¹Men da alle Amoriterkongerne vesten for Jordan og alle Kana'anæerkongerne ved Havet hørte, at HERREN havde ladet Jordans Vand tørre bort foran Israeliterne, indtil de var gået over, blev de slaget af Rædsel og tabte Modet over for Israeliterne.

¹Kaikki amorilaiskuninkaat, jotka asuivat Jordanin länsipuolella, ja kaikki meren rannikon kanaanilaiskuninkaat saivat tietää, että Herra oli kuivannut Jordanin vedet israelilaisten tieltä ja näin tuonut heidät joen yli. Silloin kuninkaiden rohkeus petti, eikä kukaan heistä uskaltanut asettua israelilaisia vastaan.

²På den Tid sagde HERREN til Josua: "Lav dig Stenknive og omskær på ny Israeliterne!"

²Niihin aikoihin Herra sanoi Joosualle: "Valmista piikivestä veitsiä ja tee israelilaisista jälleen ympärileikattu kansa."

³Da lavede Josua sig Stenknive og omskar Israeliterne ved Forhudshøjen.

³Joosua teki kiviveitsiä ja ympärileikkasi israelilaiset Esinahkakukkulan luona.

⁴Og dette var Grunden til, at Josua omskar dem: Alt Mandkøn af Folket, som drog ud af Ægypten, alle våbenføre Mænd, var døde undervejs i Ørkenen, efter at de var draget ud af Ægypten.

⁴Hän joutui ympärileikkaamaan heidät, koska kaikki Egyptistä lähdön jälkeen syntyneet israelilaiset olivat jääneet ympärileikkaamatta.

⁵Hele Folket, som drog ud, havde nok været omskåret, men af det Folk, som var født i Ørkenen under Vandringen, efter at de var draget ud af Ægypten, var ingen blevet omskåret;

⁵Egyptistä lähteneet miespuoliset israelilaiset olivat olleet ympärileikattuja, mutta kaikki sieltä lähteneet asekuntoiset miehet olivat kuolleet matkan aikana autiomaassa.

⁶thi i fyrretyve År havde Israeliterne vandret i Ørkenen, indtil hele Folket, de våbenføre Mænd, som var draget ud af Ægypten, var døde, fordi de ikke havde adlydt HERRENs Røst, hvorfor HERREN havde svoret, at han ikke vilde lade dem se det Land, HERREN havde tilsvoret deres Fædre at ville give os, et Land, der flyder med Mælk og Honning.

⁶Lähtönsä jälkeen israelilaiset olivat joutuneet vaeltamaan autiomaassa neljäkymmentä vuotta, ja sinä aikana kuolivat kaikki Egyptistä lähteneet asekuntoiset Israelin miehet. He eivät olleet totelleet Herran sanaa, ja siksi Herra oli vannonut, ettei hän anna heidän nähdä sitä maata, jonka hän oli heidän esi-isilleen vannomallaan valalla luvannut antaa israelilaisille, maata, joka tulvii maitoa ja hunajaa.

⁷Men deres Børn, som han havde ladet træde i deres Sted, dem omskar Josua; thi de var uomskårne, eftersom de ikke var blevet omskåret under Vandringen.

⁷Herra antoi heidän poikiensa astua heidän tilalleen. Mutta matkan aikana syntyneitä ei ollut ympärileikattu, ja Joosuan oli nyt ympärileikattava heidät.

⁸Da så hele Folket var blevet omskåret, holdt de sig i Ro, hvor de var i Lejren, indtil de kom sig.

⁸Ympärileikkauksen jälkeen miehet pysyttelivät leirissä, kunnes olivat toipuneet.

⁹Men HERREN sagde til Josua: "I Dag har jeg bortvæltet Ægypternes Forsmædelse fra eder." Og han kaldte dette Sted Gilgal, som det hedder den Dag i Dag.

⁹Herra sanoi Joosualle: "Tänä päivänä minä olen vierittänyt teidän päältänne sen häpeän, että olitte ympärileikkaamattomia niin kuin egyptiläiset." Paikka sai nimekseen Gilgal; tämä nimi sillä on vieläkin.

¹⁰Medens Israeliterne lå i Lejr i Gilgal, fejrede de Påsken om Aftenen den fjortende Dag i Måneden på Jerikos Sletter;

¹⁰Israelilaiset leiriytyivät Gilgaliin ja viettivät pääsiäistä sen kuun neljännentoista päivän iltana Jerikon tasangolla.

¹¹og Dagen efter Påsken spiste de af Landets Afgrøde, usyrede Brød og ristet Korn;

¹¹Pääsiäisen jälkeisenä päivänä he söivät Kanaaninmaan tuotteita: he söivät sinä päivänä happamatonta leipää ja paahdettuja jyviä.

¹²selv samme Dag hørte Mannaen op, da de nu spiste af Landets Afgrøde; Israeliterne fik ikke Manna mer, men spiste det År af Høsten i Kana'ans Land.

¹²Sen päivän jälkeen, jona he olivat syöneet maan tuotteita, ei mannaa enää tullut. Israelilaiset eivät enää saaneet mannaa, vaan he söivät sinä vuonna Kanaaninmaan satoa.

¹³Og det skete, medens Josua opholdt sig ved Jeriko, at han så op og fik Øje på en Mand, som stod foran ham med draget Sværd i Hånden. Josua gik da hen til ham og sagde: "Er du en af vore eller en af vore Fjender?"

¹³Jerikon lähellä ollessaan Joosua näki eräänä päivänä edessään miehen, jolla oli paljastettu miekka kädessään. Joosua meni miehen luo ja kysyi häneltä: "Oletko meikäläisiä vai vihollisiamme?"

¹⁴Han svarede: "Ingen af Delene, jeg er Fyrsten over HERRENs Hær; lige nu er jeg kommet!" Da faldt Josua til Jorden på sit Ansigt og tilbad og sagde til ham: "Hvad har min Herre at sige sin Tjener?"

¹⁴Mies vastasi: "En kumpaakaan. Olen Herran sotajoukon päällikkö ja olen juuri saapunut tänne." Silloin Joosua lankesi polvilleen, kumartui maahan saakka ja sanoi: "Herrani, mitä tahdot minun tekevän?"

¹⁵Og Fyrsten over HERRENs Hær svarede Josua: "Drag dine Sko af Fødderne, thi det Sted, du står på, er helligt!" Det gjorde Josua.

¹⁵Herran sotajoukon päällikkö sanoi Joosualle: "Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä." Ja Joosua teki niin.