¹Jeg er den, der så nød ved hans vredes ris,

¹Minä onneton mies! Paljon olen kärsinyt, Herra on lyönyt minua vihansa sauvalla.

²mig har han ført og ledt i det tykkeste Mulm,

²Hän kuljetti minua, hän vei minut pimeään, pilkkopimeään.

³ja, Hånden vender han mod mig Dagen lang.

³Hän on nostanut kätensä minua vastaan päivä päivältä yhä uudelleen.

⁴Mit Bød og min Hud har han opslidt, brudt mine Ben,

⁴Hän repi rikki ihoni, raateli lihani, murskasi kaikki luuni.

⁵han mured mig inde, omgav mig med Galde og Møje,

⁵Hän rakensi varustuksia minua vastaan, ympäröi minut tuskan muurilla.

⁶lod mig bo i Mørke som de, der for længst er døde.

⁶Keskelle pimeyttä hän pani minut asumaan, kuin kauan sitten kuolleitten joukkoon.

⁷Han har spærret mig inde og lagt mig i tunge Lænker.

⁷Hän sulki minun tieni, en pääse pakoon, hän pani minulle painavat kahleet.

⁸Om jeg end råber og skriger, min Bøn er stængt ude.

⁸Vaikka kuinka huudan ja valitan, hän ei kuule rukoustani.

⁹Han spærred mine Veje med Kvader, gjorde Stierne kroge.

⁹Hän tukki tieni kivenjärkäleillä, antoi minun kulkea harhaan.

¹⁰Han blev mig en lurende Bjørn, en Løve i Baghold;

¹⁰Hän väijyi minua kuin karhu, kuin leijona piilopaikassaan.

¹¹han ledte mig vild, rev mig sønder og lagde mig øde;

¹¹Hän eksytti minut tieltä, raateli minut, jätti hylättynä makaamaan.

¹²han spændte sin Bue; lod mig være Skive for Pilen.

¹²Hän jännitti jousensa ja suuntasi nuolensa minua kohti.

¹³Han sendte sit Koggers Sønner i Nyrerne på mig;

¹³Hän ampui minuun viinensä nuolet, lävisti rintani.

¹⁴hvert Folk lo mig ud og smæded mig Dagen lang,

¹⁴Minusta tuli kaiken kansan pilkka, ainainen ivan aihe.

¹⁵med bittert mætted han mig, gav mig Malurt at drikke.

¹⁵Hän syötti minulle katkeria yrttejä, juotti karvasta juomaa.

¹⁶Mine Tænder lod han bide i Flint, han trådte mig i Støvet;

¹⁶Hän polki minut maan tomuun, pani hampaani jauhamaan soraa.

¹⁷han skilte min Sjæl fra Freden, jeg glemte Lykken

¹⁷Minä kadotin onneni päivät, unohdin, millaista on elää rauhassa.

¹⁸og sagde: "Min Livskraft, mit Håb til HERREN er ude."

¹⁸Minä sanoin: "Kaiken olen menettänyt, Herra on vienyt minulta toivon."

¹⁹At mindes min Vånde og Flakken er Malurt og Galde;

¹⁹Kurjuuteni ja kodittomuuteni täyttää mieleni, kaikki maistuu myrkyltä ja koiruoholta.

²⁰min Sjæl, den mindes det grant den grubler betynget.

²⁰Minä en voi unohtaa onnettomuuttani, en saa sitä mielestäni.

²¹Det lægger jeg mig på Sinde, derfor vil jeg håbe:

²¹Kuitenkin minä toivon ja odotan, sillä minä ajattelen tätä:

²²HERRENs Miskundhed er ikke til Ende, ikke brugt op,

²²Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan.

²³hans Nåde er ny hver Morgen, hans Trofasthed stor.

²³Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa.

²⁴Min Del er HERREN, (siger min Sjæl,) derfor håber jeg på ham.

²⁴Sieluni sanoo: "Herra on kaikkeni, häneen minä turvaan."

²⁵Dem, der bier på HERREN, er han god, den Sjæl, der ham søger;

²⁵Herra on hyvä sille, joka panee toivonsa häneen, sille, joka häntä etsii.

²⁶det er godt at håbe i Stilhed på HERRENs Frelse,

²⁶Hyvä on hiljaisuudessa toivoa apua Herralta.

²⁷godt for en Mand, at han bærer Åg i sin Ungdom.

²⁷Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.

²⁸Han sidde ensom og tavs, når han lægger det på ham;

²⁸Istukoon hän yksin ja vaietkoon, kun Herra on pannut taakan hänen päälleen,

²⁹han trykke sin Mund mod Støvet, måske er der Håb.

²⁹painakoon suunsa tomuun -- ehkä on toivoa vielä.

³⁰Række Kind til den, der slår ham, mættes med Hån.

³⁰Kääntäköön hän poskensa lyöjäänsä kohti ja ottakoon vastaan pilkan.

³¹Thi Herren bortstøder ikke for evigt,

³¹Mutta Herra ei hylkää, ei hylkää iäksi.

³²har han voldt Kvide, så ynkes han, stor er hans Nåde;

³²Vaikka hän kurittaa, hän myös armahtaa, suuri on hänen laupeutensa.

³³ej af Hjertet plager og piner han Menneskens Børn.

³³Ei Herra iloitse siitä, että hän kurittaa ihmistä.

³⁴Når Landets Fanger til Hobe trædes under Fod,

³⁴Kun kaikki vangiksi otetut murskataan jalkojen alle,

³⁵når Mandens Ret for den Højestes Åsyn bøjes,

³⁵kun ihmisen oikeus vääristetään Korkeimman silmien edessä,

³⁶når en Mand lider Uret i sin Sag mon Herren ej ser det?

³⁶kun langetetaan väärä tuomio -- eikö Herra sitä näe?

³⁷Hvo taler vel, så det sker, om ej Herren byder?

³⁷Kenen sana toteutuu? Eikö kaikki tapahdu niin kuin Herra sanoo?

³⁸Kommer ikke både ondt og godt fra den Højestes Mund?

³⁸Eikö Korkeimman käskystä tule paha ja hyvä?

³⁹Over hvad skal den levende sukke? Hver over sin Synd!

³⁹Mitä syytä eloon jääneellä on valittaa? Hän kärsii syntiensä tähden.

⁴⁰Lad os ransage, granske vore Veje og vende os til HERREN,

⁴⁰Tutkikaamme tietämme, tarkastelkaamme tekojamme ja palatkaamme Herran luo.

⁴¹løfte Hænder og Hjerte til Gud i Himlen;

⁴¹Kohottakaamme nyt kätemme, kohottakaamme sydämemme taivasta kohti, Jumalan luo.

⁴²vi syndede og stod imod, du tilgav ikke,

⁴²Me olemme tehneet syntiä, kapinoineet sinua vastaan. Sinä et ole antanut anteeksi.

⁴³men hylled dig i Vrede, forfulgte os, dræbte uden Skånsel,

⁴³Sinä verhouduit vihaan ja vainosit meitä, surmasit säälimättä.

⁴⁴hylled dig i Skyer, så Bønnen ej nåed frem;

⁴⁴Sinä kätkeydyit pilveen, sen läpi ei rukous pääse.

⁴⁵til Skarn og til Udskud har du gjort os midt iblandt Folkene.

⁴⁵Roskatunkioksi sinä teit meidät kaikkien kansojen keskelle.

⁴⁶De opspærred Munden imod os, alle vore Fjender.

⁴⁶Nyt kaikki vihollisemme irvistelevät meille.

⁴⁷Vor Lod blev Gru og Grav og Sammenbruds Øde;

⁴⁷Edessämme oli kauhu ja hauta, tuho kohtasi meidät.

⁴⁸Vandstrømme græder mit Øje, mit Folk brød sammen.

⁴⁸Kyyneleet tulvivat silmistäni rakkaan kansani tuhon tähden.

⁴⁹Hvileløst strømmer mit Øje, det kender ej Ro,

⁴⁹Silmäni vuotavat lakkaamatta. Itkuni ei taukoa,

⁵⁰før HERREN skuer ned fra Himlen, før han ser til.

⁵⁰ennen kuin Herra katsoo taivaastaan ja näkee murheeni.

⁵¹Synet af Byens Døtre piner min Sjæl.

⁵¹Kun katselen kaupunkini tytärten tuskaa, sieluuni koskee.

⁵²Jeg joges som en Fugl af Fjender, hvis Had var grundløst,

⁵²Viholliseni pyydystivät minua kuin lintua, kiihkeästi, ilman syytä.

⁵³de spærred mig inde i en Grube, de stenede mig;

⁵³He syöksivät minut elävänä kuoppaan, he kivittivät minua.

⁵⁴Vand strømmed over mit Hoved, jeg tænkte: "Fortabt!"

⁵⁴Kauhu tulvi pääni yli, minä ajattelin: loppuni on tullut.

⁵⁵Dit Navn påkaldte jeg, HERRE, fra Grubens Dyb;

⁵⁵Herra, kuopan syvyydestä minä huudan sinun nimeäsi.

⁵⁶du hørte min Røst: "O, gør dig ej døv for mit Skrig!"

⁵⁶Kuule ääneni! Älä sulje korviasi, kun anon apua ja pelastusta.

⁵⁷Nær var du den Dag jeg kaldte, du sagde: "Frygt ikke!"

⁵⁷Sinä tulet luokseni, kun huudan sinua, ja sanot: "Älä pelkää."

⁵⁸Du førte min Sag, o Herre, genløste mit Liv;

⁵⁸Herra, sinä ajat minun asiaani, sinä lunastat minut.

⁵⁹HERRE, du ser, jeg lider Uret. skaf mig min Ret!

⁵⁹Kärsimäni vääryyden sinä näet, Herra. Hanki minulle oikeus.

⁶⁰Al deres Hævnlyst ser du, alle deres Rænker,

⁶⁰Sinä näet vihollisteni kostonhimon, kaikki heidän juonensa.

⁶¹du hører deres Smædeord HERRE, deres Rænker imod mig,

⁶¹Herra, sinä kuulet, kun he herjaavat minua, näet heidän juonensa.

⁶²mine Fjenders Tale og Tanker imod mig bestandig.

⁶²Vastustajani ivaavat minua, puhuvat pahaa kaiket päivät.

⁶³Se dem, når de sidder eller står, deres Nidvise er jeg.

⁶³Katso heitä: missä ikinä he istuvat tai seisovat, he laulavat pilkkalauluja minusta.

⁶⁴Dem vil du gengælde, HERRE, deres Hænders Gerning,

⁶⁴Herra, rankaise heitä heidän tekojensa mukaan.

⁶⁵gør deres Hjerte forhærdet din Forbandelse over dem!

⁶⁵Sokaise heidän järkensä, kiroa heidät.

⁶⁶forfølg dem i Vrede, udryd dem under din Himmel.

⁶⁶Aja heitä takaa vihassasi, Herra, hävitä heidät taivaasi alta.