¹Ved den Tid blev Ezekias dødssyg. Da kom Profeten Esajas, Amoz's Søn, til ham og sagde: "Så siger HERREN: Beskik dit Hus, thi du skal dø og ikke leve!"

¹Noihin aikoihin Hiskia sairastui ja oli kuolemaisillaan. Silloin profeetta Jesaja, Amosin poika, tuli hänen luokseen ja sanoi: "Näin sanoo Herra: 'Järjestä asiasi, sillä sinä et parane vaan kuolet!'"

²Da vendte han Ansigtet om mod Væggen og bad således til HERREN:

²Hiskia kääntyi seinään päin ja rukoili Herraa:

³"Ak, HERRE, kom dog i Hu, hvorledes jeg har vandret for dit Åsyn i Oprigtighed og med helt Hjerte og gjort, hvad der er godt i dine Øjne!" Og Ezekias græd højt.

³"Voi, Herra! Muista, miten vilpittömästi ja vakain sydämin olen vaeltanut sinun tahtosi mukaan ja tehnyt sitä, mikä on hyvää sinun silmissäsi." Ja hän itki katkerasti.

⁴Da kom HERRENs Ord til Esajas således:

⁴Silloin Jesajalle tuli tämä Herran sana:

⁵"Gå hen og sig til Ezekias: Så siger HERREN, din Fader Davids Gud: Jeg har hørt din Bøn, jeg har set dine Tårer! Se, jeg vil lægge femten År til dit Liv

⁵"Mene ja sano Hiskialle: Näin sanoo Herra, isäsi Daavidin Jumala: 'Minä olen kuullut rukouksesi, olen nähnyt kyyneleesi. Minä lisään sinun elinpäiviisi vielä viisitoista vuotta.

⁶og udfri dig og denne By af Assyrerkongens Hånd og værne om denne By!

⁶Minä pelastan sinut ja tämän kaupungin Assyrian kuninkaan käsistä, minä suojelen tätä kaupunkia.'

⁷Og Tegnet fra HERREN på, at HERREN vil udføre, hvad han har sagt, skal være dig dette:

⁷Herra antaa sinulle tällaisen merkin todisteeksi siitä, että hän toteuttaa minkä on luvannut:

⁸Se, jeg vil lade Skyggen gå de Streger tilbage, som den har flyttet sig med Solen på Akaz's Solur, ti Streger!" Da gik Solen de ti Streger, som den havde flyttet sig, tilbage på Soluret.

⁸Katso, Ahasin yläsalin portaikkoon lankeaa varjo, joka auringon mukana laskeutuu alas portaita. Minä palautan sitä taaksepäin kymmenen askelman matkan." Ja varjo siirtyi portaikossa taaksepäin, kymmenen askelman päähän siitä, mihin se oli ehtinyt laskeutua.

⁹En Bøn af Kong Ezekias af Juda, da han var syg og kom sig af sin Sygdom:

⁹Juudan kuninkaan Hiskian psalmi, jonka hän sepitti, kun oli toipunut sairaudestaan.

¹⁰Jeg tænkte: Bort må jeg gå i min bedste Alder, hensættes i Dødsrigets Porte mine sidste År.

¹⁰Minä ajattelin: Kesken päivieni juoksun minun on mentävä pois. Tuonelan porttien tuolla puolen joudun viettämään ne vuodet, jotka minulta jäivät elämättä.

¹¹Jeg tænkte: Ej skuer jeg HERREN i de levendes Land, ser ingen Mennesker mer blandt Skyggerigets Folk;

¹¹Minä ajattelin: En enää saa nähdä Herraa elävien maassa, en enää katsella ihmisiä maailman asukkaiden parissa.

¹²min Bolig er nedbrudt, ført fra mig som Hyrdernes Telt, som en Væver sammenrulled du mit Liv og skar det fra Tråden. Du ofrer mig fra Dag til Nat,

¹²Kuin paimenen teltta minun majani puretaan ja viedään pois. Kuin kutoja minä olen kiertänyt loppuun elämäni kankaan, ja nyt minut leikataan loimilangoista irti. Koko päiväksi sinä jätit minut yksin, yöhön saakka,

¹³jeg skriger til daggry; som en Løve knuser han alle Benene i mig; du giver mig ben fra Dag til Nat.

¹³aamuun mennessä ovat voimani lopussa. Kuin leijona raatelisi minut, ruhjoisi kaikki luuni. Koko päiväksi sinä jätit minut yksin, yöhön saakka.

¹⁴Jeg klynker som klagende Svale, sukker som Duen, jeg skuer med Tårer mod Himlen: HERRE, jeg trænges, vær mig Borgen!

¹⁴Minun ääneni vinkuu kuin tervapääskyn ääni, kyyhkysen tavoin minä valitan ja vaikerran. Minun silmäni väsyivät tähytessään korkeuteen. Herra, minä olen ahdingossa, auta minut siitä.

¹⁵Hvad skal jeg,sige? Han talede til mig og selv greb han ind. For Bitterhedens Skyld i min Sjæl vil jeg vandre sagtelig alle mine År.

¹⁵Mitä minä puhun hänelle, mitä minä sanon hänelle, joka on kaiken tämän tehnyt? Mielessäni minä käyn lävitse elämäni vuodet sydämessäni murhe.

¹⁶Herre, man skal bære Bud derom til alle kommende Slægter. Opliv min Ånd, helbred mig og gør mig karsk!

¹⁶Herra, minun sydämeni elää sinulle, anna rauha hengelleni, vahvista minua, tee minut terveeksi!

¹⁷Se, Bitterhed, Bitterhed blev mig til Fred. Og du skåned min Sjæl for Undergangens Grav; thi alle mine Synder kasted du bag din Ryg.

¹⁷Silloin kaikki se, mikä oli katkeraa, kääntyy parhaakseni. Sinä pelastat minut kuoleman kuilusta. Selkäsi taakse sinä heität kaikki minun syntini.

¹⁸Thi Dødsriget takker dig ikke, dig lover ej Døden, på din Miskundbed håber ej de, der synker i Graven.

¹⁸Ei tuonela sinua kiitä eikä kuolema sinua ylistä! Ne, jotka syvyyteen joutuvat, eivät voi turvautua uskollisuuteesi.

¹⁹Men den levende, den levende takker dig som jeg i Dag. Om din Trofasthed taler Fædre til deres Børn.

¹⁹Elävät, elävät sinua ylistävät, niin kuin minä tänään ylistän! Isä kertoo lapsilleen sinun uskollisuudestasi.

²⁰HERRE, frels os! Så vil vi røre Strengene alle vore Levedage ved HERRENs Hus.

²⁰Herra on minut pelastanut, hänen ylistystään soi meidän soittomme hänen pyhäkössään kaikkina elämämme päivinä.

²¹Da bød Esajas, at man skulde tage en Figenkage og lægge den som Plaster på det syge Sted, for at han kunde blive rask.

²¹Sitten Jesaja sanoi: "Tuokaa viikunakakku ja hierokaa sillä paisetta, niin hän toipuu."

²²Og Ezekias sagde: "Hvad er Tegnet på, at jeg skal gå op til HERRENs Hus?"

²²Ja Hiskia kysyi Jesajalta: "Mikä on merkkinä siitä, että vielä saan astua Herran temppeliin?" ennustus