¹(Sang til Festrejserne.) HERRE, kom David i Hu for al hans møje,

¹Matkalaulu. Herra, muista Daavidia, muista, mitä hän sai kärsiä --

²hvorledes han tilsvor HERREN, gav Jakobs Vældige et Løfte :

²hän, joka vannoi Herralle valan, antoi Jaakobin Väkevälle lupauksen:

³"Jeg træder ej ind i mit Huses Telt, jeg stiger ej op på mit Leje,

³"Kotitelttaani en astu, en mene makuusijalleni,

⁴under ikke mine Øjne Søvn, ikke mine Øjenlåg Hvile,

⁴en suo silmilleni unta enkä lepoa silmäluomilleni,

⁵før jeg har fundet HERREN et Sted, Jakobs Vældige en Bolig!"

⁵ennen kuin löydän Herralle sijan, asuinpaikan Jaakobin Väkevälle."

⁶"Se, i Efrata hørte vi om den, fandt den på Ja'ars Mark;

⁶Me kuulimme, että se on Efratassa, löysimme sen läheltä Jaaria.

⁷lad os gå hen til hans Bolig, tilbede ved hans Fødders Skammel!"

⁷Menkäämme sinne, missä on Herran asumus, kumartukaamme hänen istuimensa eteen.

⁸HERRE, bryd op til dit Hvilested, du og din Vældes Ark!

⁸Nouse, Herra, tule asuinpaikkaasi, sinä ja arkku, jossa voimasi on!

⁹Dine Præster være klædte i Retfærd, dine fromme synge med Fryd!

⁹Olkoon pappiesi vaatteena vanhurskaus, riemuitkoot sinun uskolliset palvelijasi.

¹⁰For din Tjener Davids Skyld afvise du ikke din Salvede!"

¹⁰Daavidin, palvelijasi, takia: älä torju voideltuasi!

¹¹HERREN tilsvor David et troværdigt, usvigeligt Løfte: "Af din Livsens Frugt vil jeg sætte Konger på din Trone.

¹¹Herra on vannonut Daavidille valan, antanut lupauksen, jota hän ei peruuta: "Oman jälkeläisesi minä asetan valtaistuimellesi.

¹²Såfremt dine Sønner holder min Pagt og mit Vidnesbyrd, som jeg lærer dem, skal også deres Sønner sidde evindelig på din Trone!

¹²Jos poikasi pitävät minun liittoni ja säädökset, jotka heille opetan, myös heidän poikansa istuvat valtaistuimellasi aikojen loppuun saakka."

¹³Thi HERREN har udvalgt Zion, ønsket sig det til Bolig :

¹³Herra on valinnut Siionin, sen hän on halunnut asunnokseen.

¹⁴Her er for evigt mit Hvilested, her vil jeg bo, thi det har jeg ønsket.

¹⁴"Tämä on iäti minun asuinpaikkani. Tänne minä jään, tämän minä halusin.

¹⁵Dets Føde velsigner jeg, dets fattige mætter jeg med Brød,

¹⁵Siion saa minun siunaukseni: siltä ei ravintoa puutu, sen köyhät minä ruokin kylläisiksi.

¹⁶dets Præster klæder jeg i Frelse, dets fromme skal synge med Fryd.

¹⁶Sen pappien ylle minä puen pelastuksen, sen uskolliset iloitsevat ja riemuitsevat.

¹⁷Der lader jeg Horn vokse frem for David, sikrer min Salvede Lampe.

¹⁷Siellä minä uudistan Daavidin mahdin, sytytän voidellulleni lampun.

¹⁸Jeg klæder hans Fjender i Skam, men på ham skal Kronen stråle!"

¹⁸Kaikki hänen vihollisensa minä vaatetan häpeällä. Hänen kruununsa sädehtii ja loistaa."