1(Til sangmesteren. Efter den ottende. En salme af David.) HERRE, hjælp, thi de fromme er borte, svundet er Troskab blandt Menneskens Børn;
1Laulunjohtajalle. Säestetään kahdeksankielisillä soittimilla. Daavidin psalmi. (H12:2)Auta, Herra! Sinun palvelijasi ovat käyneet vähiin. Ei ole enää luottamusta ihmisten kesken.
2de taler Løgn, den ene til den anden, med svigefulde Læber og tvedelt Hjerte.
2(H12:3)Toinen toistaan he pettävät valhein, heidän kielensä on liukas, sydän vilppiä täynnä.
3Hver svigefuld Læbe udrydde HERREN, den Tunge, der taler store Ord,
3(H12:3)Mykistä, Herra, kavalat kielet, vaienna ne, jotka kerskuvat:
4dem, som siger: "Vor Tunge gør os stærke, vore Læber er med os, hvo er vor Herre?"
4(H12:3)"Kielemme tekee meidät vahvoiksi, meillä on sana hallussamme, kukaan ei voi meille mitään!"
5"For armes Nød og fattiges Suk vil jeg nu stå op", siger HERREN, "jeg frelser den, som man blæser ad."
5(H12:6)"Kun heikkoja sorretaan ja köyhät vaikeroivat, minä astun esiin", sanoo Herra. "Minä tuon avun ja pelastan heidät", lupaa Herra.
6HERRENs Ord er rene Ord, det pure, syvfold lutrede Sølv.
6(H12:7)Herran sanat ovat todet ja puhtaat, kirkkaat kuin seitsemästi puhdistettu hopea, joka hohtavana juoksee sulattimesta.
7HERRE, du vogter os, værner os evigt mod denne Slægt.
7(H12:8)Sinä, Herra, suojelet meitä, sinä varjelet meitä joka hetki tämän pahan ajan keskellä.
8De gudløse færdes frit overalt, når Skarn ophøjes blandt Menneskens Børn.
8(H12:9)Joka puolella jumalattomat rehentelevät, ja turmelus saa vallan.