¹HERRENs Ord, som, i de Dage da Jotam, Akaz og Ezekias var Konger i Juda, kom til Mika fra. Moresjet, og som han skuede om Samaria og Jerusalem.

¹Herran sana, joka tuli moresetilaiselle Miikalle Juudan kuninkaiden Jotamin, Ahasin ja Hiskian aikana, näky Samariasta ja Jerusalemista.

²Alle I Folkeslag, hør, lyt til, du Jord, med din Fylde, at den Herre HERREN kan stå som Vidne blandt eder, Herren fra sit hellige Tempel.

²Kuulkaa, kaikki kansat, kuuntele tarkasti, maa ja kaikki mitä sinussa on! Herra Jumala todistaa teitä vastaan, Herra tulee pyhästä temppelistään.

³Thi se, fra sit Sted går HERREN ud, stiger ned, skrider frem over Jordens Høje;

³Katsokaa, Herra laskeutuu alas ylhäisestä asunnostaan, hän kulkee maan kukkuloiden yli.

⁴under ham smelter Bjerge, og Dale slår dybe Revner, som Voks, der smelter i Ilden, som Vand, gydt ned ad en Skrænt -

⁴Vuoret sulavat hänen jalkojensa alla kuin vaha tulen hohteessa, laaksot hajoavat kuin putouksesta syöksyvä vesi.

⁵alt dette for Jakobs Brøde, for Israels Huses Synder. Hvem voldte Jakobs Brøde? Mon ikke Samaria? Hvem voldte Judas Synd? Mon ikke Jerusalem?

⁵Jaakobin rikkomuksen tähden, Israelin heimon syntien tähden tämä tapahtuu. Kenen syytä on Jaakobin rikkomus? Eikö Samarian! Kenen syntiä ovat Juudan uhrikukkulat? Eivätkö Jerusalemin!

⁶Samaria gør jeg til Grushob, dets Mark til Vingårdsjord; jeg styrter dets Sten i Dalen, dets Grundvolde bringer jeg for Lyset.

⁶-- Minä teen Samarian rauniokummuksi, syöksen sen kivet laaksoon, revin auki sen perustukset, teen siitä kivisen rinteen, viinitarhojen penkereen.

⁷Dets Billeder sønderslås alle, dets Skøgeløn brændes i Ild; jeg tilintetgør alle dets Afguder; thi af Skøgeløn er de samlet, til Skøgeløn bliver de atter.

⁷Sen jumalien patsaat lyödään palasiksi, sen saamat lahjat poltetaan. Kaikki jumalankuvat minä hävitän. Porton palkkana se kokosi niitä, ja portoille niillä jälleen maksetaan.

⁸Derfor vil jeg klage og jamre, gå nøgen med bare Fødder, istemme Klage som Sjakaler, jamrende Skrig som Strudse:

⁸Minä valitan ja vaikeroin, vaellan avojaloin, säkkivaate lanteilla. Minä ulvon kuin sakaali, ääntelen kuin strutsi.

⁹Ulægeligt er HERRENs Slag, thi det når til Juda, til mit Folks Port rækker det hen, til Jerusalem.

⁹Samaria on saanut iskun, se ei enää toivu, sen haava ulottuu Juudaan asti, aina Jerusalemin porteille, kansani sydämeen.

¹⁰Forkynd det ikke i Gat, græd ikke i Bokim! Vælt jer i Støvet i Bet-Leafra!

¹⁰Älkää kertoko siitä Gatissa, älkää itkekö ääneen. Kieriskelkää tomussa, te Bet-Leafran asukkaat!

¹¹Der stødes i Horn for eder, Sjafirs Borgere; ej går Za'anans Borgere ud af deres By. Bet-Ezels Lod bliver Klage, Hug og Ve;

¹¹Lähtekää kaupungistanne, te kauniin Safirin asukkaat, alasti ja häväistyinä! Saananin asukkaat eivät uskalla astua ulos. Valita, Bet-Esel, sinut pyyhkäistään pois!

¹²og hvor kan Marots indbyggere håbe på Lykke? Thi Ulykke kom ned fra HERREN til Jerusalems Porte.

¹²Voiko Marot toivoa mitään hyvää, kun Herra on lähettänyt onnettomuuden Jerusalemin porteille saakka?

¹³Spænd Hestene for Vognen, I, som bor i Lakisj! Syndens Begyndelse var du for. Zions Datter; ja, Israels Overtrædelser fandtes i dig.

¹³Valjastakaa hevoset vaunujen eteen, te Lakisin asukkaat! Tytär Siionin synti on saanut alkunsa teistä, Lakisiin johtavat Israelin rikkomusten jäljet.

¹⁴Giv derfor Moresjet-Gat en Skilsmissegave! En svigtende Bæk er Akzibs Huse for Israels Konger.

¹⁴Antakaa lähtiäislahja Moreset-Gatille! Aksibin talot tuottavat pettymyksen Israelin kuninkaille.

¹⁵End sender jeg eder en Ransmand, Maresjas Borgere! Til Adullam skal Israels Herlig hed komme.

¹⁵Kohta on tuleva valloittaja, joka alistaa teidät, Maresan asukkaat. Adullamin luoliin pakenee Israelin mahti.

¹⁶Klip dig skaldet over dine elskede. Børn, bredskaldet som en Grib; thi de bortføres fra dig.

¹⁶Leikkaa hiuksesi, tytär Jerusalem, aja pääsi paljaaksi, sure rakkaita lapsiasi. Aja pääsi kaljuksi kuin korppikotkan pää, sillä lapsesi viedään vieraaseen maahan, kauas pois sinun luotasi.