Esperanto

Pyhä Raamattu

Psalms

71

1Vin, ho Eternulo, mi fidas: Mi neniam estu hontigita.
1Herra, sinuun minä turvaan. Älä milloinkaan hylkää minua.
2Per Via justeco savu min kaj liberigu min; Klinu al mi Vian orelon, kaj helpu min.
2Sinä olet vanhurskas, pelasta minut, vapahda minut! Kuule minun pyyntöni ja auta minua.
3Estu por mi fortika roko, kien mi povus cxiam veni, Kiun Vi destinis por mia savo; CXar Vi estas mia roko kaj mia fortikajxo.
3Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta. Sinä, joka tahdot pelastaa minut, sinä olet minun kallioni ja vuorilinnani.
4Ho mia Dio, liberigu min el la mano de malbonulo, El la mano de krimulo kaj premanto.
4Jumala, pelasta minut pahojen käsistä, riistäjien ja sortajien vallasta.
5CXar Vi estas mia espero, ho mia Sinjoro; La Eternulo estas mia fido de post mia juneco.
5Sinä olet minun toivoni, Herra, Herra, minun turvani nuoruudesta asti.
6Vin mi fidis de la embrieco, De la ventro de mia patrino Vi estas mia protektanto; Vin mi cxiam gloros.
6Syntymästäni saakka olet ollut tukeni, siitä saakka kun kohdusta minut päästit. Sinulle minä aina laulan ylistystä.
7Mirindajxo mi estis por multaj; Kaj Vi estas mia forta rifugxejo.
7Monelle olen ollut ihmetyksen aihe, mutta sinä olet luja turvani.
8Mia busxo estas plena de glorado por Vi, CXiutage de Via majesto.
8Siksi minun suuni tulvii kiitosta ja alati ylistää ihanuuttasi.
9Ne forpusxu min en la tempo de maljuneco; Kiam konsumigxos miaj fortoj, tiam ne forlasu min.
9Älä hylkää minua nyt vanhuuden päivinä, älä jätä, kun voimani uupuvat.
10CXar miaj malamikoj parolas pri mi, Kaj tiuj, kiuj insidas kontraux mia animo, konsiligxas inter si,
10Minun viholliseni väijyvät minua ja pitävät keskenään neuvoa sanoen:
11Dirante:Dio lin forlasis; Persekutu kaj kaptu lin, cxar neniu lin savos.
11"Jumala ei ole enää hänen kanssaan, käykää häneen kiinni, ei häntä kukaan auta."
12Ho Dio, ne malproksimigxu de mi; Ho mia Dio, rapidu, por helpi min.
12Jumala, älä ole kaukana! Jumala, riennä minua auttamaan.
13Estu hontigitaj kaj malaperu la persekutantoj de mia animo; De honto kaj malhonoro estu kovritaj tiuj, kiuj deziras al mi malbonon.
13Joutukoot häpeään ja häviöön minun vainoojani, kohdatkoon iva ja pilkka minun ahdistajiani!
14Kaj mi cxiam fidos Kaj cxiam pligrandigos Vian gloron.
14Minä en luovu toivostani enkä lakkaa sinua ylistämästä.
15Mia busxo rakontos Vian justecon, CXiutage Vian helpon, CXar mi ne povus cxion elkalkuli.
15Minä julistan uskollista hyvyyttäsi ja alati sinun apusi runsautta, jonka mittaa ja määrää en tiedä.
16Mi gloros la fortojn de mia Sinjoro, la Eternulo; Mi rakontos nur Vian justecon.
16Herra, minun Jumalani, minä kerron sinun voimateoistasi ja julistan vanhurskauttasi, sinun, ainoan.
17Ho Dio, Vi instruis min detempe de mia juneco; Kaj gxis nun mi predikas pri Viaj mirakloj.
17Jumala, sinä olit opastajani jo kun olin nuori, ja tähän päivään asti olen saanut kertoa ihmeistäsi.
18Ankaux gxis la maljuneco kaj grizeco ne forlasu min, ho Dio, GXis mi rakontos pri Via brako al la estonta generacio, Pri Via forto al cxiuj venontoj.
18Kun nyt olen vanha ja harmaapäinen, älä hylkää minua, Jumala. Minä julistan tuleville polville kätesi mahtia ja tekojesi suuruutta.
19Via justeco, ho Dio, estas tre alta; En la grandaj faroj, kiujn Vi plenumis, Ho Dio, kiu Vin egalas?
19Sillä korkeuksiin ulottuu vanhurskautesi ja suuret ovat tekosi. Jumala, kuka on sinun vertaisesi?
20Vi vidigis al mi grandajn kaj kruelajn suferojn, Sed Vi denove min vivigis, Kaj el la abismoj de la tero Vi denove min eligis.
20Sinä olet antanut vaikeita vuosia ja monia ahdistuksen aikoja, mutta yhä uudelleen sinä virvoitat minut, syvyyksistä sinä minut nostat.
21Vi pliigas mian grandecon Kaj denove min konsolas.
21Kohota minut takaisin kunniaan ja lohduta minua jälleen,
22Kaj mi gloros Vin per psaltero por Via fideleco, ho mia Dio; Mi kantos al Vi per harpo, Ho Sanktulo de Izrael!
22niin lyyrani sävelin saan ylistää sinun totuuttasi, Jumala, ja harppuni kielillä kiittää sinua, Israelin Pyhä!
23GXojas miaj lipoj, kiam mi kantas al Vi; Kaj mia animo, kiun Vi savis.
23Minun huuleni avautuvat ilohuutoon. Minä laulan sinulle kiitosta, koska sinä lunastit minut.
24Kaj mia lango cxiutage rakontas Vian justecon; CXar hontigitaj kaj malhonoritaj estas tiuj, kiuj deziras al mi malbonon.
24Lakkaamatta minun kieleni kertoo vanhurskaudestasi. Minun ahdistajieni osaksi tuli häväistys ja pilkka.