¹Ve Efraims berusedes stolte og dets herlige Smykkes visnende Blomster på Tindingen af de druknes fede Dal!

¹Voi Efraimin juomarien ylvästä kruunua, kuihtuvaa seppelettä! Voi viinin tuuperruttamien ihanaa kaupunkia, joka kohoaa viljavan laakson yläpuolella!

²Se, Herren har en vældig Kæmpe til Rede; som Skybrud af Hagl, som hærgende Storm, som Skybrud af mægtige skyllende Vande slår han til Jorden med Vælde.

²Herralla on valmiina mies, väkevä ja mahtava kuin raesade tai rajumyrsky, kuin valtavien vesien tulvasade, joka kaataa voimallaan kaiken lakoon.

³Med Fødderne trampes de ned, Efraims berusedes stolte Krans

³Jalkoihin tallataan Efraimin juomarien ylväs kruunu,

⁴og dets herlige Smykkes visnende Blomster på Tindingen af den fede bal; det går den som en tidligmoden Figen før Frugthøst: Hvo der får Øje på den, plukker den, og knap er den i Hånden, før han har slugt den.

⁴kuihtuva seppele, ihana kaupunki, joka kohoaa viljavan laakson yläpuolella. Sen käy kuin alkukesän varhaisviikunan: kun joku sen näkee, se tuskin ehtii kädessä käväistä kun on jo kadonnut suuhun.

⁵På hin bag bliver Hærskarers HERRE en smuk Krans og en herlig Krone for sit Folks Rest

⁵Sinä päivänä Herra Sebaot on oleva kansansa jäännökselle ihana kruunu, ylväs seppele,

⁶og en Rettens Ånd for dem, som sidder til Doms, og Styrke for dem, der driver Krigen tilbage til Portene.

⁶hän antaa oikeuden tunnon niille, jotka tuomareina jakavat oikeutta, ja rohkeuden niille, jotka kaupungin portilla torjuvat rynnäkön.

⁷Også disse raver af Vin, er svimle af Drik, Præst og Profet, de raver af Drik, fra Samling af Vin og svimle af Drik; de raver under Syner, vakler, når de dømmer.

⁷Nuokin ovat viinistä humaltuneita, horjahtelevat väkevien juomien huumaamina: pappi ja profeetta juovat ja horjuvat, viini on vienyt heidät mukaansa. He horjuvat juopuneina, hoippuvat näkyjä nähdessään ja kompastuvat oikeutta jakaessaan.

⁸Thi alle Borde er fulde af Spy, Uhumskhed flyder på hver en Plet.

⁸Kaikki pöydät ovat täynnä oksennusta, kaikkialla saastaa, ei missään puhdasta paikkaa.

⁹"Hvem vil han belære, hvem tyder han Syner mon afvante Børn, nys tagne fra Brystet?

⁹Ja Jumalan profeetasta he sanovat: "Kenelle hän luulee järkeä opettavansa, keille jankuttaa sanomaansa? Varmaan sylilapsille, vastikään äitinsä rinnoilta vieroitetuille!

¹⁰Kun hakke og rakke, rakke og hakke, lidt i Vejen her og lidt i Vejen der!"

¹⁰Muista aina, muista aina, mieleen paina, mieleen paina hiukan sitä, hiukan tätä!"

¹¹Ja, med lallende Læber, med fremmed Mål vil han tale til dette Folk,

¹¹Ja vieraalla kielellä, oudoin sanoin hän on vastedes puhuva tälle kansalle,

¹²han, som dog sagde til dem: "Her er der Hvile, lad den trætte hvile, her er der Ro!" men de vilde ej høre.

¹²hän, joka oli sanonut heille: -- Tässä on lepopaikka. Sallikaa väsyneiden hengähtää, täällä on lepo ja virvoitus. Mutta he eivät tahtoneet kuulla.

¹³Så bliver for dem da HERRENs Ord: "Hakke og rakke, rakke og bakke, lidt i Vejen her og lidt i Vejen der!" så de går hen og styrter bagover, sønderslås, fanges og hildes.

¹³Niinpä Herran sana on oleva heille vain tätä: "Muista aina, muista aina, mieleen paina, mieleen paina hiukan sitä, hiukan tätä!" Ja niin he kulkiessaan kompastuvat ja loukkaantuvat, tarttuvat ansaan, jäävät kiinni.

¹⁴Hør derfor HERRENs Ord, I spotske Mænd, I Nidvisens Mestre blandt dette Jerusalems Folk!

¹⁴Sen tähden kuulkaa Herran sana, te tyhjänpuhujat, tämän kansan hallitsijat, jotka asutte Jerusalemissa!

¹⁵Fordi I siger: "Vi slutted en Pagt med Døden, Dødsriget gjorde vi Aftale med; når den susende Svøbe går frem, da når den ej os, thi Løgn har vi gjort til vort Ly, vi har gemt os i Svig;"

¹⁵Näin olette sanoneet: "Me olemme tehneet liiton kuoleman kanssa, tuonelan kanssa olemme solmineet sopimuksen. Kun tuhotulva vyöryy kohti, se ei saavuta meitä, sillä viekkaus on taannut meille turvapaikan, valheen suojaan me olemme piiloutuneet."

¹⁶derfor, så siger den Herre HERREN: Se, jeg lægger i Zion en prøvet Sten, en urokkelig, kostelig Hjørnesten; tror man, baster man ikke.

¹⁶Siksi Herra Jumala sanoo näin: -- Katsokaa: minä lasken Siioniin peruskiven, huolella valitun kivipaaden, kallisarvoisen kulmakiven sitomaan vankkaa perustaa. Joka uskoo, ei horju.

¹⁷Og jeg gør Ret til Målesnor, Retfærd til Blylod; Hagl skal slå Løgnelyet ned, Vand skylle Gemmestedet bort.

¹⁷Minun työssäni on mittana oikeus ja luotilankana vanhurskaus. Mutta rakeet hakkaavat pettävän turvapaikan ja tulva vie piilopaikan mennessään,

¹⁸Eders Pagt med Døden skal brydes, Aftalen med Dødsriget glippe. Når den susende Svøbe går frem, skal den slå jer til Jorden,

¹⁸teidän liittonne kuoleman kanssa pyyhitään pois ja teidän sopimuksenne tuonelan kanssa raukeaa. Tuhotulva vyöryy teidän ylitsenne, se lyö teidät maahan.

¹⁹jer skal den ramme, hver Gang den går frem; thi Morgen efter Morgen går den frem, ved Dag og ved Nat, idel Angst skal det blive at få Syner tydet.

¹⁹Joka kerta kun se vyöryy ylitse, se tempaa teidät mukaansa. Aamu aamulta se vyöryy yli, päivä päivältä, yö yöltä. Kauhun vapina valtaa teidät, kun teille selviää, mitä sanoma merkitsee.

²⁰Vil man strække sig, er Lejet for kort; vil man dække sig, er Tæppet for smalt.

²⁰Toden totta: vuode on lyhyt, ei sille voi ojentautua, peite kapea, ei siihen voi kääriytyä.

²¹Thi som på Perazims Bjerg vil HERREN stå op, som i Gibeons Dal vil han vise sin Vrede for at gøre sin Gerning en underlig Gerning, og øve sit Værk et sælsomt Værk.

²¹Itse Herra nousee niin kuin hän nousi Perasiminvuoren luona, niin kuin kiivastui Gibeoninlaaksossa, niin hän kiivastuu ja tekee työnsä -- outo on hänen työnsä! -- ja toteuttaa tekonsa -- merkillinen on hänen tekonsa!

²²Derfor hold inde med Spot, at ej eders Bånd skal snære; thi om hele Landets visse Undergang hørte jeg fra Herren, Hærskarers HERRE.

²²Älkää siis enää pilkatko, etteivät kahleenne tulisi vielä raskaammiksi, sillä olen saanut tietää, että Jumala, Herra Sebaot, on tehnyt päätöksensä ja on valmis hävittämään kaiken maan.

²³Lyt til og hør min Røst, lån Øre og hør mit Ord!

²³Nyt kuunnelkaa tarkasti minun puhettani, pankaa mieleenne mitä sanon.

²⁴Bliver Plovmanden ved med at pløje til Sæd, med at bryde og harve sin Jord?

²⁴Kyntääkö maamies joka päivä maataan kylvöä varten, muokkaako hän päivästä päivään äkeellä peltoaan?

²⁵Mon han ikke, når den er jævnet, sår Dild og udstrør Kommen, lægger Hvede, Hirse og Byg på det udsete Sted og Spelt i Kanten deraf?

²⁵Ei, ensin hän tasoittaa maan pinnan ja sitten ripottelee mustakuminaa, sirottelee maustekuminaa, kylvää vehnää, hirssiä, ohraa ja pellon reunaan vaivaisvehnää.

²⁶Hans Gud vejleder ham, lærer ham det rette.

²⁶Herra neuvoo hänelle miten toimia, hänen Jumalansa opettaa häntä.

²⁷Thi med Tærskeslæde knuser man ikke Dild, lader ikke Vognhjul gå over Kommen; nej, Dilden tærskes med Stok og Kommen med Kæp.

²⁷Eihän mustakuminaa puimareellä puida eikä puimajyrää kierrätetä kuminain päällä! Kepillä mausteet irti hakataan, sauvalla kuminan siemenet.

²⁸Mon Brødkorn knuses? Nej, det bliver ingen ved med at tærske; Vognhjul og Heste drives derover man knuser det ikke.

²⁸Vilja tosin puidaan jyräämällä, mutta ei sitäkään loputtomiin puida. Vaikka jyrä ja vetojuhdat saavat kulkea sen ylitse, ei niiden anneta jauhaa sitä rikki.

²⁹Også dette kommer fra Hærskarers HERRE, underfuld i Råd og stor i Visdom.

²⁹Herra Sebaot on antanut tämänkin taidon. Ihmeelliset ovat hänen neuvonsa, hän antaa runsaan menestyksen.