¹HERREN skal I bede om Regn ved Tidlig- og Sildigregnstide; HERREN skaber Uvejr; Regnskyl giver han dem, hver Mand Urter på Marken.

¹Pyytäkää Herralta sateita, pitkälle kevääseen saakka! Herra nostattaa tuulispäät ja pilvet, hän lähettää sadekuurot. Hän antaa viljan viheriöidä jokaisen pellolla.

²Men Husgudens Tale er Svig, Sandsigeres Syner er Blændværk: de kommer med tomme Drømme, hul er Trøsten, de giver; derfor vandrer de om som en Hjord, lider Nød, thi de har ingen Hyrde.

²Mutta kotijumalat puhuvat valheita, ennustajat näkevät valhenäkyjä, kertovat joutavia uniaan, lohduttavat tyhjillä lupauksilla. Sen tähden kansa harhailee kuin lammaslauma uupuneena ja kurjana. Paimenta ei ole.

³Mod Hyrdeme blusser min Vrede, Bukkene vil jeg bjemsøge; thi Hærskarers HERRE ser til sin Hjord. Han ser til Judas Hus; han gør dem til en Ganger, sin stolte Ganger i Strid.

³Näin sanoo Herra: -- Minun vihani on syttynyt! Minä rankaisen paimenia ja rankaisen lauman kellokkaita. Herra Sebaot pitää huolta laumastaan, Juudan heimosta, ja tekee siitä itselleen uljaan sotaratsun.

⁴Fra ham kommer Hjørne og Teltpæl, fra ham kommer Krigens Bue, fra ham kommer hver en Hersker.

⁴-- Juudan heimon johtoon nousevat sen omat miehet, he ovat kulmakivi, he ovat teltan vaarna, he ovat sotajousi.

⁵De bliver til Hobe som Helte, der i Striden tramper i Gadens Dynd; de kæmper, thi HERREN er med dem. Rytterne bliver til Skamme;

⁵Juudan miehet sotivat kuin sankarit, polkevat taistelussa vihollisen murskaksi, kuin tallaisivat katujen lokaa. He taistelevat voitokkaasti, sillä Herra on heidän puolellaan. Tappiolle jäävät vihollisen ratsujoukot.

⁶jeg styrker Judas Hus og frelser Josefs Hus. Jeg ynkes og fører dem hjem, som havde jeg aldrig forstødt dem: thi jeg er HERREN deres Gud og bønhører dem.

⁶Minä teen Juudan heimosta vahvan, ja Joosefin heimoa minä autan. Minä annan niiden palata takaisin, sillä minä armahdan kansaani. He ovat jälleen minun omiani, ikään kuin en olisi koskaan heitä hylännyt. Minä olen Herra, heidän Jumalansa, minä kuulen heidän rukouksensa.

⁷Efraim bliver som en Helt, deres Hjerte glædes som af Vin, deres Sønner glædes ved Synet. Deres Hjerte frydes i HERREN;

⁷Efraimilaiset ovat uljaita sotureita, heidän silmänsä hehkuvat ilosta niin kuin viinistä. Heidän lapsensa katselevat ja iloitsevat, heidän sydämensä riemuitsee Herrasta.

⁸jeg fløjter ad dem og samler dem; thi jeg udløser dem, og de bliver mange som fordum.

⁸Hetki tulee, jolloin minä vihellän merkin vieraisiin maihin joutuneille ja kokoan heidät, minä lunastan heidät vapaiksi. Minun kansani on oleva suuri, yhtä suuri kuin se kerran oli.

⁹Blandt Folkeslag strøede jeg dem ud, men de kommer mig i Hu i det fjerne og opfostrer Børn til Hjemfærd.

⁹Vaikka olen sirotellut heidät kansojen joukkoon, he ja heidän lapsensa saavat jäädä eloon ja palata takaisin, kun he kaukaisissa maissa muistavat minua.

¹⁰Jeg fører dem hjem fra Ægypten, fra Assur samler jeg dem og bringer dem til Gilead og Libanon, som ikke skal være dem nok.

¹⁰Minä tuon heidät takaisin Egyptin maasta, kokoan heidät Assyriasta. Minä annan heille myös Gileadin maan ja Libanonin vuoret -- mutta sielläkään ei ole heille riittävästi tilaa.

¹¹De går gennem Trængselshavet, han slår dets Bølger ned. Alle Nilstrømme tørkner, Assurs Stolthed styrtes, Ægyptens Herskerspir viger.

¹¹He kulkevat pois orjuudesta meren poikki, sen aallot minä lyön pois tieltä. Niili kuivuu pohjiaan myöten, Assyrian mahti murtuu, ja valtikka otetaan pois Egyptiltä.

¹²Jeg gør dem stærke i HERREN, de vandrer i hans Navn, så lyder det fra HERREN.

¹²Minä, Herra, teen kansani väkeväksi, ja minun omanani se vaeltaa, sanoo Herra.