¹Et Udsagn: "Synernes Dal". Hvad tænker du på, siden alle stiger op på Tagene,

¹Ennussana Näkylaaksosta. Mitä nyt, Jerusalem? Miksi kaikki sinun asukkaasi ovat nousseet katoille juhlimaan?

²du larmende, støjende By, du jublende Stad? Dine slagne er vel ikke sværdslagne, døde i Krig!

²Miksi taas tämä kohina ja melu, sinä ilakoiva kaupunki? Sinun miehiäsi on kuollut, ei taistelussa, he eivät kaatuneet miekan lävistäminä,

³Alle dine Høvdinger flygted, flyed langt bort, alle dine Helte, væbnet med Buer, blev fanget.

³sinun päällikkösi pakenivat yhtenä miehenä, he riensivät pois nuolien ulottuvilta. Vankeina he ovat, kaikki heidät tavoitettiin, vaikka olisivat paenneet matkojen päähän.

⁴Derfor siger jeg: Gå fra mig, lad mig græde bittert, træng ej på for at trøste mig over, at mit Folk er lagt øde!

⁴Sen tähden minä nyt pyydän: -- Jättäkää minut rauhaan, antakaa minun itkeä suruani! Älkää tunkeilko minua lohduttamaan, kun murehdin kansani onnettomuutta.

⁵Thi en Dag, da man, ræddes, trædes og trænges, har Herren, Hærskarers HERRE, til Rede! I Synernes Dal brødes Mure ned, mod Bjerget hørtes Skrig;

⁵Säikähdyksen, hämmingin ja hävityksen päivän lähetti Jumala, Herra Sebaot, Näkylaaksoon. Hän mursi sen varustukset, ja kauhun huuto kohosi vuorille.

⁶Elam løftede Koggeret, Aram satte sig til Hest, Kir tog Skjoldene ud;

⁶Elam sieppasi mukaansa nuoliviinen, Syyria valjasti vaunuhevoset, Kir otti kilpensä esille.

⁷og de bedste iblandt dine Dale fyldtes med Vogne og Heste, lige til Porten stod de.

⁷Niin sinun kauniit laaksosi täyttyivät vaunuista, ja vihollisen ratsumiehet asettuivat porttiesi eteen.

⁸Han borttog Judas Værn. På den Dag så I hen til Skovhusets Rustkammer,

⁸Herra riisui suojaavan verhon Juudalta. Silloin te kyllä lähditte tarkastamaan Setripalatsin asevarastoja

⁹og I så, hvor mange Revner der var i Davidsbyen. I samlede Nedredammens Vand,

⁹ja havahduitte näkemään, miten pahasti halkeillut oli Daavidin kaupungin muuri. Te varastoitte vettä Alalammikkoon

¹⁰gik Jerusalems Huse igennem og rev Husene ned for at gøre Muren stærk.

¹⁰ja tarkastitte ja arvioitte Jerusalemin talot, revitte niitä muurien vahvistamiseksi.

¹¹I gravede mellem de to Mure en Fordybning til den gamle Dams Vand. Men til ham, der virked det, skued I ikke, så ej hen til ham, som beredte det for længst.

¹¹Kahden muurin välille te teitte kokoamisaltaan Vanhanlammikon vesiä varten. Mutta hänen puoleensa, jonka tekoa kaikki on, te ette kääntyneet, häneen, joka tämän kaiken kauan sitten loi, te ette katsettanne nostaneet.

¹²På hin Dag kaldte Herren, Hærskarers HERRE, til Gråd og Sorg, til Hovedragning og Sæk.

¹²Jumala, Herra Sebaot, kutsui sinä päivänä teitä itkiäisiin ja valittajaisiin. Hän kehotti teitä ajamaan päänne paljaaksi ja vyöttäytymään säkkivaatteeseen.

¹³Men se, der er Fryd og Glæde, man slår Okser ned, slagter Får, æder Kød og får Vin at drikke: "Lad os æde og drikke, thi i Morgen dør vi!"

¹³Mutta mitä vielä! Täällä vain iloitaan ja riemuitaan! Naudat lihoiksi, pikkukarja teuraiksi, lihaa syödään, viiniä juodaan: "Syödään ja juodaan, huomenna kuollaan!"

¹⁴Men Hærskarers HERRE åbenbared for mit Øre: "Den Synd," siger Herren, Hærskarers HERRE, "får I ikke sonet, førend I dør!"

¹⁴Niin minä sain kuulla Herran Sebaotin sanat: -- Tietäkää: tämä synti jää sovittamatta aina kuolemaanne saakka. Näin sanoo Jumala, Herra Sebaot.

¹⁵Så siger Herren, Hærskarers HERRE: Gå hen og sig til denne Foged, Slotshøvedsmanden Sjebna:

¹⁵Jumala, Herra Sebaot, on sanonut näin: -- Mene ja vie Sebnalle, kuninkaan voudille ja hovin päällikölle, tämä viesti:

¹⁶Hvad har du her, og hvem har du her, at du her udhugger din Grav, udhugger dig en Grav højt oppe, huler dig en Bolig i Klippen!

¹⁶Kuka sinä oikein olet ja mikä luulet täällä olevasi, kun hakkautat itsellesi haudan tänne korkealle vuoren rinteeseen, kallioon louhitun hautakammion?

¹⁷Se, HERREN slynger dig bort og bøjer dig sammen, du stolte,

¹⁷Näin käy: Herra viskaa sinut menemään, hän kahmaisee ja puristaa sinut kouraansa,

¹⁸han knytter dig sammen til et Knytte og kaster dig ud i et vidtstrakt Land! Der skal du dø, der din Æresvogn komme, du Skændsel for din Herres Hus!

¹⁸kääräisee sinut keräksi ja paiskaa kuin pallon kauas maahan, jossa tilaa riittää. Sinne sinä kuolet ja siihen jäävät loistovaunusi, sinä herrasi huoneen häpeätahra!

¹⁹Jeg støder dig bort fra din Stilling og styrter dig fra din Post.

¹⁹Hän sysää sinut pois virastasi ja raastaa sinut korkeasta asemastasi tomuun.

²⁰Men på hin Dag kalder jeg min Tjener Eljakim, Hilkijas Søn,

²⁰Sinä päivänä minä kutsun palvelijani Eljakimin, Hilkian pojan,

²¹og iklæder ham din Kjortel, omgjorder ham med dit Bælte og lægger din Myndighed i hans Hånd. Han skal blive en Fader for Jerusalems Indbyggere og Judas Hus.

²¹ja hänen ylleen minä puen sinun pukusi, hänen vyötäisilleen sidon sinun vyösi, hänen käteensä annan sinun valtasi, ja hänestä tulee isä Jerusalemin asukkaille ja koko Juudan sukukunnalle.

²²Jeg lægger Nøglen til Davids Hus på hans Skulder; når han lukker op, skal ingen lukke i, og når han lukker i, skal ingen lukke op,

²²Hänen olalleen minä ripustan Daavidin huoneen avaimen. Hän avaa, eikä kukaan sulje, hän sulkee, eikä kukaan avaa.

²³Jeg fæster ham som en Nagle på et sikkert Sted, og han skal blive til Hæder for sit Fædrenehus.

²³Minä isken hänet vahvaksi naulaksi lujaan paikkaan, hänen korkea arvonsa tuottaa kunniaa koko suvulle.

²⁴Men hænger hans Fædrenehus's hele Vægt sig på ham, Skud og Vildskud, alle Småkar, fra Fadene til alle Krukkerne,

²⁴Mutta ennen pitkää hänen varassaan riippuu koko suuri suku, niin vesat kuin risutkin, kaikki kipot ja kapot pöytämaljoista alkaen viimeiseen viiniruukkuun saakka,

²⁵så skal det ske på den Dag, lyder det fra Hærskarers HERRE, at Naglen, der var fæstet på et sikkert Sted, giver efter, rives ud og falder ned, og hele Vægten, som hænger derpå, skal slås sønder. Thi HERREN har talet!

²⁵kunnes tulee päivä -- näin sanoo Herra -- jolloin lujaan paikkaan isketty vahva naula pettää. Se murtuu, ja kuorma, joka oli sen varassa, romahtaa maahan ja murskautuu. Herra on puhunut.