⁶Dette er en Klagesang, som du skal kvæde; Folkenes Kvinder skal kvæde den; over Ægypten og al dets larmende Hob skal de kvæde den, lyder det fra den Herre HERREN.

¹⁶"Tämä oli valitusvirsi, ja valitusvirtenä tätä on esitettävä. Virittäkööt naiset tämän virren kaikkialla eri maissa, laulakoot näin Egyptistä, sen korskeasta mahdista. Näin sanoo Herra Jumala."

¹⁷I det tolvte År på den femtende Dag i..." Måned kom HERRENs Ord til mig således:

¹⁷Oli kahdestoista vuosi, ensimmäisen kuun viidestoista päivä, ja minulle tuli tämä Herran sana:

¹⁸Menneskesøn, klag over Ægyptens larmende Hob; syng Klagesang over den, du og Folkenes Kvinder! Far ned i Underverdenen blandt dem, der steg ned i Dybet!

¹⁸"Ihminen, valita Egyptin kohtaloa, valita sen korskeaa joukkoa. Saata se alas tuonelaan, pakanakansojen pariin. -- Mahtavat suistuvat manalaan, hautaan vaipuneiden joukkoon.

¹⁹Er du lifligere end nogen anden? Stig ned og lig blandt de uomskårne!

¹⁹Vieläkö olet muita parempi? Astu alas, asetu sijallesi jumalattomien pariin.

²⁰Midt iblandt sværdslagne skal han segne, og al hans larmende Hob skal ligge hos ham.

²⁰He suistuvat surmattujen joukkoon, miekka on koholla, farao korskeine joukkoineen syöstään alas.

²¹Heltenes Førere skal tale til ham midt i Dødsriget: "Er du mægtigere end nogen anden? Stig ned og lig blandt de uomskårne!"

²¹Siellä, keskellä tuonelaa, ovat mahtavat sankarit, ja he sanovat faraolle ja hänen auttajilleen: "Tänne suistuitte tekin, meidän ympärileikkaamattomien pariin, julmasti surmattujen keskuuteen."

²²Der er Assur og hele hans Flok rundt om hans Grav; alle er de dræbt, faldet for Sværd;

²²Siellä on Assyria, siellä sen armeija kuninkaansa haudan ympärillä. Kaikki heidät on julmasti surmattu, isketty kuoliaaksi taistelussa.

²³han fik sin Grav i en krog af Dybet, og hans Flok ligger rundt om hans Grav; alle er de dræbt, faldet for Sværd, de, som spredte Rædsel i de levendes Land.

²³Heille on annettu hautapaikaksi tuonelan etäisin onkalo, siellä on soturien joukko kuninkaansa haudan ympärillä. Kaikki heidät on julmasti surmattu, isketty kuoliaaksi taistelussa -- heidät, jotka levittivät kauhua elävien maassa!

²⁴Der er Elam med al sin larmende Hob rundt om sin Grav; alle er de dræbt, faldet før Sværd, og de for uomskårne ned i Underverdenen, de, som spredte Rædsel i de levendes Land; nu bærer de deres Skændsel blandt dem, der steg ned i Dybet.

²⁴Siellä on Elam, siellä sen joukot kuninkaansa haudan ympärillä. Kaikki heidät on julmasti surmattu, isketty kuoliaaksi taistelussa, nuo ympärileikkaamattomat ovat suistuneet alas syvimpään tuonelaan. He levittivät kauhua elävien maassa, mutta nyt heidän osanaan on häpeä hautaan vaipuneiden parissa.

²⁵Iblandt dræbte fik han et Leje med al sin larmende Hob rundt om sin Grav; alle er de uomskårne, sværdslagne; thi Rædsel for dem bredte sig i de levendes Land; nu bærer de deres Skændsel blandt dem, der steg ned i Dybet; de lagdes blandt dræbte.

²⁵Elamin kuningas on saanut sijansa julmasti surmattujen keskellä, ja kaikki hänen joukkonsa ovat hänen hautansa ympärillä. Miekalla surmattuja ovat nuo ympärileikkaamattomat -- nuo, jotka levittivät kauhua elävien maassa! Nyt heidän osanaan on häpeä hautaan vaipuneiden parissa, heidät on suistettu surmattujen joukkoon.

²⁶Der er Mesjek og, Tubal med al deres larmende Hob rundt om deres Grave; alle er de uomskårne, sværdslagne; thi de spredte Rædsel i de levendes Land;

²⁶Siellä on Mesek-Tubal, siellä sen joukot kuninkaansa haudan ympärillä. Miekalla surmattuja ovat nuo ympärileikkaamattomat -- nuo, jotka levittivät kauhua elävien maassa!

²⁷de kom ikke til at ligge hos Heltene, Fortidens Kæmper, som for til Dødsriget i deres Rustninger, hvis Sværd blev lagt under deres Hoveder, og hvis Skjolde dækkede deres knogler; thi Rædsel for Heltene rådede i de levendes Land.

²⁷Eivät he makaa kaatuneiden sankarien parissa, siellä, missä ovat muinaisajan miehet, nuo, jotka menivät alas tuonelaan täydessä sotisovassa, panivat miekan päänalusekseen ja jäivät lepäämään kilpi luittensa päällä. He levittivät kauhua elävien maassa.

²⁸Også du skal ligge knust imellem de uomskårne, blandt de sværdslagne.

²⁸"Murskattuna sinä makaat jumalattomien joukossa, julmasti surmattujen keskuudessa.

²⁹Der er Edom med sine Konger og alle sine Fyrster, som fik deres Grave hos de sværdslagne; hos de uomskårne ligger de, hos dem, der steg ned i Dybet.

²⁹Siellä on Edom, kaikki sen kuninkaat ja ruhtinaat, jotka olivat suuria sankareita mutta joutuivat julmasti surmattujen joukkoon. He viruvat jumalattomien ja hautaan vaipuneiden keskellä.

³⁰Der er Nordens Herskere alle sammen og alle Zidoniere, som for ned til de dræbte, beskæmmede trods den Rædsel, de spredte ved deres Heltekraft; de ligger uomskårne blandt de sværdslagne, de bærer deres Skændsel blandt dem, der steg ned i Dybet.

³⁰"Siellä ovat kaikki pohjoisen ruhtinaat, siellä ovat Sidonin mahtimiehet, he ovat suistuneet tuonelaan julmasti surmattujen kanssa. He olivat suuria sankareita ja saivat ihmiset kauhun valtaan, mutta nyt heidän osanaan on häpeä. Häpeässään nuo ympärileikkaamattomat nyt viruvat surmattujen keskellä, hautaan vaipuneiden joukossa.

³¹Dem ser Farao og trøster sig over al sin larmende Hob, lyder det fra HERREN.

³¹"Tämä näky lohduttaa faraota, joka on menettänyt korskean joukkonsa. Hänhän on kaikkine sotilaineen kaatuva taistelussa -- näin sanoo Herra Jumala.

³²Thi han spredte Rædsel i de levendes Land, men nu ligger han imellem uomskårne, blandt de sværdslagne, Farao med al sin larmende Hob, lyder det fra den Herre HERREN.

³²Minä annoin hänen levittää kauhua elävien maassa, mutta nyt hän ja koko hänen joukkonsa saavat tyytyä leposijaan jumalattomien parissa, julmasti surmattujen keskuudessa. Näin sanoo Herra Jumala."