¹I Nisan Måned i Kong Artaxerxes's tyvende Regeringsår, da jeg skulde sørge for Vin, har jeg engang Vinen frem og rakte Kongen den. Jeg havde ikke før set modfalden ud, når jeg stod for hans Ansigt.

¹Kuningas Artakserkseen kahdentenakymmenentenä hallitusvuotena, nisan-kuussa, olin kerran tarjoilemassa kuninkaalle. Kuningas ei ollut koskaan ennen nähnyt minua masentuneena, ja kun ojensin hänelle viinimaljan,

²Og Kongen sagde til mig: Hvorfor ser du så modfalden ud? Du er jo ikke syg; det kan ikke være andet, end at du har en Hjertesorg! Da blev jeg såre bange,

²hän kysyi: "Miksi näytät noin surulliselta? Et kai sinä ole sairas? Varmaan jokin huoli painaa mieltäsi." Minä pelästyin kovin,

³og jeg sagde til Kongen: "Kongen leve evindelig! Hvor kan jeg andet end se modfalden ud, når den By, hvor mine Fædres Grave er, ligger øde, og dens Porte er fortæret af Ilden?

³mutta sanoin sitten kuninkaalle: "Saakoon kuningas elää ikuisesti! Kuinka minä en näyttäisi surulliselta, kun kaupunki, jossa esi-isieni haudat ovat, on tuhottu ja sen portit poltettu?"

⁴Kongen spurgte mig da: "Hvad er det, du ønsker? Så bad jeg til Himmelens Gud,"

⁴Kuningas kysyi: "Mitä siis toivot minulta?" Minä rukoilin taivaan Jumalaa

⁵og jeg sagde til Kongen: "Hvis Kongen synes, og hvis din Tjener er dig til Behag, beder jeg om, at du vil lade mig rejse til Juda, til den By, hvor mine Fædres Grave er, og lade mig bygge den op igen!

⁵ja vastasin: "Jos sinä, kuningas, näet hyväksi, jos tahdot osoittaa suopeutta palvelijallesi, niin salli minun lähteä Juudaan rakentamaan uudelleen kaupunkia, jossa esi- isieni haudat ovat."

⁶Da sagde Kongen til mig, medens Dronningen sad ved hans Side: "Hvor længe vil den Rejse vare, og hvornår kan du vende tilbage? Og da Kongen således fandt for godt at lade mig rejse, opgav jeg ham en Tid.

⁶Kuningas, jonka vieressä istui kuningatar, kysyi minulta: "Kuinka kauan matkasi kestäisi? Milloin tulisit takaisin?" Kun esitin suunnitelmani, kuningas hyväksyi sen ja antoi minulle luvan lähteä, ja minä lupasin palata sovittuun aikaan mennessä.

⁷Og jeg sagde til Kongen: Hvis Kongen synes, så lad mig få Breve med til Statholderne hinsides Floden, så de lader mig drage videre, til jeg når Juda,

⁷Sanoin kuninkaalle vielä: "Jos sinä, kuningas, näet hyväksi, anna mukaani Eufratin länsipuolisen maakunnan maaherroille osoitetut käskykirjeet, jotta he sallisivat minun kulkea alueidensa läpi Juudaan.

⁸og et Brev til Asaf, Opsynsmanden.over den kongelige Skov, at han skal give mig Træ til Bjælkeværket i Tempelborgens Porte og til Byens Mur og det Hus, jeg tager ind i! Det gav Kongen mig, eftersom min Guds gode Hånd var over mig.

⁸Samoin pyydän kirjettä kuninkaan metsien vartijalle Asafille, että hän toimittaisi minulle puuta temppelin portteja ja kaupungin muureja varten ja sitä taloa varten, johon asetun asumaan." Kuningas antoi minulle tällaiset kirjeet, sillä Jumalan suojaava käsi oli ylläni.

⁹Da jeg kom til Statholderne hinsides Floden, gav jeg dem Kongens Breve; desuden havde Kongen givet mig Hærførere og Ryttere med på Rejsen.

⁹Saavuttuani Eufratin länsipuolisen maakunnan maaherrojen luo annoin heille kuninkaan kirjeet. Kuningas oli lähettänyt kanssani matkaan myös ratsumiehiä päällikköineen.

¹⁰Men da Horoniten Sanballat og den ammonitiske Træl Tobija hørte det, ærgrede de sig højligen over, at der var kommet en Mand for at arbejde på Israeliternes Bedste.

¹⁰Mutta horonilainen Sanballat ja ammonilainen virkamies Tobia eivät ollenkaan pitäneet siitä, että nyt oli tulossa mies, joka tahtoi toimia israelilaisten hyväksi.

¹¹Så kom jeg til Jerusalem, og da jeg havde været der i tre Dage,

¹¹Kun olin saapunut Jerusalemiin ja ollut siellä kolme päivää,

¹²brød jeg op ved Nattetide sammen med nogle få Mænd uden at have sagt noget Menneske, hvad min Gud havde skudt mig i Sinde at gøre for Jerusalem; og der var intet andet Dyr med end det, jeg red på.

¹²lähdin muutamien miesten kanssa yöllä liikkeelle. En ollut kertonut kenellekään, mitä Jumala oli kehottanut minua tekemään Jerusalemin hyväksi. Minä ratsastin aasilla, muut kulkivat jalan.

¹³Jeg red så om Natten ud gennem Dalporten i Retning af Dragekilden og hen til Møgporten, idet jeg undersøgte Jerusalems Mure, der var nedrevet, og Portene, der var fortæret af Ilden;

¹³Lähdin yöllä ulos kaupungista Laaksoportin kautta, suuntasin kulkuni kohti Lohikäärmelähdettä ja Lantaporttia ja tutkin Jerusalemin muureja. Ne olivat raunioina, ja portit oli poltettu.

¹⁴derpå red jeg videre til Kildeporten og Kongedammen, men der var ikke Plads nok til, at mit Ridedyr kunde komme frem med mig.

¹⁴Jatkoin matkaani Lähdeportille ja Kuninkaanlammikolle. Sieltä ei aasini mahtunut enää kulkemaan eteenpäin,

¹⁵Så red jeg om Natten op igennem Dalen og undersøgte Muren, forandrede Retning og red så ind igennem Dalporten, hvorpå jeg vendte hjem.

¹⁵ja niin ratsastin yön aikana laaksoa pitkin ja tarkastelin sieltä käsin muuria. Sitten palasin Laaksoportin kautta takaisin kaupunkiin.

¹⁶Forstanderne vidste ikke, hvor jeg var gået hen, eller hvad jeg foretog mig; og hverken Jøderne, Præsterne, Stormændene, Forstanderne eller de andre, der skulde have med Arbejdet at gøre, havde jeg endnu sagt noget.

¹⁶Johtomiehet eivät tienneet, missä olin käynyt ja mitä olin tehnyt, sillä en ollut ilmoittanut aikeistani juutalaisille, en papeille, ylimyksille, johtomiehille enkä muillekaan, joita asia koski.

¹⁷Men nu sagde jeg til dem: I ser den Ulykke, vi er i, hvorledes Jerusalem er ødelagt og Portene opbrændt; kom derforog lad os opbygge Jerusalems Mur, så vi ikke mere skal være til Spot!

¹⁷Mutta nyt sanoin heille: "Te näette, millaisessa vaarassa olemme, kun Jerusalem on raunioina ja sen portit on poltettu. Meidän on ryhdyttävä rakentamaan Jerusalemin muureja. Emme saa enää alistua tähän häpeään."

¹⁸Og da jeg fortalte dem, hvorledes min Guds gode Hånd havde været over mig, og om de Ord, Kongen havde talt til mig, sagde de: Lad os gøre os rede og bygge! Og de tog sig sammen til det gode Værk.

¹⁸Kerroin myös, kuinka hyvin Jumalan käsi oli johtanut minua ja mitä kuningas oli minulle sanonut. He sanoivat: "Meidän täytyy ruveta rakentamaan muureja." Ja he kävivät tarmokkaasti käsiksi työhön.

¹⁹Da Horoniten Sanballat, den ammonitiske Træl Tobija og Araberen Gesjem hørte det, spottede de os og sagde hånligt til os: Hvad er det, I der har for? Sætter I eder op mod Kongen?

¹⁹Mutta kun horonilainen Sanballat, ammonilainen virkamies Tobia ja arabialainen Gesem kuulivat tästä, he ivasivat ja pilkkasivat meitä ja sanoivat: "Mitä te oikein olette tekemässä? Aiotteko kapinoida kuningasta vastaan?"

²⁰Men jeg gav dem til Svar: "Himmelens Gud vil lade det lykkes for os, og vi, hans Tjenere, vil gøre os rede og bygge; men I har ingen Del eller Ret eller Ihukommelse i Jerusalem!"

²⁰Minä vastasin heille: "Taivaan Jumala auttaa meitä. Olemme hänen palvelijoitaan ja ryhdymme rakennustöihin. Mutta teillä ei ole osuutta eikä oikeutta Jerusalemiin, eikä teistä jää tänne mitään muistoa."