¹Den retfærdige omkom, og ingen tænkte derover, fromme Mænd reves bort, det ænsede ingen; thi bort blev den retfærdige revet for Ondskabens Skyld

¹Vanhurskas menehtyy, eikä kukaan siitä piittaa, hurskaat otetaan pois, eikä se ketään liikuta. Pahan mahti pyyhkäisee vanhurskaan pois.

²og gik ind til Fred; på Gravlejet hviler nu de, som vandrede ret.

²Mutta rauhan aika tulee. Ne, joiden tie on suora, saavat levon.

³Men I, kom nu her, I Troldkvindens Børn, I, Horkarls og Skøges Yngel:

³Mutta tulkaa te tänne, te noidanpenikat, te huorimusten ja porttojen jälkeläiset!

⁴Hvem er det, I spotter? Hvem vrænger I Mund, hvem rækker I Tunge ad? Er I ej Syndens Børn og Løgnens Yngel?

⁴Kenelle te oikein nauratte, kenelle irvistelette ja näytätte kieltänne? Itsehän olette rikoksen lapsia, valheen sikiöitä!

⁵I, som er i Brynde ved Ege, under hvert grønt Træ, I, som slagter Børn i Dale. i Klippernes Kløfter!

⁵Te hehkutte ja hekumoitte tammien alla, jokaisen viheriöivän puun juurella. Te teurastatte omia lapsianne purojen partailla, rotkoissa, kallioiden juurella.

⁶Dalenes glatte Sten er din Del og din Lod, du udgyder Drikofre for dem, bringer dem Gaver. Skal jeg være tilfreds med sligt?

⁶Rotkon paadet, sileät ja liukkaat, ne ovat sinun osasi, sinun kohtalosi, Siion! Niille olet vuodattanut juomauhrisi, niille tarjonnut ruokauhrin. Tätäkö minun pitäisi sietää?

⁷På høje og knejsende Bjerge redte du Leje, også der steg du op for at slagte dit Offer;

⁷Korkealle, ylhäiselle vuorelle, sinnekin olet levittänyt vuoteesi, sinnekin olet noussut uhraamaan teurasuhreja.

⁸bag Døren og Dørens Stolpe satte du dit Tegn; thi du sveg mig og blotted dig, steg op, gjorde lejet bredt, købte Samlejets Elskov af dem, så deres Skam;

⁸Oviin ja pieliin olet piirtänyt merkkejäsi. Totisesti, olet karannut minun luotani, noussut kukkuloille, levittänyt vuoteesi ja tehnyt kaupat noiden kanssa, joiden vierellä sinä halusta makaat, joiden miehuutta ihailet.

⁹du salved dig med Olie for Molok og ødsled med Røgelse, sendte dine Bud til det fjerne, steg ned til Dødsriget,

⁹Öljystä kiiltäen sinä vaelsit Molokin luo, runsaasti käytit voiteitasi, sinä lähetit lähettejäsi pitkille matkoille, aina tuonelaan saakka.

¹⁰du blev træt af den lange Vej, men opgav ej Ævred; du samlede atter din Kraft og gav ikke op.

¹⁰Vaikka olet pitkän tiesi uuvuttama, et vain ole sanonut: "Turhaa kaikki!" Aina sinä löydät uutta voimaa, niin ettet vieläkään ole nääntynyt.

¹¹For hvem var du ræd og angst? Thi på Løgn var du inde, og mig kom du ikke i Hu, brød dig ikke om mig. Jeg er jo stum og blind, mig frygted du ikke.

¹¹Ketä sinä niin pelkäsit, ketä niin säikyit, että petit minua? Minua et muistanut, minusta et välittänyt. Kun olen vaiti, kun olen kätkössä, sinä et minua pelkää.

¹²Ja, jeg vil forkynde din Retfærd og dine Gerninger;

¹²Mutta minä paljastan, millaista on sinun hurskautesi, millaisia ovat sinun tekosi. Eivät ne sinua auta.

¹³din Gudeflok hjælper og redder dig ej på dit Råb; en Storm bortfejer dem alle, el Vindstød tager dem. Men den, der lider på mig, skal arve Landet og eje mit hellige Bjerg.

¹³Kun huudat apua, pelastaako sinut tuo jumalien joukko, jonka keräsit kokoon? Katso: tuuli puhaltaa ne kaikki pois, henkäys vie ne mukanaan. Mutta se, joka turvautuu minuun, perii maan ja saa omakseen minun pyhän vuoreni.

¹⁴Og det lyder: "Byg Vej, byg Vej og ban den. ryd Hindringer bort for mit Folk!"

¹⁴Herra sanoo: -- Raivatkaa, raivatkaa, tasoittakaa tie, työntäkää pois esteet minun kansani tieltä!

¹⁵Thi så siger den højt ophøjede, som troner evigt, hvis Navn er "Hellig": I Højhed og Hellighed bor jeg, hos den knuste, i Ånden bøjede for at kalde de bøjedes Ånd og de knustes Hjerte til Live.

¹⁵Korkea ja Ylhäinen, hän, joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä, sanoo näin: -- Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen.

¹⁶Thi evigt går jeg ikke i Rette, evindelig vredes jeg ej; så vansmægted Ånden for mit Ansigt, Sjæle, som jeg har skabt,

¹⁶En minä ikuisesti ole teihin vihastunut enkä loputtomiin teitä syytä. Jos niin tekisin, teidän voimanne herpoaisi eikä yksikään luoduistani kestäisi minun edessäni.

¹⁷For hans Gridskheds Skyld blev jeg vred, slog ham og skjulte mig i Harme; han fulgte i Frafald sit Hjertes Vej.

¹⁷Hetkeksi minä vihastuin tähän syntiseen kansaan, löin sitä ja käänsin vihassa kasvoni siitä pois. Harhautuneena se kulki omien halujensa teitä.

¹⁸Jeg så hans Vej, men nu vil jeg læge og lede ham og give ham Trøst til Bod;

¹⁸Ne tiet minä olen nähnyt. Mutta nyt tahdon parantaa tämän kansan, johtaa sen askelia, tahdon antaa sille lohdutuksen.

¹⁹hos de sørgende skaber jeg Læbernes Frugt, Fred, Fred for fjern og nær, siger HERREN, og nu vil jeg læge ham.

¹⁹Sen surevien huulille minä annan ylistyksen hedelmän. Minä annan rauhan, rauhan lähelle ja kauas -- sanoo Herra -- ja minä parannan heidät.

²⁰Men de gudløse er som det oprørte Hav, der ikke kan komme til Ro, hvis Bølger opskyller Mudder og Dynd.

²⁰Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri. Ei se tyynny, vaan kuohuttaa esiin mutaa ja liejua.

²¹De gudløse har ingen Fred, siger min Gud.

²¹-- Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani.