¹Om Moab. Så siger Hærskares Herre, Israels Gud. Ve over Nebo, thi det er lagt øde, blevet til Skamme; indtaget er Kirjatajim, med Skam er Borgen brudt ned.

¹Moabille. Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: -- Voi Neboa, se murskataan! Kirjataim vallataan ja tuhotaan. Kaupunki vuoren laella antautuu ja kukistuu.

²Der er ingen Lægedom mer for Moab, intet Fryderåb i Hesjbon; de oplægger onde Råd imod det: "Kom, lad os udrydde det af Folkenes Tal!" Også du, Madmen, skal omkomme, Sværdet skal forfølge dig.

²Kadonnut on Moabin kunnia! Viholliset ovat jo Hesbonissa ja tekevät suunnitelmia moabilaisten tuhoksi: "Käydään kimppuun, pyyhkäistään heidät pois maan päältä!" Myös sinä, Madmen, olet kohta mykkä, miekka on jo kintereilläsi.

³Hør Skriget fra Horonajim, frygteligt Brag og Sammenbrud!

³Kuulkaa! Huuto kiirii Horonaimista, siellä riehuu hävitys ja tuho.

⁴Moab er brudt sammen; lad Skriget lyde til Zoar.

⁴Moab on kukistunut, kauas kuuluu pienokaisten parku.

⁵Ak, grædende stiger de op ad Luhits Skråning; ak, på Vejen til Horonajim hører de Jammerskrig.

⁵Pakoon päässeet nousevat itkien Luhitin solaa, Horonaimista laskeutuvalta tieltä kantautuvat tuskan huudot hävityksen tähden.

⁶Fly, red eders Liv, og I skal blive som en Enebærbusk i Ørkenen.

⁶"Paetkaa! Menkää autiomaahan turvaan, pysytelkää hengissä kuin kataja!"

⁷Ja, fordi du stolede på dine Borge og Skatte, skal også du fanges. Kemosj skal vandre i Landflygtighed, hans, Præster og Fyrster til Hobe.

⁷Moab, sinä olet luottanut mahtiisi ja rikkauteesi, siksi sinutkin valloitetaan. Kemos viedään vieraaseen maahan, samoin sen papit ja ruhtinaat.

⁸Hærværksmænd skal komme over hver By, ingen By skal reddes; Dalen skal ødelægges og Højsletten hærges, som HERREN har sagt.

⁸Vihollinen tulee ja hävittää kaupungit, yksikään ei säästy tuholta. Laakso hävitetään, ylänkö tuhotaan. Näin on Herra puhunut.

⁹Giv Moab Vinger, at det kan flyve bort; dets Byer skal blive en Ørken, så ingen bor der.

⁹Pystyttäkää muistokivi Moabille, sen loppu on tullut. Sen kaupungit tulevat autioiksi, niissä ei enää asu kukaan.

¹⁰Forbandet være den, der er lad til at gøre HERRENs Værk, forbandet den, som holder sit Sværd fra Blod.

¹⁰"Kirottu olkoon jokainen, joka suorittaa veltosti Herran antaman tehtävän! Kirottu olkoon se, joka ei miekallaan vuodata verta!"

¹¹Moab var tryg fra sin Ungdom, lå roligt på sin Bærme; det hældtes ikke fra Fad til Fad og vandrede ikke i Landflygtighed; derfor holdt det sin Smag, og dets Duft tabte sig ikke.

¹¹-- Nuoruutensa päivistä Moab on ollut turvassa, sitä ei ole viety vieraaseen maahan. Niin kuin viini lepää rauhassa sakkansa päällä, niin Moabkin on saanut elää häiriintymättä. Sitä ei ole kaadettu astiasta toiseen, sen maku on säilynyt, sen tuoksu pysynyt samana.

¹²Se, derfor skal Dage komme, lyder det fra HERREN, da jeg sender Vintappere, som skal tappe det og tømme dets Fade og knuse dets Dunke.

¹²"Mutta päivät tulevat", sanoo Herra, "jolloin minä lähetän Moabiin viinikellarin hoitajat. He laskevat viinin pois ruukuista, he tyhjentävät ne ja lyövät ne palasiksi.

¹³Da skal Moab få Skam af Kemosj, som Israels Hus havde Skam af Betel, som de stolede på.

¹³Kemos ei voi auttaa Moabia, niin kuin ei Betelin jumala voinut auttaa Israelia, vaikka kansa luotti siihen."

¹⁴Hvor kan I sige: "Helte er vi og djærve Folk til Krig?"

¹⁴-- Voi, miksi te kerskutte: "Me olemme sankareita, urheita miehiä valmiina taisteluun!"

¹⁵Moab skal hærges med sine Byer og dets ypperste Ynglinge stige ned til at slagtes, lyder det fra Kongen, hvis Navn er Hærskarers HERRE.

¹⁵Moab hävitetään, sen kaupungit valloitetaan, sen parhaat nuorukaiset joutuvat teuraaksi. Näin sanoo Kuningas, Herra Sebaot on hänen nimensä.

¹⁶Moabs Undergang er nær, dets Ulykke kommer såre hastigt.

¹⁶Moab on jo tuhon partaalla, sen loppu lähestyy nopeasti.

¹⁷Ynk det, alle dets Naboer og alle, som kender dets Navn; sig: Hvor knækkedes dog den stærke Stav, det herlige Spir!

¹⁷Itkekää sen kohtaloa, kaikki naapurit, itkekää kaikki, jotka Moabin tunnette! Valittakaa: "Murtunut on vahva valtikka, loistava käskijän sauva!"

¹⁸Stig ned fra Æressædet, sæt dig i Skarnet, du, som bor der, Dibons Datter! Thi han, der hærger Moab, drager op imod dig, nedbryder dine Fæstninger.

¹⁸-- Te, jotka asutte Dibonissa, astukaa alas kunnianne kukkulalta ja istukaa tunkiolle! Moabin viholliset hyökkäävät nyt kimppuunne ja tuhoavat linnoituksenne.

¹⁹Stå hen på Vejen og se dig om, du, som bor i Aroer, spørg Flygtningene og de undslupne Kvinder, sig: "Hvad er der sket?"

¹⁹Menkää tielle tähystämään, te Aroerin asukkaat. Kysykää pakenevilta, miehiltä ja naisilta, kysykää, mitä tapahtuu.

²⁰Moab er blevet til Skamme, ja knust. Jamrer og skrig, meld ved Arnon, at Moab er hærget,

²⁰"Onnettomasti on käynyt Moabille, se on kukistunut. Itkekää ja valittakaa! Huutakaa Arnonvirran yli: Moab on hävitetty!"

²¹at Dommen er kommet over Højslettelandet, over Holon, Jaza, Mefaat,

²¹Tuomion saivat ylängön kaupungit: Holon, Jahas ja Mefaat,

²²Dibon, Nebo, Bet-Diblatajim,

²²Dibon, Nebo ja Bet-Diblataim,

²³Kirjatajim, Bet-Gamul, Bet Meon,

²³Kirjataim, Bet-Gamul ja Bet-Meon,

²⁴Kerijot, Bozra og alle Byer i Moabs Land fjernt og nær.

²⁴Kerijot, Bosra ja kaikki muut Moabin kaupungit niin lähellä kuin kaukana.

²⁵Afhugget er Moabs Horn, og dets Arm er brudt, lyder det fra HERREN.

²⁵-- Moabin sarvet on katkaistu, sen käsivarsi lyöty poikki, sanoo Herra.

²⁶Gør det drukkent! Thi det hovmodede sig mod HERREN; og Moab skal falde omkuld i sit eget Spy, også det skal blive til Latter.

²⁶"Juottakaa Moab juovuksiin, niin että se oksentelee ja joutuu itse naurunalaiseksi. Se on ylvästellyt Herraa vastaan!

²⁷Var ikke Israel til Latter for dig? Blev det måske grebet blandt Tyve, siden du bliver så ivrig, hver Gang du taler derom?

²⁷Israelia se on pitänyt pilkkanaan, niin kuin pilkataan varkaita, jotka saadaan kiinni itse teosta. Aina kun moabilaiset ovat puhuneet Israelista, he ovat pudistelleet päätään ivallisesti."

²⁸Kom fra Byerne og fæst Bo på Klippen, Moabs Indbyggere, vær som Duen, der bygger Rede hist ved Afgrundens Rand.

²⁸-- Lähtekää kaupungeista, moabilaiset, menkää asumaan kallionkoloihin! Ottakaa oppia kyyhkysistä, jotka pesivät rotkon seinämissä.

²⁹Vi har hørt om Moabs Hovmod, det såre store, dets Stolthed. Overmod og Hovmod, dets opblæste Hjerte.

²⁹-- Olemme kuulleet Moabin ylpeydestä: miten kopea se on ollut, miten korskea, mahtava, ylimielinen ja sydämeltään pöyhkeä!

³⁰Jeg kender, lyder det fra HERREN, dets Frækhed, dets tomme Snak, dets tomme Gerninger.

³⁰"Minä tunnen kyllä moabilaisten ylvästelyn", sanoo Herra. "Heidän tekonsa osoittavat, miten tyhjiä heidän puheensa ovat."

³¹Derfor må jeg jamre over Moab, skrige over hele Moab, over Mændene i Kir-Heres må jeg sukke.

³¹-- Minä suren Moabin kohtaloa, huudan apua koko kansan tähden, muistelen Kir-Haresetin asukkaita.

³²Jazers Gråd græder jeg over dig, Sibmas Vinstok; dine Skud overskred Havet, nåede til Jazer; på din Frugt og din Høst slog Hærværksmanden ned.

³²Minä itken Jaeserin kanssa sinua, Sibman viiniköynnös. Sinun versosi rönsyilivät yli meren, ulottuivat Jaeseriin asti. Kesken korjuupäivien hyökkäsi vihollinen, vei hedelmäsi ja viinisatosi!

³³Glæde og Jubel er svundet fra Frugthaven og Moabs Land. Jeg lader Vinen svinde fra Persekarrene, ingen træder Vin.

³³Ilo ja riemu on korjattu pois Moabin tarhoista. Viinikuurnat eivät enää täyty, eivät kaiu viininpolkijain riemuhuudot. Ilon äänet ovat vaienneet.

³⁴Hesjbon og Elale skriger, det høres til Jahaz; Horonajim og Eglat-Sjelisjija skriger; ak, Nimrims Vande bliver Ødemarker.

³⁴Hesbonin ja Elealen valitushuudot kuuluvat Jahasiin asti. Huuto kiirii Soarista Horonaimiin ja Eglat-Selisiaan saakka. Autiomaaksi muuttuu kaikki, jopa Nimrimin kosteikko.

³⁵Jeg udrydder af Moab den, der stiger op på Offerhøjen og tænder Offerild for dets Guder, lyder det fra HERREN.

³⁵"Minä hävitän moabilaiset, nuo, jotka nousevat uhrikukkuloille polttamaan uhreja jumalalleen", sanoo Herra.

³⁶Derfor klager mit Hjerte som Fløjter over Moab, og mit Hjerte klager som Fløjter over Kir-Heres's Mænd. Godset, de vandt, går derfor til Spilde.

³⁶-- Minun sydämeni valittaa Moabia kuin huilu, minun sydämeni itkee Kir-Haresetin asukkaita alakuloisesti kuin huilu. Kaikki on menetetty, mitä he ovat hankkineet!

³⁷Thi hvert Hoved er skaldet, hvert Skæg revet af; i alle Hænder er der Rifter, over alle Lænder Sæk.

³⁷Jokaisen pää on ajeltu paljaaksi, jokaisen parta on leikattu pois. Kaikkien kädet ovat täynnä viiltoja, jokaisen lanteita verhoaa säkkivaate.

³⁸Alt er Klage på alle Moabs Tage og Torve; thi jeg sønderbryder Moab som et usselt Kar, lyder det fra HERREN.

³⁸Moabin talojen katoilta ja toreilta kuuluu pelkkää valitusta. "Minä olen murskannut Moabin kuin kelvottoman astian", sanoo Herra.

³⁹Hvor er Moab forfærdet! Hvor vender det Ryg med Skam! Ja, Moab er blevet til Latter og Rædsel for alle sine Naboer.

³⁹"Kuinka murskana se onkaan! Valittakaa! Miten häpeällisesti Moab onkaan paennut -- nyt naapurit pilkkaavat sitä ja kauhistelevat sen kohtaloa!"

⁴⁰Thi så siger HERREN: Se, som en Ørn med udbredte Vinger svæver han over Moab.

⁴⁰Näin sanoo Herra: -- Se kiitää kohti Moabia kuin kotka, siivet levällään!

⁴¹Kerijot er taget og Borgene faldet. Moabs Heltes Hjerte bliver på hin Dag som en nødstedt Kvindes Hjerte.

⁴¹Kaupungit valloitetaan, linnoitukset kukistuvat. Tuona päivänä Moabin rohkeinkin mies on hädissään kuin synnytystuskissa oleva nainen.

⁴²Moab er ødelagt og ikke mer et Folk, fordi det hovmodede sig mod HERREN.

⁴²Moabilaiset pyyhkäistään pois maan päältä: röyhkeästi he ovat asettuneet Herraa vastaan.

⁴³Gru og Grav og Garn kommer over dig, du, som bor i Moab, lyder det fra HERREN;

⁴³-- Kauhu ja kuoppa ja loukku odottavat sinua, Moabin asukas, sanoo Herra.

⁴⁴den, der flygter for Gru, falder i Grav, den, der når op af Grav, fanges i Garn. Thi jeg bringer over Moab deres Hjemsøgelses År, lyder det fra HERREN.

⁴⁴Joka pääsee kauhua pakoon, putoaa kuoppaan, ja joka nousee kuopasta, jää loukkuun. Se vuosi on lähellä, jolloin minä rankaisen Moabia, sanoo Herra.

⁴⁵I Ly af Hesjbon står Flygtninge uden Kraft. Thi Ild farer ud fra Hesjbon, Ildsluefra Sihons Stad; den fortærer Moabs Tinding og de larmende Mænds isse.

⁴⁵-- Hesbonin liepeillä seisahtuvat uupuneet pakolaiset. "Tuli lähti liikkeelle Hesbonista, roihu Sihonin palatsista. Se kulutti Moabin ohimot, poltti kerskurikansan päälaen."

⁴⁶Ve dig, Moab, det er ude med dig, Kemosjs Folk. Thi dine Sønner slæbes i Fangenskab, dine Døtre ligeså.

⁴⁶Voi sinua, Moab! Loppu on tullut Kemosin kansalle! Poikasi on viety vieraaseen maahan, tyttäresi vankeuteen.

⁴⁷Menjeg vender Moabs Skæbne i de sidste Dage, lyder det fra HERREN. Så vidt Moabs Dom.

⁴⁷"Mutta aikojen kuluttua minä käännän Moabin kohtalon", sanoo Herra. Tähän päättyvät Moabille lausutut tuomion sanat.