¹Kanto de suprenirado. Rememoru, ho Eternulo, Davidon kaj cxiujn liajn suferojn;

¹Matkalaulu. Herra, muista Daavidia, muista, mitä hän sai kärsiä --

²Ke li jxuris al la Eternulo, Kaj donis sanktan promeson al la Potenculo de Jakob:

²hän, joka vannoi Herralle valan, antoi Jaakobin Väkevälle lupauksen:

³Mi ne eniros en la sxirmejon de mia domo, Mi ne supreniros sur la liton, pretigitan por mi;

³"Kotitelttaani en astu, en mene makuusijalleni,

⁴Mi ne donos dormon al miaj okuloj, Nek dormeton al miaj palpebroj,

⁴en suo silmilleni unta enkä lepoa silmäluomilleni,

⁵GXis mi trovos lokon por la Eternulo, Logxejon por la Potenculo de Jakob.

⁵ennen kuin löydän Herralle sijan, asuinpaikan Jaakobin Väkevälle."

⁶Jen ni auxdis, ke gxi estas en Efrata; Ni gxin trovis sur arbara kampo.

⁶Me kuulimme, että se on Efratassa, löysimme sen läheltä Jaaria.

⁷Ni iru en Lian logxejon, Ni klinigxu antaux la benketo de Liaj piedoj.

⁷Menkäämme sinne, missä on Herran asumus, kumartukaamme hänen istuimensa eteen.

⁸Levigxu, ho Eternulo, en Vian ripozejon, Vi kaj la kesto de Via potenco.

⁸Nouse, Herra, tule asuinpaikkaasi, sinä ja arkku, jossa voimasi on!

⁹Viaj pastroj vestigxu per justeco, Kaj Viaj fideluloj triumfu.

⁹Olkoon pappiesi vaatteena vanhurskaus, riemuitkoot sinun uskolliset palvelijasi.

¹⁰Pro David, Via sklavo, Ne forturnu la vizagxon de Via sanktoleito.

¹⁰Daavidin, palvelijasi, takia: älä torju voideltuasi!

¹¹La Eternulo jxuris al David veron, kaj Li ne deklinigxos de gxi: Frukton de via ventro Mi sidigos sur via trono;

¹¹Herra on vannonut Daavidille valan, antanut lupauksen, jota hän ei peruuta: "Oman jälkeläisesi minä asetan valtaistuimellesi.

¹²Se viaj filoj observos Mian interligon kaj Mian legxon, kiun Mi instruos al ili, Tiam ankaux iliaj filoj eterne sidos sur via trono.

¹²Jos poikasi pitävät minun liittoni ja säädökset, jotka heille opetan, myös heidän poikansa istuvat valtaistuimellasi aikojen loppuun saakka."

¹³CXar la Eternulo elektis Cionon, Kaj deziris, ke gxi estu logxejo por Li:

¹³Herra on valinnut Siionin, sen hän on halunnut asunnokseen.

¹⁴CXi tio estas Mia ripozejo por eterne; CXi tie Mi logxos, cxar gxin Mi ekdeziris.

¹⁴"Tämä on iäti minun asuinpaikkani. Tänne minä jään, tämän minä halusin.

¹⁵GXian nutrajxon Mi abunde benos, GXiajn malricxulojn Mi satigos per pano.

¹⁵Siion saa minun siunaukseni: siltä ei ravintoa puutu, sen köyhät minä ruokin kylläisiksi.

¹⁶Kaj gxiajn pastrojn Mi vestos per savo; Kaj gxiaj fideluloj gxojos kaj triumfos.

¹⁶Sen pappien ylle minä puen pelastuksen, sen uskolliset iloitsevat ja riemuitsevat.

¹⁷Tie Mi elkreskigos kornon al David, Tie Mi arangxos lumilon por Mia sanktoleito.

¹⁷Siellä minä uudistan Daavidin mahdin, sytytän voidellulleni lampun.

¹⁸Liajn malamikojn Mi kovros per honto; Sed sur li brilos lia krono.

¹⁸Kaikki hänen vihollisensa minä vaatetan häpeällä. Hänen kruununsa sädehtii ja loistaa."