¹Men Israels Mænd havde i Mizpa aflagt den Ed: "Ingen af os vil give en Benjaminit sin Datter til Ægte!"

¹Israelilaiset olivat Mispassa vannoneet: "Kukaan meistä ei anna tytärtään vaimoksi benjaminilaiselle."

²Da nu Folket var kommet til Betel, sad de der lige til Aften for Guds Åsyn og opløftede deres Røst, græd heftigt

²He tulivat nyt Beteliin ja istuivat siellä Jumalan edessä iltaan asti itkien suureen ääneen.

³og sagde: "Hvorfor, HERRE, Israels Gud, er dog dette hændet i Israel, så at vi i Dag må savne en Stamme af Israel?"

³He sanoivat: "Miksi, oi Herra, Israelin Jumala, tällaista piti tapahtua Israelille? Nyt puuttuu Israelista kokonainen heimo!"

⁴Tidligt næste Morgen byggede Folket et Alter der og ofrede Brændofre og Takofre.

⁴Varhain seuraavana aamuna israelilaiset rakensivat Beteliin alttarin ja uhrasivat poltto- ja yhteysuhreja.

⁵Derpå sagde Israelitterne: "Hvem blandt alle Israels Stammer undlod at drage op med Forsamlingen til HERREN?" Der var nemlig svoret en dyr Ed på, at enhver, der undlod at drage op til HERREN i Mizpa, skulde dø.

⁵Sitten he kysyivät, oliko jokin Israelin sukukunnista jäänyt tulematta yhteiseen kokoukseen Herran eteen, vaikka kaikkia oli kuolemanrangaistuksen uhalla ankarasti vannotettu saapumaan Herran eteen Mispaan.

⁶Men nu gjorde det Israelitterne ondt for deres Broder Benjamin, og de sagde: "I Dag er en Stamme hugget af Israel!

⁶Israelilaiset surivat Benjaminia, veljesheimoaan, ja sanoivat: "Tänään on yksi heimo hakattu irti Israelista.

⁷Hvad skal vi gøre for dem, der er tilbage, for at skaffe dem Hustruer, eftersom vi har svoret ved HERREN, at vi ikke vil give dem nogen af vore Døtre fil Ægte?"

⁷Mistä me saamme hankituksi vaimot niille benjaminilaisille, jotka vielä ovat jäljellä? Olemmehan Herran nimeen vannoneet, ettemme anna tyttäriämme heille vaimoiksi."

⁸Så spurgte de: "Er der måske en af Israels Stammer, der undlod at drage op til HERREN i Mizpa?" Og se, der var ingen kommet til Lejren, til Forsamlingen, fra Jabesj i Gilead.

⁸He kysyivät: "Jäikö yksikään Israelin sukukunnista tulematta Herran eteen Mispaan?" Kävi ilmi, että Gileadin Jabesista ei ollut saapunut ketään israelilaisten yhteiseen kokoukseen,

⁹Så blev Folket mønstret, og se, der var ingen af Indbyggerne fra Jabesj i Gilead.

⁹sillä kun väki katsastettiin, joukossa ei ollut ainoatakaan jabesilaista.

¹⁰Da sendte Menigheden 12000 Mand af de tapreste Folk derhen med den Befaling: "Drag hen og hug Indbyggerne i Jabesj i Gilead ned med Sværdet tillige med deres Kvinder og Børn.

¹⁰Silloin israelilaiset lähettivät Gileadin Jabesiin kaksitoistatuhatta sotilasta. Heille annettiin käsky: "Menkää Gileadin Jabesiin ja surmatkaa sen asukkaat, myös naiset ja lapset.

¹¹Således skal I bære eder ad: Alle af Mandkøn og alle Kvinder, der har haft Omgang med Mænd, skal I lægge Band på!"

¹¹Kaikki miehet ja ne naiset, jotka ovat maanneet miehen kanssa, on julistettava Herralle kuuluvaksi uhriksi ja surmattava."

¹²De fandt så hos Indbyggerne i Jabesj i Gilead 400 unge Piger, der var Jomfruer og ikke havde haft Omgang med nogen Mand, og dem førte de til Lejren i Silo i Kana'ans Land.

¹²Gileadin Jabesissa oli neljäsataa nuorta tyttöä, jotka eivät olleet maanneet miehen kanssa. Heidät tuotiin israelilaisten leiriin, joka oli Silossa, Kanaaninmaassa.

¹³Derpå sendte hele Menigheden Sendebud hen for af underhandle med Benjaminiterne, der befandt sig på Rimmons Klippe, og tilbyde dem Fred.

¹³Israelilaiset lähettivät sitten sananviejiä Rimmonin kallioilla oleskelevien benjaminilaisten luo tarjoamaan rauhaa.

¹⁴På det Tidspunkt vendte Benjaminiterne så tilbage, og de gav dem de Kvinder fra Jabesj i Gilead, som man havde ladet i Live. Men de var ikke nok til dem.

¹⁴Kun benjaminilaiset palasivat Rimmonin kallioilta, israelilaiset antoivat heille ne Gileadin Jabesin naiset, jotka oli jätetty henkiin. Mutta naisia oli liian vähän.

¹⁵Da gjorde det Folket ondt for Benjamin, fordi HERREN havde gjort et Skår i Israels Stammer.

¹⁵Herra oli murtanut aukon Israelin heimojen riveihin. Kansan kävi sääliksi Benjaminin heimoa,

¹⁶Og Menighedens Ældste sagde: "Hvad skal vi gøre for dem, der er tilbage, for at skaffe dem Hustruer, eftersom alle Kvinder i Benjamin er udryddet?"

¹⁶ja Israelin vanhimmat kysyivät: "Mistä hankimme lopuille benjaminilaisille vaimot, kun heimosta ei jätetty eloon ainoatakaan naista?"

¹⁷Og de sagde: "Hvorledes kan der reddes en Rest af Benjamin, så at ikke en Stamme i Israel går til Grunde?

¹⁷He jatkoivat: "Onhan Benjaminilla jäljellä perintömaansa. Yksikään Israelin heimo ei saa kuolla sukupuuttoon!

¹⁸Vi kan jo ikke give dem nogen af vore Døtre til Ægte!" Israelitterne havde nemlig svoret og sagt: "Forbandet være den, som giver Benjaminiterne en Hustru!"

¹⁸Mutta me israelilaiset emme voi antaa omia tyttäriämme heille vaimoiksi, koska olemme vannoneet: 'Kirottu se, joka antaa vaimon benjaminilaiselle.'"

¹⁹Da sagde de: "Se, HERRENs Højtid fejres jo hvert År i Silo!" Det ligger norden for Betel, østen for Vejen, der fører op fra Betel til Sikem, og sønden for Lebona.

¹⁹Silloin vanhimmat keksivät keinon. Silossa, kaupungissa, joka sijaitsee Betelistä pohjoiseen ja Lebonasta etelään, Betelin ja Sikemin välisen tien itäpuolella, oli tapana joka vuosi viettää juhlaa Herran kunniaksi.

²⁰Og de bød Benjaminiterne: "Gå hen og læg eder på Lur i Vingårdene!

²⁰Vanhimmat sanoivat nyt benjaminilaisille: "Menkää Silon viinitarhoihin väijymään!

²¹Se så nøje til, og når de unge Kvinder fra Silo kommer ud for at opføre deres Danse, skal I komme frem af Vingårdene og røve hver sin Hustru af de unge Kvinder fra Silo og så drage hjem til Benjamins Land!

²¹Kun kaupungin tytöt tulevat tanssimaan, hyökätkää viinitarhoista esiin, ryöstäkää kukin itsellenne Silosta tyttö vaimoksi ja palatkaa kotiseudullenne!

²²Når så deres Fædre eller Brødre kommer for at gå i Rette med eder, skal I sige til dem: Skån os, thi vi fik os ikke alle en Hustru i Krigen! Det er jo ikke eder, der har givet os dem; i så Fald vilde I have forbrudt eder!"

²²Kun heidän isänsä tai veljensä tulevat valittamaan meille, me vastaamme: 'Antakaa armon käydä oikeudesta. Me emme voineet Gileadin Jabesia vastaan käydyssä sodassa hankkia vaimoja kaikille. Ja te ette olisi voineet itse antaa tyttäriänne heille, koska silloin olisitte syyllistyneet valanne rikkomiseen.'"

²³Det gjorde Benjaminiterne da, og de tog sig Hustruer af de dansende Kvinder, som de røvede, een til hver; derpå vendte de tilbage til deres Arvelod, opbyggede deres Byer og boede i dem.

²³Benjaminilaiset tekivät neuvon mukaan. Jokainen heistä ryösti yhden tanssivista tytöistä itselleen vaimoksi. Sitten he palasivat perintömailleen, rakensivat hävitetyt kaupunkinsa ja asettuivat niihin asumaan.

²⁴Og samtidig drog Israelitterne derfra, hver til sin Stamme og Slægt, og de gik derfra hver til sin Arvelod,

²⁴Myös muut israelilaiset palasivat kotiseuduilleen kukin oman heimonsa ja sukunsa luo.

²⁵I de Dage var der ingen Konge i Israel; enhver gjorde, hvad han fandt for godt.

²⁵Siihen aikaan Israelissa ei vielä ollut kuningasta, ja jokainen toimi niin kuin itse hyväksi näki.