1Hærgeren drager imod dig, hold Vagt med Omhu, hold Udkig, omgjord din Lænd, saml al din Kraft!
1(H2:2)Tuhon tuoja marssii sinua vastaan, Ninive. Aseta vartiot paikoilleen! Tähystä tietä! Vyötä kupeesi, kokoa kaikki voimasi!
2Thi HERREN genrejser Jakobs og Israels Højhed; dem har jo Hærværksmænd hærget og ødt deres Ranker.
2(H2:3)Nyt Herra palauttaa Jaakobin suuruuden ja myös Israelin suuruuden, vaikka niiden maat on hävitetty ja viinitarhat tuhottu.
3Hans Heltes Skjolde er røde, hans Stridsmænd skarlagenklædt, hans Vogne funkler af Stål, den Dag han ruster og Spydene svinges.
3(H2:4)Sankarien kilvet hohtavat punaisina, soturit on puettu purppuraan, vaunujen teräs säkenöi kuin tuli. Taistelu lähestyy, hevoset korskuvat.
4Igennem Gaderne raser Vognene frem, hen over Torvene farer de i susende Fart; de ser ud som Fakler, farer frem og tilbage som Lyn.
4(H2:5)Vaunut syöksyvät kaduille, ryntäävät toreilla sinne tänne, loistavat kuin soihdut, kiitävät kuin salamat.
5Hans Helte kaldes frem, de snubler i Farten, de styrter frem imod Muren. Skjoldtaget er rejst.
5(H2:6)Kaupungin päälliköt kutsutaan koolle, he juoksevat, kompastelevat ja kiirehtivät muureille. Mutta hyökkäystorni on jo paikoillaan.
6Flodportene bliver åbnet, Kongsgården vakler.
6(H2:7)Virralle johtavat portit avataan, ja palatsi huojuu.
7Herskerinden føres bort i Landflygtigbed med sine Terner; de sukker som kurrende Duer, slår sig for Brystet.
7(H2:8)Kaupungin jumalatar kannetaan nähtäville, se joutuu maanpakoon. Myös sen papittaret viedään pois, he valittavat kuin kyyhkyset ja takovat rintaansa.
8Nineve er som en Dam, hvis Vand flyder bort. "Stands dog, stands dog!" råbes der, men ingen vender om.
8(H2:9)Ninive on kuin patoallas, josta vedet virtaavat pois. Seisahtukaa! Pysähtykää! Mutta kukaan ei käänny takaisin.
9Ran Sølv, ran Guld! Der er Liggendefæ uden Ende, alskens kostbare Ting i store Måder.
9(H2:10)Ryöstäkää hopeaa, ryöstäkää kultaa! Täällä on loputtomasti aarteita, kalleuksia vailla määrää!
10Tomt og tømt og udtømt, ængstede Hjerter, rystende Knæ og Skælven i alle Lænder! Og alle Ansigter blegner.
10(H2:11)Tyhjänä, typötyhjänä kaikki, tuhottuna! Sydän jähmettyy, polvet tutisevat, koko ruumis tärisee, kaikkien kasvot kalpenevat.
11Hvor er nu Løvernes Bo, Ungløvernes Hule, hvor Løven frak sig tilbage, hvor Ungløven ej kunde skræmmes?
11(H2:12)Missä on nyt leijonien luola, nuorten leijonien riistamaa, jossa uros käyskenteli naaraansa kanssa eikä niiden pentuja kukaan pelotellut?
12Den røved til Ungernes Tarv og myrded til Løvinderne, fyldte sine Hier med Bytte. sit Bo med Rov.
12(H2:13)Leijona raateli pentujensa ruoaksi, saalisti naarailleen. Se täytti pesänsä riistalla, luolansa tuoreella lihalla.
13Se, jeg kommer over dig, lyder det fra Hærskarers HERRE, dit Lejrsted lader jeg gå op i Røg. Dine Ungløver skal Sværdet fortære; jeg rydder din Røverfærd bort fra Jorden. Dine Sendebuds Røst skal aldrig høres mer.
13(H2:14) -- Katso, minä käännyn sinua vastaan, sanoo Herra Sebaot. Sotavaunusi minä poltan tuhkaksi, miekka syö nuoret leijonasi. Minä hävitän maan päältä kaiken, minkä olet ryöstänyt, enää ei kuulla sanansaattajiesi ääntä.