¹Derefter befalede han sin Hushovmester: "Fyld Mændenes Sække med Korn, så meget de kan have med sig, og læg hvers Pengesum oven i hans Sæk

¹Joosef sanoi taloutensa hoitajalle: "Pane noiden miesten säkkeihin syötävää niin paljon kuin he pys- tyvät kuljettamaan ja pane kunkin miehen hopea hänen säkkinsä suuhun.

²og læg mit eget Sølvbæger oven i den yngstes Sæk sammen med Pengene for hans Korn!" Og han gjorde, som Josef bød.

²Mutta nuorimman miehen säkin suuhun sinun on pantava minun hopeamaljani ja lisäksi se hopea, joka hänellä oli viljan ostoa varten." Ja mies teki niin kuin Joosef oli käskenyt.

³Da Morgenen gryede, fik Mændene Lov at drage bort med deres Æsler.

³Aamunkoitteessa miesten annettiin lähteä matkaan aaseineen.

⁴Men før de var kommet ret langt fra Byen, bød Josef sin Hushovmester: "Sæt efter Mændene, og når du indhenter dem, sig så til dem: Hvorfor har I gengældt godt med ondt?

⁴Mutta kun he olivat ehtineet vasta vähän matkan päähän kaupungista, Joosef sanoi taloutensa hoitajalle: "Lähde noiden miesten perään, ja kun tavoitat heidät, sano heille: 'Miksi olette palkinneet hyvän pahalla?

⁵Hvorfor har I stjålet mit Sølvbæger? Det er jo min Herres Mundbæger, som han bruger til at tage Varsler af! Ilde har I handlet ved at gøre således!"

⁵Teillähän on mukananne se malja, josta herrani juo ja jonka avulla hän näkee tulevat tapahtumat. Kovin pahasti olette teh- neet!'"

⁶Og da han havde indhentet dem, sagde han det til dem.

⁶Kun mies tavoitti heidät, hän sanoi heille niin kuin oli käsketty.

⁷Men de svarede: "Hvor kan min Herre tale således? Det være langt fra dine Trælle at gøre sligt!

⁷He vastasivat: "Miksi sinä puhut noin, herra? Eihän meille tulisi mieleenkään, että tekisimme mitään sellaista!

⁸Se, de Penge, vi fandt oven i vore Sække, bragte vi tilbage til dig fra Kana'ans Land - hvorfor skulde vi da stjæle Guld eller Sølv fra din Herres Hus!

⁸Sen hopeankin, jonka aikaisemmin löysimme säkkiemme suusta, me toimme sinulle Kanaaninmaasta takaisin. Miten me siis olisimme varastaneet hopeaa tai kultaa isäntäsi talosta?

⁹Den af dine Trælle, det findes hos, skal dø, og desuden vil vi andre være din Herres Trælle!"

⁹Jos malja löytyy joltakulta meistä, hän olkoon kuoleman oma, ja muista tulkoon herramme orjia!"

¹⁰Han svarede: "Vel, lad det blive, som I siger: Den, Bægeret findes hos, skal være min Træl, men I andre skal være sagesløse!"

¹⁰Mies sanoi: "Puhukaa mitä puhutte, mutta jos malja joltakulta löytyy, hän joutuu minun orjak- seni. Te muut olette vapaat kaikesta vastuusta."

¹¹Så skyndte de sig at løfte hver sin Sæk ned på Jorden og åbne den,

¹¹Veljekset laskivat säkkinsä kiireesti maahan ja avasivat ne.

¹²og han undersøgte dem fra den ældstes til den yngstes, og Bægeret blev fundet i Benjamins Sæk.

¹²Mies tutki ne aloittaen vanhimmasta veljestä ja lopettaen nuorimpaan, ja malja löytyi Benjaminin säkistä.

¹³Da sønderrev de deres Klæder, og efter at have læsset Sækkene hver på sit Æsel vendte de tilbage til Byen.

¹³Silloin veljekset repäisivät vaatteensa, kuormasivat tavaransa uudelleen aasiensa selkään ja palasivat kaupunkiin.

¹⁴Da Juda og hans Brødre kom ind i Josefs Hus, hvor han endnu var, kastede de sig til Jorden for ham;

¹⁴Niin Juuda ja hänen veljensä menivät Joosefin taloon, jossa tämä odotti heitä, ja he heittäytyivät kasvoilleen maahan.

¹⁵men Josef sagde til dem: "Hvad har I gjort! Ved I ikke, at en Mand som jeg forstår sig på hemmelige Kunster?"

¹⁵Joosef sanoi heille: "Mitä olettekaan tehneet! Olisihan teidän pitänyt tietää, että minunlaiseni mies näkee salatutkin asiat."

¹⁶Da sagde Juda: "Hvad skal vi svare min Herre, hvad skal vi sige, og hvorledes skal vi retfærdiggøre os? Gud har fundet dine Trælles Brøde! Se, vi er min Herres Trælle, både vi andre og han, Bægeret fandtes hos!"

¹⁶Juuda vastasi: "Mitä voisimme enää sanoa sinulle, herramme? Mitä puhuisimme ja miten voisimme todistaa syyttömyytemme? Jumala on osoittanut meidät syyllisiksi, ja sen tähden me olemme nyt kaikki sinun orjiasi, se jolta malja löytyi ja yhtä lailla me kaikki muut."

¹⁷Men han svarede: "Det være langt fra mig at handle således; den, Bægeret fandtes hos, skal være min Træl, men I andre kan i Fred drage hjem til eders Fader."

¹⁷Mutta Joosef sanoi: "Se ei käy! Vain se mies, jolta malja löytyi, olkoon minun orjani, ja te muut saatte rauhassa palata isänne luo."

¹⁸Da trådte Juda hen til ham og sagde: "Hør mig, min Herre, lad din Træl tale et Ord for min Herres Ører og lad ikke Vreden blusse op i dig mod din Træl, thi du er jo som Farao!

¹⁸Silloin Juuda astui Joosefin eteen ja sanoi: "Anna anteeksi, herra, että rohkenen puhua muutaman sanan. Älä vihastu minuun -- sinä, joka olet kuin farao.

¹⁹Min Herre spurgte sine Trælle Har I Fader eller Broder?

¹⁹Sinä itse kysyit meiltä: 'Onko teillä isää tai veljeä?'

²⁰Og vi svarede min Herre: Ja, vi har en gammel Fader, og der er en Dreng, som blev født i hans Alderdom; en Broder til ham er død, og selv er han den eneste, hans Moder efterlod sig, og hans Fader elsker ham.

²⁰Ja me sanoimme sinulle: 'Meillä on vanha isä, ja hänellä on nuori poika, joka on syntynyt hänen vanhoilla päivillään. Pojan oma veli on kuollut, hän on äitinsä lapsista ainoana jäljellä ja isällemme hyvin rakas.'

²¹Så sagde du til dine Trælle: Bring ham med herned til mig, at jeg kan se ham med egne Øjne!

²¹Sinä sanoit meille: 'Tuokaa hänet tänne minun luokseni, että saan nähdä hänet omin silmin.'

²²Men vi svarede min Herre: Drengen kan ikke forlade sin Fader, thi hans Fader dør, hvis han forlader ham!

²²Ja me sanoimme sinulle: 'Poika ei voi lähteä isänsä luota, sillä jos hän lähtee, isä kuolee.'

²³Så sagde du til dine Trælle: Kommer eders yngste Broder ikke med herned, så bliver I ikke mere stedt for mit Åsyn!

²³Silloin sinä sanoit meille: 'Jos nuorin veljenne ei tule tänne teidän mukananne, ette saa enää astua minun eteeni.'

²⁴Vi rejste så op til din Træl. min Fader, og fortalte ham, hvad min Herre havde sagt.

²⁴"Kun olimme palanneet kotiin, kerroimme isällem- me, sinun palvelijallesi, mitä olit sanonut.

²⁵Da vor Fader siden sagde: Rejs atter hen og køb os lidt Føde!

²⁵Kun hän sitten kerran sanoi: 'Lähtekää jälleen ostamaan meille vähän syötävää',

²⁶svarede vi: Vi kan ikke rejse derned, hvis ikke vor yngste Broder følger med, thi vi bliver ikke stedt for Mandens Åsyn, medmindre vor yngste Broder er med!

²⁶me vastasimme: 'Emme voi mennä sinne, ellei nuorin veljemme ole mukanamme. Ilman häntä emme voi astua sen miehen eteen.'

²⁷Så sagde din Træl, min Fader. til os: I ved jo, at min Hustru fødte mig to Sønner;

²⁷Niin isämme sanoi meille: 'Tiedättehän, että vaimoni synnytti minulle kaksi poikaa.

²⁸den ene gik bort fra mig, og jeg sagde: Han er sikkerlig revet ihjel! Og jeg har ikke set ham siden;

²⁸Toinen heistä lähti luotani, ja minä luulen, että hänet on peto raadellut, sillä en ole sen koommin nähnyt häntä.

²⁹hvis I nu også tager denne fra mig, og der tilstøder ham en Ulykke, bringer I mine grå Hår i Dødsriget med Smerte!

²⁹Jos te nyt viette tämän toisenkin pois luotani ja hänelle sattuu onnettomuus, te syöksette minut, harmaapään, murheen murtamana tuonelaan.'

³⁰Kommer jeg derfor hjem til din Træl, min Fader, uden at Drengen. ved hvem han hænger med hele sin Sjæl, er med,

³⁰"Jos minä nyt palaan isäni luo ja hän näkee, ettei minulla ole mukanani tätä poikaa, johon hän on koko sydämestään kiintynyt,

³¹så bliver det hans Død, når han ser, at Drengen ikke er med. og dine Trælle vil bringe din Træl vor Faders grå Hår i Dødsriget med Sorg.

³¹niin suru vie hänet hautaan. Silloin me olemme syösseet vanhan isämme tuonelaan.

³²Men din Træl skal svare sin Fader for Drengen, og jeg har forpligtet mig til at være hans Skyldner for bestandig, hvis jeg ikke bringer ham til ham;

³²Minä, sinun palvelijasi, olen mennyt isälleni takuuseen pojasta ja sanonut hänelle: 'Jos en tuo häntä sinun luoksesi, olen ikuisesti syylli- nen sinun edessäsi.'

³³lad derfor din Træl blive tilbage i Drengens Sted som min Herres Træl, men lad Drengen drage hjem med sine Brødre!

³³Salli siis minun jäädä pojan sijasta sinun orjaksesi, herra, ja anna pojan mennä kotiin veljiensä mukana.

³⁴Thi hvorledes skulde jeg kunne drage hjem til min Fader, når jeg ikke har Drengen med? Jeg vil ikke kunne være Vidne til den Ulykke, der rammer min Fader!"

³⁴Kuinka minä voisin mennä isäni luo ilman häntä? En voisi katsella sitä murhetta, joka tulee isäni osaksi."